RIIHIMÄKI, Riihimäki Rock

Kuopiosta lähettiin bussilla hyvissä ajoin kohti Riksua, helvetillisessä helteessä ja krapulassa. Oli varmaan kesän kuumimpia päiviä, ei oo läskillä hyvä tuommosessa helteessä!

Ei kiljuttu riemusta kun havaittiin että Riihimäki Rockin lava on sijoitettu niin että aurinko räkittää suoraan artistia silmään. Yleensä festarilavoilla ei tule ihan niin kuuma kuin luulisi kun siellä on sitä happea kuitenkin yleensä riittämiin. Joku vääräleuka saattas tähän irvailla että pittääkö se mennä pitkässä takissa ja pipossa sinne lavalle, onneksi vääräleuoilla ei ole kirjoitusoikeuksia tähän ketjuun!

Setti oli inan lyhyempi kuin normaalisti, eli 50 minuuttia. Ihan järjettömän kuuma oli, heittämällä kuumin keikka tänä kesänä. Mutta kyllä siitä selvittiin, ei tullu ees yrjöjä, saati lämpöhalvauksia!

Konsertin jälkeen ois ollu kiva jäädä paikalle vähän tasoittelemaan oloa ja nestetasapainoa, etenkin kun paikalla olivat myös Kotiteollisuus ja PMMP:n likat vahvistettuna Herra Ylpöllä, mutta eipä ollut mahdollista. Seuraavan päivän Pitkä kuuma kesä -veto ahisti sen verran että ajeltiin taksilla koteihimme nukkumaan.

Setti:

01 hirsipuu
02 ihmisenpyörä
03 olette kauniita
04 tavikset
05 linnusta sammakoksi
06 puhu äänellä jonka kuulen
07 pois kalliosta
08 ahmat tulevat
09 che guevara
---
10 pelastaja

KUOPIO, Wine Festival

Muistellaas. Saavuttiin paikalle eri reittejä ja kyydeillä. Helevetin kuuma päivä oli. Hotellihuoneessakin oli todella kuuma, ilmeisesti se joku ilmastoinnintapainen ei toiminut.

Wine Festivalin järjestelyt toimivat erinomaisesti, Rakkauden Teknikotkin kiittelivät. Vain desibeliraja oli määrätty kuulemma "naurettavan alhaiseksi", 92 desibeliä ei riitä edes tämmöselle sympaattiselle pop-orkesterille! PA oli hyvässä vireessä ja soitanta oli kuulostanut hyvältä. Harmi vaan että volumetaso oli sen verran alhainen että jos vierustoveri ilmaisi itseään verbaalisesti, konsertista ei enää saanut selvää. Mutta festareilla festareiden tavoilla, tällä mennään jne.

Itse konsertti oli joka tapauksessa erinomainen! Väkeä oli ainakin silmämääräisesti katsottuna niin paljon kuin mahdollista, ja illan viimeisen esiintyjän pesti on aina jeppinen. Tai lähes aina. Tällä kertaa oli. Itse oltiin jotenkin hyvällä tavalla irtonaisia, takahuonetiloihin tarjoiltu hyvä viini ja yleisön myötämielisyys letkeyttivät!

Keikan jälkeen ei pitäny sen kummemmin juhlia kun tiedettiin että seuraavana päivänä Riihimäki Rockin keikka on jo iltapäivällä. Aamun tunneille kaadettiin.

Setti:

01 hirsipuu
02 ihmisenpyörä
03 itä-suomessa tuulee
04 hc-sää
05 kaupunki täynnä ihmisiä
06 pois kalliosta
07 sinä
08 tavikset
09 linnusta sammakoksi
10 anna anteeksi
11 puhu äänellä jonka kuulen
12 olette kauniita
13 ahmat tulevat
14 che guevara
---
15 pelastaja
16 unelmia ja toimistohommia

JÄMSÄ, Himosfestival

Yleispäällikkö Ville-Matti Kulju raportoi:


Tunturit näyttävät kaukaa katsottuina tisseiltä. Joskus. Himos, tuo Jämsän lasketteluparatiisi tuo mieleeni muita ruumiinosia. Asioiden vertaaminen ruumiinosiin on kiehtovaa. Se on jopa kiehtonut äidinkielemme isiä siinä määrin, että kalliollakin on kieli, mäet polveilevat ja järvellä on selkä. Minusta tunturit ovat tissejä. Ja Himoksella ei ole tissejä.

Aloitimme matkan Himokselle kauan sitten.

Suomessa konsertoivan suomenkielistä populäärimusiikkia esittävän kollektiivin tulisi näinä Peijoonin hallinnoimina aikoina olla siksi kansainvälinen, että tekniset asiat turistaan ulkomaankielellä, näet on niin, että konserttipaikan henkilökunta on yllättävänkin usein eri maata. Näin Himoksellakin. Aka ma en tiada.

Ennakoiden tulevaa konserttia esiintyjäryhmän edustaja lähettää orkesterin teknisistä tarpeista kertovan dokumentin konsertin järjestävälle seuralle. Menneisyydessä asiat selvisivät ensimmäisellä kotimaisella, mutta NYKYÄÄN teknisen laitteiston parissa operoivan käyttöhenkilökunnan tulee hallita Iso-Britannian lisäksi ainakin toinen ja kolmas kotimainen. Mitä seuraavaksi? Saksiako alamme?

Dynaaminen rouduukvartettimme on hyvässä vedossa. Jopa niin, että vapautimme etelänaapurimme ruokatauolle kohteliaasti "painukaas v*****n siittä" -komennoin. Omassa rauhassa omalla porukalla toimien tekninen laitteisto nousi pystyyn kepeästi kuin sulhasen muna.

Konsertti, tuo populäärimuusikon ansioperuste, meni hyvin. Laulu raikasi ja soitto soi ja kevyt oli poljenta, huja huh hah hei. Miksauslaiteoperaattorin näkökulmasta konsertin desipelirajattomuus tuntui mukavalta. Sai päästellä kuten lystäsi ja minuahan lystäsi. Orkesteri oli hyvinkin riehakkaalla tuulella ja se mikä vireessä hävittiin se tunnelmassa voitettiin. Mukavaa oli myös se, että räkkiini pesiytynyt 80- luvun analoginen delay-laite toimi sille asettamieni odotusten mukaisesti. Hieno vehe.

Konserttimatkalinja-auto parkkeerattiin heti laitteiston takaisinpakkaamisen jälkeen ja sitten avattiin korkkeja. Ja mentiin taas ja tultiin taas ja mentiin harhaan.

Kaunis on keskikesän yö. Kauniimpi kuin elämä.

-Kulju

Setti:

01 hirsipuu
02 ihmisenpyörä
03 hc-sää
04 pois kalliosta
05 sinä
06 tavikset
07 linnusta sammakoksi
08 puhu äänellä jonka kuulen
09 olette kauniita
10 ahmat tulevat
11 che guevara
---
12 pelastaja
13 unelmia ja toimistohommia

RAUMA, Unajan Juhannus

Rauma on meille se The Juhannuskaupunki. Täällä ollaan ryvetty ensimmäisen kerran jo vuonna 2002 kun Riku Räsänen organisaatioineen oli riittävän myötämielinen lisäämään meidät RMJ:n artistikattaukseen vaikka orkesterimme oli vasta äänittämässä ensimmäisiä sinkkujaan. No oli se Ikävä ihollesi -demo kai kerennyt muutamat kerrat Radio Suomipopissa soida. Mutta siis täysin tuntematon tapaus silloin olimme.

Enihuu, juhannuksena 2011 orkesterin ja tekniikkaryhmän edustajat saapuivat Unajan Viihdepuistoon kuka mistäkin. Ja vettä satoi tietenkin. Harmitti eritoten festivaalin puolesta kun tämmöset pienet kinkerit ovat aina aika pahasti säiden armoilla. Soitimme settimme jo illan toisena esiintyjänä kun meillä oli kiire toisiin juhliin ja eihän siellä sitä juhlakansaa kauheasti paikalla ollut. Sade onneksi taukosi settimme alkuun mennessä (meille käy usein niin!) ja pikkuhiljaa sitä ryhmääkin paikalle valui, eli toiveissa on ettei festari ihan niin pahasti käkättimeen ottanut kuin miltä aluksi näytti.

Ja meitähän ei väen vähyys haitannut, olemme jo tottuneet siihen ettei ikinä mihinkään ketään tule saatana. Keikka oli erittäin hyväntuulinen ja sekä yleisö että jopa orkesterikin oikein hyvässä iskussa. Kaikinpuolin mainio keikka siis! Toivottavasti RMJ vielä jonain päivänä nostaa kirjavaa päätään ja saadaan Kaikkien Juhannusfestarien Äiti taas voimiinsa. Ja toivottavasti meidät edelleen kelpuutetaan ns. viihdyttäjän rooliin!

Heikolla hetkellä lupauduimme soittamaan Unajassa inasen normaalia pidemmän setin. Vaan eipä tuo tahtia haitannut, hyvin pysyi paketti kasassa.

Ai niin. Annoin ennen keikkaa eräälle sanomalehdelle pitkän haastattelun ja jouduin nousemaan käytännössä kesken haastattelun ylös pöydästä kun kuvaajan virkaa hoitanut mieshenkilö alkoi kielloistani huolimatta tivata yksityisasioitani. Haastattelu paketoitiin kuitenkin sulassa sovussa. Hetkeä myöhemmin huomasin samaisen kuvaajan "salakuvaamassa" minua linja-automme sivustalla. Ettäs kehtasi. Aikunen mies!

Setti:

01 hirsipuu
02 ihmisenpyörä
03 itä-suomessa tuulee
04 hc-sää
05 pois kalliosta
06 sinä
07 tavikset
08 linnusta sammakoksi
09 anna anteeksi
10 puhu äänellä jonka kuulen
11 olette kauniita
12 ahmat tulevat
13 che guevara
---
14 pelastaja
15 unelmia ja toimistohommia

HELSINKI, Sokos Hotel Presidentti

Ei jaksa kirjotella isompia. Helevetin kivaa oli ja edellisenä yönä hankittu väsymys vaihtui Rakkauden Liekkimereksi heti kun keikka pyörähti käyntiin. Väkeäkin oli riittämiin vaikka samana iltana kylällä esiintyi ainakin Uniklubi ja Anna Abreu, ja taisipa olla Vartiaisen Jebakin naapurikylässä konsertoimassa. Niin ja olihan se Apulautakin todistetusti keikalla (mie, Jatu ja Juuttaankehveli käytiin kolme varttia heijän keikkaansa kattomassa) mut ne lopetti jo hyvissä ajoin ennen meitä.

Rakkauden Kiitokset kaikille kuluneesta kevätrundista. On ollu taas yhtä juhlaa tämä elo!

Setti:

01 uhrille
02 ihmisenpyörä
03 sahattu oksa, poltettu silta
04 ahmat tulevat
05 itä-suomessa tuulee
06 01:30
07 hirsipuu
08 tavikset
09 pohtija
10 ikävä ihollesi
11 hc-sää
12 olette kauniita
13 pelastaja
14 che guevara
---
15 umpisolmu
16 puhu äänellä jonka kuulen
17 pois kalliosta

TURKU, Apollo Live Club

Viiden keikan putken viimeinen veto ja orkesteri vielä ainakin lähes täysipäinen! Mahtavaa! Samaa ei voida sanoa Rakkauden Tekniikkaryhmästä, tosin olivat hekin jo hivenen rauhoittuneet yöroudauksen "KHAA KHAA" -tunnelmista. Hieman.

Seitsemän tuntia jurnutettiin liian kuumassa linja-autossa halki Suomen, idästä länteen. Hivenen huolestuttavaa että ensimmäinen lämpimähkö kesäpäivä jo aiheutti sen että bussissa oli liian kuuma esim. nukkumista ajatellen. Mitähän se on sitten heinäkuussa jos ilmat on sitä sarjaa kuin viime vuonna? Tai no kyllähän me tiedämme mitä se on, viime kesänä matkustettiin yli 40 asteen lämpötilassa useampaan otteeseen. Ei hyvä.

Lukija: Eikö teillä oo ilmastointia bussissa?
Myö: On.
Lukija: No miks siellä sitten on aina niin kuuma?
Myö: Ei siellä aina ole. Talvella on helvetin kylymä.
Lukija: Erikoista.
Myö: Niin.

No turhaan mie tässä kitisen, ihan siedettävää se vielä oli. Kitisen paremmin sitten heinäkuussa, paitsi jos tulee sateinen ja kylmä kesä. Taikka kitisen mie sittenkin mutta eri syistä!

Turussa lepäiltiin taas kukin tahoillamme, ei ihmeellistä raportoitavaa. Ainakaan tälle palstalle kuuluvaa. Keikkapaikalle about normiaikaan eli joskus ennen yhtätoista ja meille entuudestaan tuntematon ravinteli näytti harmillisen tyhjältä. "Tänne saatana taas ketään tuu."

Mutta tuli sinne sitten!

Puoli yhden maissa yöllä noustiin lavalle ja keikkahan oli mitä huikein! Rakkautta ilmassa, sekä orkesteri että yleisö iloisella Rakkauden mielellä. Juuri näin! Soittomme ei kuulemma ollut ihan parasta A-tasoa (ei sillä että se ikinä olisi) mutta sillä ei ole nyt niin väliä, tunnelma korjaa soittovirheet! Ja kyllä se soitantakin sujui huomattavasti paremmin kuin monilla muilla viiden keikan putken viimeisillä keikoilla. Ettäs, Kulju, tiiät! Väännä sie vaan niitä nappuloita ja hymyile nätisti ni hyvä tullee!

Keikan jälkeen pikaiset tumut takahuoneessa ja sitten hotelliin nukkumaan. Seuraavana päivänä hengailin pitkän tovin Turkkusessa kun oli niin hyvä fiilis ja hieno ilmakin. Oi auvoa! Melkein harmittaa kun Rakkauden Kevätkiertue loppuu jo parin päivän päästä. Mutta vain melkein sillä siitä ei ole sitten kuin kuukausi(sh) niin päästään jo tahkoamaan Rakkauden Kesäkiertuetta. Jee!

Setti:

01 uhrille
02 ihmisenpyörä
03 sahattu oksa, poltettu silta
04 ahmat tulevat
05 itä-suomessa tuulee
06 01:30 (elossa)
07 hirsipuu
08 tavikset
09 pohtija
10 sinä
11 olette kauniita
12 pelastaja
13 che guevara
---
14 umpisolmu
15 puhu äänellä jonka kuulen
16 pois kalliosta
17 unelmia ja toimistohommia

VARKAUS, Z-One

Huolimatta myöhäisestä nukahtamisesta heräsin Savonlinnan Seurahuoneella jo yhdeltätoista enkä saanut enää unen juuresta kiinni. Lähestyin Rakkauden Kiertuemanageri Kuljua tekstiviestein ja päätimme yksissä tuumin suoriutua hotellin aulakahvilaan aamukahville ja kökölle. Ja voi että siellä olikin maistuvaiset eväät, itse söin mansikka-juustokakkua ja Ville jotain mango-perskarva-tuplahiilarikakkua. Ja kahvia juotiin kaksin käsin. Hyvvää ol. Tuli siihen sitten muitakin noita hippejä, eli Rakkauden Roudareita.

Lyhyehkö siirtyminen Varkauteen oli tapahtumaköyhä. Helekutin nätti keli oli. Kivvaa kun tulee kesä ja festarit ja kärpäspaperit!

Laiskanpulskea päivä vietettiin kukin tahoillamme leväten, poislukien tietty Rakkauden Työryhmä joka joutuu painamaan duunia silloinkin kun ei huvittaisi. Eipä silti, aina niitä huvittaa. Ne on kovia jätkiä. Rakastavia, mutta lujia.

Hotellin aulabaarissa kohdattiin kymmenen jälkeen ja katseltiin tyytyväisenä kun tien toisella puolella sijaitsevan keikkapaikkamme eteen kasaantui mittava jono! Jee! Ihme hommaa kun baari aukee vasta yheltätoista. Luulis että ois kaikille helepompi jos aukeis vaikka kympiltä, saisivat varmaan enemmän kaliaakin myytyä. Vaan kai ne on sen laskeneet että näin on hyvä. Mikä mie niitä oon neuvomaan, en mikkään. Sori.

Takahuoneessa hitleröitiin 51koodia-orkesterin keikkajuliste ja nautittiin punaviinistä ja huumorista. Mukava meininki. Lavalle päästiin vasta aika lähellä yhtä.

Keikka oli aikalailla peruskauraa. Harmillista kun kaikki oli periaatteessa ok mutta jotain vaan jäi puuttumaan, emme saaneet salia hukutettua Rakkauden Liekkimereen. Ehkä tässä oli se ongelma että Savonlinnan keikka oli poikkeuksellisen mukava, sitä kun ei voinut ylittää niin tuli olo että vajjaaks jäi. Näissä kohdissa pitäis jotenkin varmaan pölistellä vähän omaa joukkuetta... ikään kuin vaihtaa maalivahtia. Tai sitten suhtautua asiaan niin että ei aina voi olla erityisliekeissä ja jokainen keikka on erilainen. Ei meille mitään hävettävää jäänyt! Ettäs tiiätte!

Keikan jälkeen pikkusen viiniä ja sit unille. Tekniikkaryhmän kommunikointi oli yöroudaukseen mennessä vaipunut lokkien tasolle. Tai pitäisikö sanoa kehittynyt lokkien tasolle? En ole ihan varma.

Khaa khaa khaa!

Setti:

01 uhrille
02 ihmisenpyörä
03 sahattu oksa, poltettu silta
04 ahmat tulevat
05 itä-suomessa tuulee
06 hc-sää
07 01:30 (elossa)
08 hirsipuu
09 tavikset
10 pohtija
11 sinä
12 olette kauniita
13 pelastaja
14 che guevara
---
15 puhu äänellä jonka kuulen
16 pois kalliosta
17 unelmia ja toimistohommia

SAVONLINNA, Seurahuone

Nilsiästä lähdettiin Savonlinnan suuntaan ennen kahta leppoisan tunnelman vallitessa. Niin leppoisan, että sekä Kulju että mie ostettiin matkalta arkilliset kimaltelevia rakkausaiheisia tarroja ja koristeltiin niillä asioita. Tai lähinnä Kulju koristeli. Hän kun on niin näppärä sormistaan, minä olen enämpi ajattelijaluonne.

Kahden keikan jälkeen on jo sen verran höveli olo että tuli siinä matkankin aikana mieleen että on tämä sentäs aika kivaa hommaa tämä meijän kouhotus. Taidamme olla pulskia onnenmyyriä! Vai pitäisikö sanoa rakkaudenmyyriä. Älkääkä urputtako että se pitäisi kirjoittaa erikseen.

Seurahuoneella piettiin jopa vähän soundcheckin tynkää, tai lähinnä treenattiin yhtä rallia niin että meillä ois mahollisuus taas soittaa sitä tässä viimesillä keikoilla. Markku ei tosin ollut paikalla, Rakkauden Rumpupatteristoa paukutti Rakkauden Santeri. Päätettiin ettei Savonlinnassa vielä ainakaan sitä soitella.

Lukija: Mikä se biisi oli minkä treenasitte Savonlinnassa?Myö: En kerro ku en tiiä soitetaanko sitä vai nou. Ei mikkään radikaali valinta kuitenkaan.Lukija: *Itkupotkuraivari*Myö: Ok.

Takahuonetiloihin viinisammioiden äärelle siirryttiin kymmeneltä illalla. Perus. Parit punkut siinä nautittiin ja rohkenin jopa pitkästä aikaa ottamaan pari lasillista Jaloviinaa energiajuomalla höystettynä kun jotenkin ramas. Hyvin onnistui nesteytys, oli ihan älyttömän mukavaa keikalla! Ilmassa oli rakkautta, käsiä ja huutoa, eli kaikkea mitä rokkikeikalla kuuluu ollakin. Kiitos, savonlinnalaiset.

Olin tehny oikein kotitehtäviäkin ja selvittäny minkä niminen uimahalli Savonlinnasta löytyy. Tiiä sitten huomasiko sitä kukaan, ainakin kuvittelin kuulevani jonkun kannustavan äännähdyksen siinä kohtaa.

Keikan jälkeen valvottiin Jatun ja Haapasalon kanssa aamukuuteen leppoisissa merkeissä.

On tämä sentäs aika kivaa hommaa tämä meijän kouhotus.

Setti:

01 uhrille
02 ihmisenpyörä
03 sahattu oksa, poltettu silta
04 ahmat tulevat
05 itä-suomessa tuulee
06 hc-sää
07 01:30 (elossa)
08 hirsipuu
09 tavikset
10 pohtija
11 sinä
12 olette kauniita
13 pelastaja
14 che guevara
---
15 puhu äänellä jonka kuulen
16 pois kalliosta
17 unelmia ja toimistohommia

NILSIÄ, Tahkovuori Piazza

Joensuusta herättyämme lähdimme Rakkauden Seurueemme kanssa haahuilemaan pitkin keskustaa etsien sopivaa aamukahvittelupaikkaa. Olisimme mieluummin suosineet jotain pientä yksityistä kahvilaa mutta kun sopivaa sellaista ei tiellemme riittävän nopeasti osunut, päädyimme Coffee Houseen. No ihan oli hyvät kahvit ja pullat ja mitkäliet sielläkin. Kahden maissa luovuttiin mukavista kylpyammeellisista ja parvekkeellisista Atriumin huoneistamme ja lähdimme kohti Tahkoa.

Perillä tavattiin orkesterin hyvä ystävä Rakkauden Klaus Suominen, jolla on joku soittopesti parraillaan ko. keskuksessa päällä. Jossain rinnebaarissa soittelevat päivittäin kuulemma. Klasu valitteli että hiljasta on hiihtokeskuksessa vaikka onkin pääsiäinen, kymmenkunta ihmistä oli kuulemma näkyny siellä rinneravintolassa. Siis yhteensä koko päivänä. No myö oltiin että no justiinsa, että mahtaa tulla väkeä illan keikallekaan. Koko paikka tuntu jotenkin melkein autiolta.

Johonkin Tirskula-nimiseen mökkiin majotuttiin ja sieltä siirryttiin keikkapaikalle (Piazza) kymmenen hujakoilla. Baarissa oli ehkä se kymmenen henkeä joten ajattelimme että nuo on ne samat, ja enempää ei tulekaan. Siirryttiin bäkkärille juomaan punaviiniä ja puhumaan rakkaudesta.

Kahdeltatoista kavuttiin lavalle ja kuinka ollakaan, paikkahan oli melkein täys. Juhlaa! Soitto kulki ja meininki oli jeppinen. Jottain kuunteluhässäkkää mulla oli ja vähän tais röyhtäyttääkin välillä niin ihan kliimaksifiilistä en itelleni saanut mutta oikein mukavaa oli. (Kuunteluhässäkkä: Oli aika veemäistä alottaa Ihmisenpyörän laulu kun en kuullut bassosta pihaustakaan. Ei oo miulle suotu tuota absoluuttista sävelkorvaa ni vähän on hankala arvata sitä lähtöääntä. Ettäs tiiätte!)

Tuli siinä minuuttia ennen keikkaa hyvä ajatus pyytää Rakkauden Klaus lavalle Puhiksen ajaksi soittamaan pianoa. Näin myös tehtiin. Siis yllätyksenä Klasulle. Hienosti hän suoriutui, mutta se nyt ei yllättänyt ketään. Hänhän on nero.

Keikan jälkeen siinä bäkkärin viereisellä käytävällä kuupoili joku todella omituinen herrasmies kypärä päässä. Joku väitti että se oli kussu siihen käytävän lattialle mutta en tiiä pitikö tuo huhu paikkansa. Jotkut laskettelusukset se siitä tais mukaansa kerätä, minne lie haahuillu. Ja mulla oli noin 10 minuuttia kestänyt paniikki kun en löytäny iippariani enää keikan jälkeen. Ja vaikka ihan varmasti sen jääkaapin päälle jätin niin kummasti se vaan takkini povarista löytyi. Joko erehdyin tai sitten iippari harrasti ns. itse-telekinesiaa. Veikkaan jälkimmäistä.

Pientä juopottelua mutta enhän mie taas jaksanu. Kolmen maissa majotukseen ja samantien unille.

Oli muuten bäkkärillä ehkä parraat sämpylät ikinä. Fetajuustoakin tais olla välissä. Nam.

Setti:

01 uhrille
02 ihmisenpyörä
03 sahattu oksa, poltettu silta
04 ahmat tulevat
05 itä-suomessa tuulee
06 hc-sää
07 01:30 (elossa)
08 hirsipuu
09 tavikset
10 pohtija
11 sinä
12 olette kauniita
13 pelastaja
14 che guevara
---
15 puhu äänellä jonka kuulen (feat. Rakkauden Klaus)
16 pois kalliosta

JOENSUU, Joensuu Areena (Kaisa Mäkäräisen kansanjuhla)

Rakkauden Rautavankkuri kohti Joensuuta ja Kaisa Mäkäräisen kansanjuhlaa starttasi Turusta 05:00 mukanaan liuta pirteitä viihdealan ammattilaisia. Helevetin pitkä matka oli. Perille päästiin kuitenkin hyvissä ajoin eli joskus kahden korvilla iltapäivällä.


Vaikeuttaa toimintaa tämmöset keikat jotka alkaa ns. ihmisten aikoihin kun se tarkottaa että meijän pitää olla tukat kammattuina ja kitarat viritettyinä paljon normaalia aikaisemmin. Areena-keikan oli määrä alkaa 19:20. Meille se on sama kuin jos leipuri joutuisi menemään töihin klo 23.

Tekniikka puuhasteli screenin ja muiden teknisten vempeleiden kanssa Areenalla k-hetkeen asti, orkesterin jäsenet kirjautuivat Hotelli Atriumiin. Lepoa. Areenalla Rakkauden Ryhmä kokoontui kuuden jälkeen, viinipönikät rusauteltiin auki.

Niinhän siinä kävi kuin arveltiinkin. Neljälle puhujalle oli varattu yhteensä 8 min aikaa ohjelmasta. Ei toimi. Itä-suomalainen kun pääsee mikrofonin varteen, siitä ei selviä kahdessa minuutissa mitenkään. Tuskin viidessäkään. Puheet venähtivät sen verran että me nousimme lavalle varmaan 40 minuuttia suunniteltua myöhemmin. Vaan eipähän tuolla ollut mitään väliä. Päivänsankari-maailmanmestari Kaisa Mäkäräinen näytti viihtyvän, ja sehän oli pääasia!

Omituista oli soitella kun yleisöä oli hallissa 1300 henkeä ja kaikki istuivat siivosti tuoleillaan settimme ajan. Ei ihan perusmeininkiä siis. Ja lavakin oli niin helevetin suuri että meinas kunto loppua sitä ympäri horjuessa, onneksi setti oli vain viiden biisin mittainen. Eturivin iäkkäämmät istujat pitelivät sormia korvissaan koko settimme ajan - onko Kulju viimein oppinut luukuttamaan riittävän lujaa? Hyvä, Ville!

"Keikan" jälkeen tuhosimme pukuhuonetiloissa rutosti punaviiniä sekä meille tuodut pizzat. Sieltä matka jatkui ensin Palaveriin, jonne perustimme ns. Kitinäpöydän. Kitisimme monista asioista, mm. politiikasta. Illan mittaan osa meistä (kaikki muut paitsi Kulju) pyörähti Kerubissakin mutta siellä ei maltettukaan olla kauaa kun tuli jotenkin paha mieli yksin kitisevän Kuljun takia. Palasimme siis Palaveriin jossa Ville oli onneksi pitänyt Kitinäpöydän pystyssä, mitä lie yksinään kitissy. Jossain vaiheessa Haapasalo ja Kulju vaipuivat jälleen kerran "kilohertsi-ylämiddle-plaa-plaa-plaa"-keskusteluun, minä väsähdin ja painuin pehkuihin. Nukuin puoli yhdestä puoli kymmeneen, se 9h taisi olla pisin yhtäjaksoinen uni jonka olen keikkareissuillamme ikinä onnistunut nukkumaan. Lähelle ennätystä ainakin.

Setti:

01 ahmat tulevat
02 ihmisenpyörä
03 pelastaja
04 puhu äänellä jonka kuulen
05 che guevara

Rakkauden Juutalainen @ Joensuu Areena

Rakkauden Manson & Rautavankkuri @ Joensuu Areena

JOENSUU, Ilosaarirock

Markku DeFrost: Perskuta, kun näiden keikkaraporttien kirjoittaminen tuppaa jäädä roikkumaan ja sitten näinä syksyn iltoina yrittää epätoivoisesti muistella mitä sitä on tullut kesän aikana toilailtua. Ilosaarirockin keikka oli todellakin hyvä. Me oltiin sellaisella piskuisella rekkalavalla mutta siellä oli todella paljon porukkaa meitä katsomassa. Kulju valitteli, että loppui PA:sta tehot kesken ja ihmismassan 40 viimeistä riviä ei kyllä kuullut soitannasta mityäkään. Eipä se pelkästään PA:n vika ollut, sillä ensimmäisessä biisissä ei laulumikrofonin piuha toiminut lainkaan ja suurin osa biisistä mentiin yleisön korviin instrumentaalina. Miks perkeleessä meillä pätkii leadlaulumikki aina tärkeillä keikoilla? Viimeks Tavastialla vuonna 2004 ja sama homma heti perään Ilosaarirockissa 2006! (Siellä lavalla on satoja piuhoja joista leadlaulumikki on varmaan piuhojen parlamentin pääministeri tai jopa tasavallan presidentti. Miks ei voinu pätkiä esim rumpujen lattiatomin mikrofonin piuha? Se kun olisi piuhojen parlamentissa ihan peruskansanedustaja oppositiopuolueesta. Mitään parlamenttiahan ei piuhoilla tietenkään ole, mutta jos olisi. Soolokitara olisi puhemies.)

Hyvä keikka antaa muusikolle uskomattoman hyvänolon tunteen ja sitä sitten tasoitellaan viinalla. Meidän poppoolla lähti Solifer totaalisesti rukkasesta seuraavan kahden vuorokauden aikana. Minä en tietenkään tiedä missä kulloinkin kukakin on mitäkin hölmöillyt, joten seuraavassa kerron pääpiirteittäin pahimmat lauantain ja sunnuntain osalta. Keikan jälkeen jäimme rekkalavan bäkkärille juomaan enimpiä viinoja pois. Jostain perkeleestä kumpusi se kummelin lentäjä-sketsi ja päädyimme huutelemaan (lähes) kaikille vastaan tulijoille ”Niin oonki ryypänny, mitä sitte?” ”Mä oon lentäjä” ”Se on sellainen inversio, et sinä siitä mitään ymmärrä”. Just. Kukin ryyppäili porukoissaan itsensä kamalaan kuntoon. The Darknessin (la illan viimeinen esiintyjä) aikana olimme suunnilleen kasassa jossain festarialueella. Minulle tuli olo kuin olisimme marmorikuulia kipossa, jota joku on juuri ravistanut. Sinkoilimme viinojemme kanssa pienellä alueella edestakaisin ja sössötimme käsittämättömyyksiä ja halailimme toisiamme. Siinä oli ainakin Olli-Matti koodeista ja jotain muitakin tuttuja.

Mun porukoilla on kämppä ihan siinä festarialueen vieressä ja jotenkin me oltiin menossa sinne jatkoille. Mie poltin tupakan matkalla ja kun päästiin rappukäytävään niin mun paita syttyi palamaan perkele. Olin pistäny palavan tupakan rintataskuuni ja jotenkin ajatellu polttavani sen myöhemmin loppuun. Huhhuh. Alkoholilla oli osuutta asiaan. No siinä meni se keikkariepu. Meillä jatkettiin Akin, Jatun ja noin 10 muun ihmisen kanssa suht koht aamuun saakka.

Sunnuntaina hölmöily jatkui. Jatu paranteli krapulaansa hakemalla kaksi siideriä kerrallaan kun oli kaljateltalla pitkähkö jono. No kerran se sitten karisti suoraan omaan täyteen tuoppiinsa ja heti perään kirosi raskaasti. Joihan se sen tietenkin. Eihän sitä nyt hyvää siideriä pois heitetä. Sunnuntai meni jotenkin sumussa. Aki oli kattonu illan päätteeksi Neljää Ruusua tippa linssissä Olli-Matin kanssa (alkoholi aiheuttaa emotionaalisia tunnekuohuja) ja mie lähdin koodien Juten ja meidän tekniikan kanssa bussille jatkoille. Siellä meininki meni jotenkin niin gratsyksi että miun oli pakko lähteä kaupungille. (=Siinä vaiheessa kun Vetku alkoi työntää colapulloa erääseen kehonsa onkaloon.)

Taksijonossa törmäsin Stellan Kikeen joka oli matkalla kotiinsa. Minäpä sain hänet houkuteltua jatkamaan juopottelua ja päädyimme Kimmelin yökerhoon. Sinne Akikin tuli jossain vaiheessa ja valomerkin jälkeen hölmötimme ko. baarin ulkopuolella tuhannen juovuksissa. Mie en tarkalleen muista mitä sitten tapahtui mutta muistaakseni me mentiin Joe Doe –yhtyeen basistin kämpille jatkoille. Mie oon jotenkin varmaan sieltä tullu kotiin jossain vaiheessa maanantai-aamuna. Sen vain tiedän, että oloni alkoi olla normaali joskus to-pe akselilla. Kun lähdin Joensuusta, äitini oli paikannut lauantaiyönä palaneen paitani. Silloin itketti isoa miestä. (=Alkoholi aiheuttaa niitä tunnekuohuja).

Aki Tykki: En tiiä miten päissään Markku on ollu, mutta mie en tosiaankaan päätyny mihinkään Kimmelin yökerhoon ko. yönä. Minä olin katsomassa PMMP:tä päätösklubilla ja sitten muualla jatkoilemassa. Ja minäkin näin Kikeä siellä klubilla, niin että herää kysymys kenen kanssa Markku on baarissa notkuillut? Joidenkin uppo-outojen tyyppien, joita Juutalainen on luullu minuksi ja Kikeksi? Ihme ettei sen paita pala useammin.


01 älä huuda
02 linnusta sammakoksi
03 hc-sää
04 pahoille teille
05 sinä
06 tanssi
07 hitaasti
08 tavikset
09 kaupunki täynnä ihmisiä
—
10 encore
11 pois kalliosta
12 mulla menee hyvin (feat. Olli-Matti)

OULU, Rotuaari Piknik

Markku DeFrost: Heräsin mökin pihassa olevasta teltasta joskus ennen puolta päivää ja isäni tervehti minua sanoen ”näytät aika pahalta”. Huomenta vaan. Hain Akin Noljakasta ja lähdimme autollani kohti Oulua. Perillä olimme joskus neljän tietämissä ja kuittasimme huoneet Arina-hotellista Rotuaarin vierestä. Loppuosa seurueestamme tuli samoihin aikoihin bussilla perille ja tekniikka lähti rakentamaan kattaustamme festivaalialueelle. Meidän keikan oli määrä alkaa klo 19.30 ja siinä seitsemän aikaan kun hipsin bäkkärille, huomasin että festivaalialue ammotti tyhjyyttään, vaikka ovet oli aukaistu jo klo 18. (Oli muuten hyvällä tavalla erikoinen juontaja tällä festivaalilla. Sen ”tuolta löytyvät vessat” –spiikki kesti ainakin 10 minuuttia, jona aikana se kertoi mm. lapsuuden kesistään Toivakkalassa ja mummonsa kaihileikkauksen epäonnistumisesta. Toki vessojenkin paikka yleisölle samalla selvisi, että sikäli ammattitaitoinen kaveri.)

Kaksi paniikkiolutta juotuani ja alkunauhan jo soidessa huokaisin helpotuksesta ja kiittelin mielessäni oululaisten täsmällisyyttä; ihmiset saapuivat lavan eteen vasta juuri ennen keikkaa. Keikka sujui nousujohteisesti, yleisöä virtasi lavan eteen koko ajan lisää ja loppupäähän säästetyt hittibiisit tuntuivat tehoavan. 14 biisiä taisimme soittaa ja lopetimme aika tarkalleen klo 20.30. Noin 45 minuuttia myöhemmin minä, Jatu ja Aki lähdimme kohti Joensuuta koska Ilosaarirock odotti. Haapasalo jäi tekniikan kanssa tuhoamaan loput bäkkärijuomat ja jälestäpäin kuulin, että hyvin olivat siinä onnistuneet. Tai siltä ainakin Haapasalo näytti lauantaina. Me muut olimme perillä Joensuussa klo 02 yöllä ja hajosimme kukin omille teillemme.

SAVONLINNA, The Rocks Bar & Club

Markku DeFrost: Akin kanssa lähdettiin hirveässä kapulassa ajamaan iltapäivällä kohti kaunista Savonlinnaa. Muut oli menny jo aiemmin päivällä bussilla. Mutta myö oltiinkin riekuttu koko yö, niin että oli vähintäänkin kohtuus tulla myöhemmin perässä. Matka meni vaihtelevasti jaffaa juoden. Mikkelin kohdalla saimme kuulla, että majoituksemme ei olekaan Savonlinnassa vaan jossain Kerimäen urheilukentän välinevarastossa. Ei siinä midis. Hetkessä sumeat aivomme laativat vaihtoehtoisen suunnitelman majoittumisesta Joensuussa porukoiden luona. Sehän on (melkein) matkan varrella Ouluun…

Lähempänä Kerimäkeä iski krapulanälkä ja arvuuttelimme, että löytyykö sieltä jotain kepappisettiä. No tietenkin sieltä löytyi. Ei Suomessa taida enää olla niin pientä pitäjää josta ei saisi edullista aksenttipitsaa. Kun kerta Loimaaltakin saa. Ruokailun jälkeen painuimme majoitukseen ja ehdin sopivasti saunomaan AH:n ja Vetkun kanssa.

Keikkapaikalle saavuimme vain hetkeä ennen esiintymistä, toki ehdimme yhdet lonkerot ottaa baarin terassilla. (Mie join tietysti limpparia, koska päätettiin lähteä sinne Joensuuhun yöksi). Bäkkärinä toimi bussimme, joka oli pysäköity kätevästi kulman taakse. Normiteippaukset, pelkotilat, ylimääräiset häröilyt ja ei kun lavalle. Ei ollu häävisti porukkaa Savonlinnan yössä torstai-iltana, baari oli jotakuinkin puolillaan. Muutama tosifani oli paikalle kuitenkin eksynyt ja he saivat puolitäyden baarin paikoitellen ihan hyvään vireeseen. Jopa niin, että Pois Kalliosta biisin aikana osa yleisöstä tanssi pöydillä. Ja osa pöydistä oli tyhjiä. Ristiriitainen fiilis jäi keikasta siis. Kiitos ja kumarrus baarille järjestelyistä, ne oli hoidettu oikein mainiosti. Käsittääkseni kyseessä on aika uusi baari, joten toivotankin onnea valitsemallaan tiellä.

Keikan jälkeen minä ja Aki lähdettiin paahtamaan Joensuuhun. Yksi kotiyö kesken rundin tekee hyvää. Mie vein Akin äippänsä luokse ja jatkoin Liperiin meidän porukoitten mökille, jossa yöpala odotti kutsuvasti mökin terassilla kuvun alla. Karjalanpiirakoita ja maitoa. Uni tuli silmään noin klo 05.00.