04.04.2014 LEVI, Hullu Poro Areena

Aki Tykki:

Neljäs ja viimeinen veto lappilaisessa hiihtokeskuksessa tällä pätkällä. Orkesteri yllättävän hyvävointinen! On juhlittu, mutta homma on pysyny laskettelukintaassa hienosti. Hyvä, näin tämän pitäisi mennäkin.

Soundcheckiä ei tällä kertaa tehty, ensimmäisen kerran jäi väliin Elefanttimarssilla. Jotenkin nukkuminen (tai nukkumisen yrittäminen) tuntui tällä kertaa tärkeämmältä. Vastahan tuolla soitettiin ja hyvältä kuulosti, samoilla säädöillä vain ja votsie!

Ennen keikkaa meitä kävi viihdyttämässä osittain vanhoista ystävistämme koostuva seurue, joka oli juhlimassa erään edustajansa syntymäpäiväjuhlia. Tarjosimme heille oikein vodkasnapsit juhlan kunniaksi. Aika railakas oli meininkinsä, melkein viikon olivat jo Levillä lepattaneet.

En tiedä pystyisinkö itse moiseen. Respect!

Keikkahan olikin sitten aikalailla juhlaa. Väkeä oli paikalla ihan helevetisti, niin kuin tietty perjantaina Hullu Poro Areenalla kuuluukin olla. Paljon yleisössä oli taas kansalaisia, jotka eivät koskaan aiemmin keikallamme käyneet (tai kuunnelleet levyjä), mutta sehän oli vain positiivista. Toivottavasti saimme taas edes muutamalle uudelle yksilölle hyvää mieltä luoduksi. Kauheen tohkeissamme me ainakin yritettiin!

Hittisetillä ajeltiin taas. Turha taiteilla, sano!

Keikan jälkeen bäkkärille tuotiin vielä enemmän ruokaa kuin tiistain keikalla. Huh helevetti mikä mättö. Miulla ei ollut edes nälkä mut niinpä vaan siitä jotenkin livahti kolme tommosta grillimakkaraa (dippinä mm. majoneesia yrk nam) ja vadillinen ranskalaisia ja mitälie. 

Neroja ovat siellä Areenalla. Ei jää popparit hillumaan bäkkärijuhliin kun ne syötetään keikan jälkeen tajuttomiksi! Niin kävi nytkin, pian keikan + ähkytyksen jälkeen luikittiin majotukseen.

Vielä kerran täytyy kiittää eritoten Hullu Poro Areenan ja Hotelli Luostotunturin henkilökuntia! (Eikä siellä Ylläkselläkään kukaan mitään vittuillut!) Mukavaa käydä poppia soittamassa kun työntekijätkään eivät yritä osoittaa että orkesteri on heille lähinnä riesa! (Vaikka varmaan välillä ollaankin.)



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 hirsipuu
03 olette kauniita
04 pimeäntaite
05 loistava tulevaisuus
06 rakkaus
07 sinä & hän
08 tavikset
09 puhu äänellä jonka kuulen
10 hiljaa niin kuin kuolleet
11 ahmat tulevat
12 ihmisenpyörä
13 pelastaja
---
14 pois kalliosta
15 che guevara
16 unelmia ja toimistohommia

Che–kamera in action. (Kuva: Santeri)

Komiaa soittaa kun on noin monta kansalaista paikalla! (Kuva: Santeri) 

Ja ne mätöt. Voi yhen kerran.

Bongatut elefanttimarssit: 12/14
Kilometrilaskuri: 3724

03.04.2014 YLLÄS, Taiga

Aki Tykki:

Menneiden keikkojen listaa bussimatkalla Luosto–Levi luettiin ja pähkäiltiin, ja ei vaan millään muistettu mimmonen paikka tämä Ylläksen Taiga on. Siis mie ja miksaaja Ville. Jatu ja Markku väittivät muistavansa, mutta heidänkin muistelonsa menivät osittain ristiin.

Ollaankohan sitä oltu ns. juhlatuulella viimeks?

No mutta kun keikkapaikan yhteydessä olevaan bändimajoitukseen päästiin niin muisti palasi pätkittäin. Seinät oli vuorattu muinaisen Rocktops Oy:n (meidänkin ensimmäinen keikkamyyjämme) konkurssipesästä ostetuilla kultalevyillä, siitä muistettiin.

Siitä edellisestä käynnistäkin on päiväkirja kirjoitettu. Tuolla lepää: http://happoloki.blogspot.fi/2009/03/yllas-ravintola-taiga.html

Mie, Markku ja Haapasalo oltiin sillä lailla fiksuja, että käytiin hakemassa sopimukseemme kuuluvat ilmaiset lasketteluvermeet ja hissiliput lainaan heti kun Ylläkselle päästiin. Tavoitteena oli nääs päästä seuraavana aamuna/päivänä rinteeseen, ja päättelimme että mikäli se kamahäpsinki jää mahdollisesti krapulaiseen aamuun, laskettelutoimi jää suorittamatta.

Ostin oikein laskettelulasitkin kun niitä ei saanut vuokralle! Kyllä nyt kelpaa!

Lapissa ollaan muuten käyty lähes vuosittain, mutta silti pääsin viimeksi rinteeseen asti X–Tourilla kevättalvella 2005. Yhdeksän vuotta sujahti ohi yllättävän nopeasti. Aina on pitäny mut sit ei.

No mutta. Roudausreitti keikkalavalle oli ilmeisen helvetillinen. Poijjaat joutuivat raahaamaan tavarat semiruuhkaisen pubin läpi pieneen hissiin, ja sillä yläkertaan. Eikä siinä muuten mitään mutta kun sitä hissiä käytti moni muukin. Joka hissikeikalla tuli kuulemma ylimääräinen reissu alakerran suksivuokraamoon.

Tekniikkaryhmämme kuvaili roudausta yhdellä nasevalla tavulla:

"Äh"

Illan keikka oli hyvää perussettiä. Väkeä oli kiitettävästi (vaikka oli vielä arkipäivä) ja meininki kohillaan.

Oli tuohon piano–osioon ehdolla joko Anna anteeksi tai uuden albumin Kaunis ihminen. Sen verran ulalla kansalaiset tuntuivat olevan uuden levyn laulujen kanssa että päädyimme ensinmainittuun. Sekin on kyllä ihan hyvä laulu jotenkin. Etenkin nyt tuntuu kivalta kun ei ihan joka keikalla sitä räikytetä.

Uuden levyn lauluista puheenollen... Sinä & hän onnistuttiin käräyttämään ensimmäisen kerran. Päästiin ensimmäisen kertosäkeen loppuun ihan kunnialla, ja sitten alkoi sekoilu. Sekunneissa homma mureni käsiin. 

Näiden uusien laulujen kanssa on semmonen juttu, että kaikki olemme riippuvaisia toisistamme. Vähemmän soitetut rallit kun eivät vielä ole kenelläkään kunnolla siellä selkärangassa, niin askellus on aina huteraa ja kanssasoittajiin on nojattava. Sitten kun käy niin kuin nyt kävi, kompuroimme komeasti turvallemme. Tutumpien laulujen kanssa homma menee useimmiten niin että vaikka yksi tipahtaisikin kyydistä, hänen on helppo päästä takas kärryille koska kaikki eivät tippuneet.

Minä siis unohdin laulaa sen ensimmäisen kertosäkeen jälkeen hoettavat "sinä ja hän" –rivit. Sen seurauksena sekä Haapasalo että Markku menivät sekaisin että mitä helvettiä jokos tämä olikin toisen kertosäkeen loppu?! Ja siihen loppui se laulu. Kuoli pois. Vähän aikaa äimisteltyämme purskahdimme nauruun ja aloitimme alusta. Ei sitä voinut siihenkään jättää kun on sentään verrattain uusi laulu, ja pidetty sellainen. Yleisö nauroi mukana ja oli kannustavaista plaatua!

Tämmöisiä sattuu aina silloin tällöin, ja toisin kuin ehkä luulisi, ne useammin parantavat keikkaa kuin heikentävät sitä. Tämänkin episodin jälkeen orkesteri tuntui vasta rentoutuvan kunnolla ja loppukeikka menikin liekehtiessä.

Keikan jälkeen ei isompia juhlittu mutta sen verran myöhään tuli valvottua, että aamulla meinasi kehtuuttaa se rinteeseen lähteminen.

Mutta lähdin!

Koska oli ne kamat!



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 hirsipuu
03 olette kauniita
04 pimeäntaite
05 kuusi jalkaa kevätjäälle
06 rakkaus
07 tavikset
08 sinä & hän
09 anna anteeksi
10 puhu äänellä jonka kuulen
11 ahmat tulevat
12 pelastaja
13 pois kalliosta
---
14 ihmisenpyörä
15 che guevara
16 unelmia ja toimistohommia

Ylläs on kyl näistä Suomen kohteista upein! 

Pelastaja ja pose! (Kuva: Lauri) 

Läski pääs rinteeseen!

Bongatut elefanttimarssit: 11/13
Kilometrilaskuri: 3671

02.04.2014 LUOSTO, Hotelli Luostotunturi

Aki Tykki:

Tältä keikalta ei kauheita odotettu. Luosto arvioitiin etukäteen hiljaiseksi ja ehkä vähän vanhemman väen suosimaksi hiihtokeskukseksi, ja ei myö väärässä oltu. Paitsi että keikasta tuli ihan huikea.

Käytiin tekniikan ukkojen kanssa pällistelemässä soittotilaa heti kun Luostolle päästiin. Erikoishommiksi meni. Screenien mahtumisesta lavalle ei ollut toivoakaan ja sen lisäksi joutuisimme soittamaan rivissä, kuin Eläkeläiset. Mutta näille asioillehan ei voi mitään. "Tällä mennään" on ärsyttävän kulunut klisee mutta kun se vaan osuu niin nussakasti moneen spottiin, tähänkin.

Samaisessa kuppilassa esiintyy muuten ainakin Anna Abreu myöhemmin huhtikuussa. Saapas nähdä miten hänen lavashownsa sinne mahtuu. Ai niin mut se on ite niin pieni ni mahtuuhan se! Jeejee! Hyvä, Anna!

Ihan älyttömän ystävällistä väkeä oli muuten Luostotunturin henkilökunta, sekä hotellin että musiikkiravintolan puolella! Oikein oli popparilla hyvä olo ja mieli koko ajan. Kiitos sinne teille, toivottavasti vielä nähdään!

No ja niin se ilta koitti sitten. Normirutiinit. Lavan sivussa/takana ei ollut lainkaan tilaa eli hipsittiin suoraan hotellihuoneesta baariin ja lavalle. Väkeä oli paikalla sentään monin verroin enemmän kuin etukäteen arvailtiin (veikkasimme neljää yleisön edustajaa, sis. jo edelliseltä keikalta tutun japanilaispariskunnan) mutta alle 100 henkee siellä oli.

Vaan ne olikin justiin oikeat ihmiset!

Keikalla oli jotenkin ihan älyttömän mukava tunnelma! Väen vähyys ei haitannut jotenkin yhtään, ei juuri ees hävettäny! Tässä taisi tulla taas tämä ilmiö vastaan, että jos odotuksissa on että joutuu syömään hatullisen paskaa niin lasillinen kusta maistuu limpparilta.

Nyt tuo kuulosti jotenkin väärältä. Ei se yleisö mitään kusta ollut vaan dimangia!

No mutta tajunnette kuitenkin.

Ujutettiin muuten ensimmäistä kertaa tällä rundilla myös Itä–Suomessa tuulee laululistaan. Sitäkin oli mukavaa soittaa pitkästä aikaa, ehkä se täytyy vielä jossain muuallakin roiskaista menemään. Se on siitä hyvä laulu, että veikkaan sen toimivan aika hyvin myös kansalaiselle joka ei ole sitä aiemmin kuullut. Koska kaunis, ja koska tekstin kärryillekin taitaa päästä jo ensikuulemalta. Pintaan kiinni ainakin.

Tavikset ei ollu suunnitelmissa mutta kun niin oli kivaa siellä lavalla rivissä heilua, että lisättiin se lennosta tuohon encoren ensimmäiseksi. Ja yleisö oli villinä. 

Niinku kuuluuki! (E. Lastinen)

Usein tällaisten ei–odotettu–mitään–mutta–sitten–olikin–tosi–kivaa –keikkojen (siis näppärämmin EOMMSOTK–keikkojen) jälkeen napsahtaa päälle yllätysjuhlat, ja niin kävi nytkin. Aika pitkälle aamuun taisi mennä kun melkein koko porukan voimin juhlat piettiin. Oli kauheen kivaa. Meillä on niin hyviä tyyppejä tässä porukassa että harmittais jos en ois ite mukana!



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 olette kauniita
04 kuusi jalkaa kevätjäälle
05 rakkaus
06 hirsipuu
07 itä–suomessa tuulee
08 hiljaa niin kuin kuolleet
09 kaunis ihminen
10 puhu äänellä jonka kuulen
11 sinä & hän
12 ahmat tulevat
13 pelastaja
14 pois kalliosta
---
15 tavikset
16 ihmisenpyörä
17 che guevara
18 unelmia ja toimistohommia



PS. Eikäkö nyt keksin mikä ois ollu parempi vertaus! Jos luulisi voittaneensa lotossa päävoiton ja sitten kävisikin ilmi että voittikin vain 1000€ niin harmittais tosi paljon. Vaan jos luulis voittaneensa 4€ ni jo vain 1000€ ilostuttaisi! Näin!

Juhlat! 

Miksaaja Kulju ahtoi suuhunsa 40 viinirypälettä, koska pystyi.

"Kairanmies"–pizza oli melko lihaisa. (Pekoni, salami, kinkku, poron kuivaliha, sipuli.)

Bongatut elefanttimarssit: 10/12
Kilometrilaskuri: 3510

01.04.2014 LEVI, Hullu Poro Areena

Aki Tykki:

Pitkästä aikaa Lappiin kikkailemaan, juhllaa!

Tekniikkaryhmä lähti matkaan jo maanantaina, siinä kun menee tovi kun bussilla jurnuttaa Helsingistä Kittilään. Ja matkalla on nukuttava yö (Oulussa), koska kuljettajien työaikalait.

Koska mie, Markku ja Haapasalo tykätään niin kodeistamme, varasimme hyvissä ajoin lennot Hki – Kittilä (ja paluu Oulu – Hki) niin ei tarvinnut lähteä matkaan ennen tiistaita. Hirmusen paljon nopeampi on tuo Finnairin linnuntie!

Haapasalon matkalaukku jäi muuten johonkin matkan varrelle. Kittilään päästyämme meidän muiden matkalaukut kyllä tulivat hihnaa pitkin odotetusti, mutta hänen veskansa ei. Erikoista sinänsä, ihan samaan aikaan ne Helsingissä virkailijan hoteisiin luovutimme.

Pienellä sählingillä siitä selvittiin. AH sai laukkunsa jo illalla.

Leville kun päästiin niin Markku & AH lähtivät samantien ruokailun päätteeksi rinteeseen. Itse olin nukkunut edellisenä yönä noin kolme tuntia, joten turvallisuussyistä päätin jättää väliin.

Eli laiskuuttani.

Tekniikkaryhmä vahvistettuna Oulusta kyytiin hypänneellä Jatulla saapuivat Leville neljän pintaan. Yllättävän hyvävointisia olivat. Jostain syystä olivat skipanneet edellisen yön juhlat! Outoja tyyppejä.

Levin Hullu Poro Areena on valehtelematta yksi Suomen parhaista keikkapaikoista. Roudausfasiliteetit ovat huippuluokkaa (käytännössä ryjät saa nostettua autosta melkein suoraan lavalle), lava on iso ja korkea, henkilökunta on ystävällistä ja bäkkärikin kohillaan!  

Äänentoistovermeitä miksaaja Ville Kulju kuvailee näin:

Nykyaikainen huippuluokan line array –järjestelmä, jossa on usealla front fill –kaiuttimella ja center–nipulla täytetty koko salin hienosti täyttävä hyvä ja erotteleva soundi.

Hä?

Ei vetele, hauskempi selitys pitää olla. Kysyin Villeltä uuden:

Mehevät pannaanit ja hunajainen möly! Bassot niinku Muumin perseet, isot ja pehmiät!

No niin tulihan se sieltä, kun vähän potki.

Päivän makoilin ja illalla peruskuviot: soundcheck –> hotelliin ihmettelemään miksei taas kerenny muka nukkuu –> suihku –> bäkkärille reilua tuntia ennen keikkaa ja punaviinipullo auki.

Nämä hiihtokeskusten tiistait ovat aina kysymysmerkkejä. Näytti että Levillä on ihan mukavasti kansalaisia talviurheilemassa, mutta heistä kun ei ikinä tiedä että tulevatko konserttiin. Tavattiin ohimennen hotellin aulassa edellisenä iltana HPA:ssa konsertin antanut Lauri Tähkä (mukava mies, btw) ja hän kyllä sanoi että väkeä oli riittänyt.

Sehän ei tosin suinkaan tarkota että meillekin riittäisi.

Vaan riitti sitä! Monta sataa iloista juhlijaa saapui paikalle, ja homma luisti oikein mallikkaasti! Niin kuin varmaan aiemminkin olen todennut, näillä hiihtokeskuskeikoilla ollaan perinteisesti soitettu hiukan hitikkäämpiä settejä kuin omilla klubikeikoilla. Niin tänäänkin.

Sinä & hän –kappaleen jälkeen tunnelma oli siinä määrin auki että lisättiin lennosta Loistava tulevaisuus vielä settiin. Se tuntui toimivan hienosti, vaikka selvää olikin ettei suurin osa yleisöstä ollut koskaan laulua kuullutkaan.
Keikan jälkeen bäkkärille kannettiin saavillinen friteerattuja asioita. Nam! Instant–ähkyhän siitä tuli.

Ai niin, moottoripyörälegenda Mika Kallio oli keikalla kanssa. Päästiin konsertin jälkeen tervehtimään häntä ja seuruettaan semmoseen yläkerran aitioon. Kaikkea sitä! Siellä oli vaan sen verran kovat kinkerit jo siinä aamuyön tunteina että yhdet siiderit juotuamme hipsittiin äkkiä majoitukseen.

Hyvin alkoi viiden keikan rypäs, jeh!


PS. Lavamiksaaja/–päällikkö Santeri halusi vielä täsmentää Villen äänentoistoasioihin liittyviä kommentteja:

on siis ihan perus stereot, left right -niput. niiden vertikaalinen aukeamiskulma ja sijainti aiheuttaa sen, että eivät soi koko kaistaltaan (ts. diskanttipuoli ei aukea) siihen eturiviin, ja tätä paikkaamaan on laitettu siihen lavan reunalle 4kpl pikkupurkkeja. sen lisäksi on center-fill, joka koostuu pienemmistä line-array -purkeista, jolla saadaan vaikkapa laulua vahvistettua paremmin siihen uima-altaan lavan päätyyn

sit siellä on vielä lavan alla olevin perus subbasten lisäks lentävät subit siinä stereoiden rinnalla, joilla saadaan se bassotoisto tasaisemmaks sinne parvellekin

...

o.O

...

"Ok".

...

*lähtee pois*



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 hirsipuu
03 olette kauniita
04 pimeäntaite
05 kuusi jalkaa kevätjäälle
06 rakkaus
07 tavikset
08 sinä & hän
09 loistava tulevaisuus
10 puhu äänellä jonka kuulen
11 ahmat tulevat
12 pelastaja
13 pois kalliosta
---
14 ihmisenpyörä
15 che guevara
16 unelmia ja toimistohommia

Laukuton Haapasalo. 

Vanhassa Hullu Porossa oli mainiot hampurilaiset! 

Myös Hullu Poro Areenan valosetti on huippuluokkaa! (Kuva: Lauri)

Markku DeFrost ja friteeratut asiat.

Japanilaiset fanimme toivat meille tuliaisiksi erootillisia kuppeja!

Bongatut elefanttimarssit: 9/11
Kilometrilaskuri: 3369