17.04.2014 NILSIÄ, Piazza Tahko

Aki Tykki:

Meillä on käynyt aikamoinen tuuri sairastumisien kanssa tässä uran mittaan. Ollaan tahkottu kohta 650 keikkaa ja ainoastaan yksi (ainakin muistaaksemme) konsertti on jouduttu siirtämään miun flunssan takia.

Se on hirveen pieni luku kun huomioidaan se, että jos olen oikeasti kipeä niin laulamisesta ei vain tule mittään. 

No nyt oltiin taas hilkulla. Päivää ennen Tahkon keikkaa minulta ei lähtenyt ääntä käytännössä lainkaan. Sairastuin itseasiassa Joensuusta palattuamme sopivasti sunnuntai–iltana, eikös se niin mene että tunnollinen työntekijä sairastaa vapaapäivinä?

Olo parani torstaihin (keikkapäivään) mennessä jo sen verran että uskallettiin kuitenkin lähteä liikenteeseen. Pakkasin mukaan kaikki mahdolliset poppakonstit, mitä kotoani löysin. Tarvikkeet vitamiiniyliannostusta varten, valikoiman kurkkukarkkeja, Panadol Hot –lääkejuomaa, höyryhengityspiipun ja Carmolis–tippoja.

Ja sähkötupakinkin pakkasin. Ettei tartteis kurkkua kiusata sinisellä LM:llä. 

Pahaksi onneksi pakkasin e–savukkeeni täytteeksi vain nikotiinitonta nestettä perkele. Mutta auttoi se silti vähän.

Päivän lepäilin Tirskulan mökissä jännittäen että kestääkö ääni, teetä lipitellen. Paha spotti tuo kun ei oikein uskalla kunnolla testatakaan sitä ääntä ettei se nyt sit vaan siinä kärähdä, sitä tars kuitenkin säästellä iltaan kun toista tuntia ois työmääräyksen mukaan huudettavaa.

Noh illalla sitten kaikki aseet käyttöön. Höyryhengitystä semmosella piipulla, nesteen joukkoon carmolista, hitokseen vettä ja teetä hunajalla, Panadol Hot –juomaa pikkusen enemmän kuin ois sallittua.

Ja pam: hienostihan se meni! Jännittäviä hetkiä oli alkusetissä, introkappaleen (Rakkaus on sotku) ensimmäisistä falseteista eteenpäin. Se kun menee sillä lailla, että ei vaan voi etukäteen tietää miten sen äänen kanssa käy. Joskus ääni ei lähe aluksi ollenkaan mutta sitten jotenkin aukeaakin, joskus ääni on alussa kuin enkelillä mutta lopussa kuin rupikonnalla. Tällä kertaa mentiin enkeli–asetuksilla alusta loppuun.

(No ihan viimeisissä lauluissa alko tuntua vähän kipua jo, muttei mitään vakavaa.)

Ehkäpä siksi tästä keikasta jäi jotenkin poikkeuksellisen hyvä mieli! Meininki oli kerrassaan mainio, tai ainakin itsestä tuntui siltä. Kun noissa olosuhteissa huomaa jossain keikan puolivälissä että hei kyl tästä selvitään, olo on vähän samanlainen kuin hammaslääkäriltä lähtiessä. Tekee mieli rakastaa kaikkia.

Se on optimaalinen olotila konsertointiin se!




Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 olette kauniita
04 hirsipuu
05 loistava tulevaisuus
06 rakkaus
07 sinä & hän
08 kaunis ihminen
09 puhu äänellä jonka kuulen
10 tavikset
11 ahmat tulevat
12 ihmisenpyörä
13 pois kalliosta
---
14 pelastaja
15 che guevara
16 unelmia ja toimistohommia

Tropit. 

Rakkauden Tekniikkaryhmää: Santeri (vas), Lauri & Kulju.

Panadol Hot –miehen kapinaa.

Laurin aikataulutettu lääkityssuunnitelma.

Bongatut elefanttimarssit: 15/20
Kilometrilaskuri: 6645

NILSIÄ, Tahkovuori Piazza

Joensuusta herättyämme lähdimme Rakkauden Seurueemme kanssa haahuilemaan pitkin keskustaa etsien sopivaa aamukahvittelupaikkaa. Olisimme mieluummin suosineet jotain pientä yksityistä kahvilaa mutta kun sopivaa sellaista ei tiellemme riittävän nopeasti osunut, päädyimme Coffee Houseen. No ihan oli hyvät kahvit ja pullat ja mitkäliet sielläkin. Kahden maissa luovuttiin mukavista kylpyammeellisista ja parvekkeellisista Atriumin huoneistamme ja lähdimme kohti Tahkoa.

Perillä tavattiin orkesterin hyvä ystävä Rakkauden Klaus Suominen, jolla on joku soittopesti parraillaan ko. keskuksessa päällä. Jossain rinnebaarissa soittelevat päivittäin kuulemma. Klasu valitteli että hiljasta on hiihtokeskuksessa vaikka onkin pääsiäinen, kymmenkunta ihmistä oli kuulemma näkyny siellä rinneravintolassa. Siis yhteensä koko päivänä. No myö oltiin että no justiinsa, että mahtaa tulla väkeä illan keikallekaan. Koko paikka tuntu jotenkin melkein autiolta.

Johonkin Tirskula-nimiseen mökkiin majotuttiin ja sieltä siirryttiin keikkapaikalle (Piazza) kymmenen hujakoilla. Baarissa oli ehkä se kymmenen henkeä joten ajattelimme että nuo on ne samat, ja enempää ei tulekaan. Siirryttiin bäkkärille juomaan punaviiniä ja puhumaan rakkaudesta.

Kahdeltatoista kavuttiin lavalle ja kuinka ollakaan, paikkahan oli melkein täys. Juhlaa! Soitto kulki ja meininki oli jeppinen. Jottain kuunteluhässäkkää mulla oli ja vähän tais röyhtäyttääkin välillä niin ihan kliimaksifiilistä en itelleni saanut mutta oikein mukavaa oli. (Kuunteluhässäkkä: Oli aika veemäistä alottaa Ihmisenpyörän laulu kun en kuullut bassosta pihaustakaan. Ei oo miulle suotu tuota absoluuttista sävelkorvaa ni vähän on hankala arvata sitä lähtöääntä. Ettäs tiiätte!)

Tuli siinä minuuttia ennen keikkaa hyvä ajatus pyytää Rakkauden Klaus lavalle Puhiksen ajaksi soittamaan pianoa. Näin myös tehtiin. Siis yllätyksenä Klasulle. Hienosti hän suoriutui, mutta se nyt ei yllättänyt ketään. Hänhän on nero.

Keikan jälkeen siinä bäkkärin viereisellä käytävällä kuupoili joku todella omituinen herrasmies kypärä päässä. Joku väitti että se oli kussu siihen käytävän lattialle mutta en tiiä pitikö tuo huhu paikkansa. Jotkut laskettelusukset se siitä tais mukaansa kerätä, minne lie haahuillu. Ja mulla oli noin 10 minuuttia kestänyt paniikki kun en löytäny iippariani enää keikan jälkeen. Ja vaikka ihan varmasti sen jääkaapin päälle jätin niin kummasti se vaan takkini povarista löytyi. Joko erehdyin tai sitten iippari harrasti ns. itse-telekinesiaa. Veikkaan jälkimmäistä.

Pientä juopottelua mutta enhän mie taas jaksanu. Kolmen maissa majotukseen ja samantien unille.

Oli muuten bäkkärillä ehkä parraat sämpylät ikinä. Fetajuustoakin tais olla välissä. Nam.

Setti:

01 uhrille
02 ihmisenpyörä
03 sahattu oksa, poltettu silta
04 ahmat tulevat
05 itä-suomessa tuulee
06 hc-sää
07 01:30 (elossa)
08 hirsipuu
09 tavikset
10 pohtija
11 sinä
12 olette kauniita
13 pelastaja
14 che guevara
---
15 puhu äänellä jonka kuulen (feat. Rakkauden Klaus)
16 pois kalliosta