HELSINKI, Kauppatori (Lordi-juhlat)

Aki Tykki: Menestyksekkään Euroviisu-illan jälkeisenä sunnuntaina puhelimeni ilmoitti että ”Halmkrona soittaa”. Krapulaisen kuuloinen rokkitähti/tuotantopäällikkö soitteli Ateenasta että tuutteko ens perjantaina soittamaan Lordin bileisiin Kauppatorille ja mitäs minä siihen muuta kuin että ihan varmasti tullaan.

Ja niin se koitti perjantaipäivä ja alko liikkua huhuja, että paikalle odotellaan noin 10000000000000 ihmistä. Jeppistä jee. Hieman omaa tunnelmaa latisti se, että saataisiin riekkua vain yhden biisin ajan, ja se että TV2:sta tulisi meidän keikkamme aikana Puskuri-niminen ohjelma. Onneksi se tuli digikanavalta suorana ja uusintana seuraavana päivänä vielä TV2:stakin. Sillä mie sitä hätäilin kun ei mulla mitään tikipoksia oo ja pitihän se tuommonen historiallinen tapahtuma saada itellekin nauhalle!

Kauppatorillahan oli sitten kuulemamme mukaan ollu semmoset 80-90 tuhatta ihmistä, tietolähteestä riippuen. Ei siis mittään järkeä siinä ihmismäärässä. Tuli pariin otteeseen mietittyä sinä iltana, että se oli varmaankin aikalailla ainutlaatuinen kokemus noin niin kuin elämänkin mittakaavassa. Ja olihan se kyllä aika hienoa. Tavikset siinä näyteltiin menemään ja minua jännitti koko biisin ajan lähinnä se, saanko minä kitarani hajotettua lavaan niin kuin tarkoitus oli. Ja sainhan mie sitten kun olin saanu selkeät ohjeet miten päin se lavaan pitää paiskata. Ai niin ja kiitos kitarasta, Jute. Ei ollu häävi, pakko oli hajottaa.

Oman keikan jälkeen kateltiin PMMP:n ja Egotripin vedot siitä lavan reunalta, ja kuunneltiin Lordin keikka bäkkäriltä. Siellä tosin paukahteli koko ajan niin paljon ettei se oikein nautinnollista ollut. Plus että hiton kylmä alko olla. Kauppatorilta käveltiin sitten Kallioon ja käytiin Juttiksessa yksillä adrenaliinintasoittajilla.

Kuvia tältä keikalta!

HELSINKI, Telakka-studiot

Aki Tykki: Levy-yhtiömme Sony BMG järjesti tämmösen promootiotilaisuuden, missä esiintyi läjä keväällä levynsä julkaisevia artisteja kuten myö, Carmen Gray, Jonna, Ressu, Marie Serneholt ja Lordi. Jokainen artisti veti pari biisiä toimittajalaumalle ja antoi erinäisiä haastatteluja takahuoneessa. Aika ankea tapahtuma siis, mutta viiniä ja olutta sai ilmaiseksi niin paljon kuin vaan kerkes juomaan. Which is nice.

Me soitettiin oma biisiparimme jossain illan puolivälissä, ja ne kai meni ihan ok. Varo miestä ja Tavikset rällyytettiin menemään.

Yksi illan (ja elämän) absurdeimmista tilanteista oli, kun täydessä sotisovassa oleva Lordi tuli bäkkärillä juttelemaan. ”Ettekös työ oo siitä Happoradiosta”, se sanoi. ”Mie kyllä tykkäsin siitä teijän viime levystä”. Ja käteltiinkin oikein eikä myö Markun kanssa oikein tiietty mihin katsoa. Se on siinä puvussaan ensinnäkin varmaan yli 2 metriä pitkä (ja pikkuhuppelissa se tuntu ainakin kolmemetriseltä). Silmät on punaiset ja… no kyllä te sen ootte nähneet. Sitten kun semmonen örkki puhuu lepposalla äänellä ja vieläpä pohjoisen murteella niin ei oikein tiedä mitä siihen sanos. Toivotimme onnea Euroviisu-karsintaan, ja Lordihan ne sitten ylivoimasesti voittikin. En minä nyt väitä että se kokonaan meidän onnentoivotustemme ansiota oli, mutta kuitenkin.

Ja se on Euroviisuille ihan oikein.