JÄMSÄ, Himosfestival

Yleispäällikkö Ville-Matti Kulju raportoi:


Tunturit näyttävät kaukaa katsottuina tisseiltä. Joskus. Himos, tuo Jämsän lasketteluparatiisi tuo mieleeni muita ruumiinosia. Asioiden vertaaminen ruumiinosiin on kiehtovaa. Se on jopa kiehtonut äidinkielemme isiä siinä määrin, että kalliollakin on kieli, mäet polveilevat ja järvellä on selkä. Minusta tunturit ovat tissejä. Ja Himoksella ei ole tissejä.

Aloitimme matkan Himokselle kauan sitten.

Suomessa konsertoivan suomenkielistä populäärimusiikkia esittävän kollektiivin tulisi näinä Peijoonin hallinnoimina aikoina olla siksi kansainvälinen, että tekniset asiat turistaan ulkomaankielellä, näet on niin, että konserttipaikan henkilökunta on yllättävänkin usein eri maata. Näin Himoksellakin. Aka ma en tiada.

Ennakoiden tulevaa konserttia esiintyjäryhmän edustaja lähettää orkesterin teknisistä tarpeista kertovan dokumentin konsertin järjestävälle seuralle. Menneisyydessä asiat selvisivät ensimmäisellä kotimaisella, mutta NYKYÄÄN teknisen laitteiston parissa operoivan käyttöhenkilökunnan tulee hallita Iso-Britannian lisäksi ainakin toinen ja kolmas kotimainen. Mitä seuraavaksi? Saksiako alamme?

Dynaaminen rouduukvartettimme on hyvässä vedossa. Jopa niin, että vapautimme etelänaapurimme ruokatauolle kohteliaasti "painukaas v*****n siittä" -komennoin. Omassa rauhassa omalla porukalla toimien tekninen laitteisto nousi pystyyn kepeästi kuin sulhasen muna.

Konsertti, tuo populäärimuusikon ansioperuste, meni hyvin. Laulu raikasi ja soitto soi ja kevyt oli poljenta, huja huh hah hei. Miksauslaiteoperaattorin näkökulmasta konsertin desipelirajattomuus tuntui mukavalta. Sai päästellä kuten lystäsi ja minuahan lystäsi. Orkesteri oli hyvinkin riehakkaalla tuulella ja se mikä vireessä hävittiin se tunnelmassa voitettiin. Mukavaa oli myös se, että räkkiini pesiytynyt 80- luvun analoginen delay-laite toimi sille asettamieni odotusten mukaisesti. Hieno vehe.

Konserttimatkalinja-auto parkkeerattiin heti laitteiston takaisinpakkaamisen jälkeen ja sitten avattiin korkkeja. Ja mentiin taas ja tultiin taas ja mentiin harhaan.

Kaunis on keskikesän yö. Kauniimpi kuin elämä.

-Kulju

Setti:

01 hirsipuu
02 ihmisenpyörä
03 hc-sää
04 pois kalliosta
05 sinä
06 tavikset
07 linnusta sammakoksi
08 puhu äänellä jonka kuulen
09 olette kauniita
10 ahmat tulevat
11 che guevara
---
12 pelastaja
13 unelmia ja toimistohommia

RAUMA, Unajan Juhannus

Rauma on meille se The Juhannuskaupunki. Täällä ollaan ryvetty ensimmäisen kerran jo vuonna 2002 kun Riku Räsänen organisaatioineen oli riittävän myötämielinen lisäämään meidät RMJ:n artistikattaukseen vaikka orkesterimme oli vasta äänittämässä ensimmäisiä sinkkujaan. No oli se Ikävä ihollesi -demo kai kerennyt muutamat kerrat Radio Suomipopissa soida. Mutta siis täysin tuntematon tapaus silloin olimme.

Enihuu, juhannuksena 2011 orkesterin ja tekniikkaryhmän edustajat saapuivat Unajan Viihdepuistoon kuka mistäkin. Ja vettä satoi tietenkin. Harmitti eritoten festivaalin puolesta kun tämmöset pienet kinkerit ovat aina aika pahasti säiden armoilla. Soitimme settimme jo illan toisena esiintyjänä kun meillä oli kiire toisiin juhliin ja eihän siellä sitä juhlakansaa kauheasti paikalla ollut. Sade onneksi taukosi settimme alkuun mennessä (meille käy usein niin!) ja pikkuhiljaa sitä ryhmääkin paikalle valui, eli toiveissa on ettei festari ihan niin pahasti käkättimeen ottanut kuin miltä aluksi näytti.

Ja meitähän ei väen vähyys haitannut, olemme jo tottuneet siihen ettei ikinä mihinkään ketään tule saatana. Keikka oli erittäin hyväntuulinen ja sekä yleisö että jopa orkesterikin oikein hyvässä iskussa. Kaikinpuolin mainio keikka siis! Toivottavasti RMJ vielä jonain päivänä nostaa kirjavaa päätään ja saadaan Kaikkien Juhannusfestarien Äiti taas voimiinsa. Ja toivottavasti meidät edelleen kelpuutetaan ns. viihdyttäjän rooliin!

Heikolla hetkellä lupauduimme soittamaan Unajassa inasen normaalia pidemmän setin. Vaan eipä tuo tahtia haitannut, hyvin pysyi paketti kasassa.

Ai niin. Annoin ennen keikkaa eräälle sanomalehdelle pitkän haastattelun ja jouduin nousemaan käytännössä kesken haastattelun ylös pöydästä kun kuvaajan virkaa hoitanut mieshenkilö alkoi kielloistani huolimatta tivata yksityisasioitani. Haastattelu paketoitiin kuitenkin sulassa sovussa. Hetkeä myöhemmin huomasin samaisen kuvaajan "salakuvaamassa" minua linja-automme sivustalla. Ettäs kehtasi. Aikunen mies!

Setti:

01 hirsipuu
02 ihmisenpyörä
03 itä-suomessa tuulee
04 hc-sää
05 pois kalliosta
06 sinä
07 tavikset
08 linnusta sammakoksi
09 anna anteeksi
10 puhu äänellä jonka kuulen
11 olette kauniita
12 ahmat tulevat
13 che guevara
---
14 pelastaja
15 unelmia ja toimistohommia

KALAJOKI, Kalajoen Juhannus

Aki Tykki: Kokkolasta kurvattiin Kalajoelle hyvissä ajoin valmistautumaan keikkaan. (On hiton paljon kivempaa mennä lavalle, kun on saanut ensin rauhassa hengähtää alueella tovin. Ahistaa ihan sikana mennä hötky päällä keikalle, siinä on keikka äkkiä ohi ennen kuin saa ”tilanteesta kiinni”.) Bussissa nakotettiin ja kuunneltiin kun Diablo veti keikkansa. Ja aipa saatana että on tiukka bändi, jotkut ne ossaa.
Kalajoella kävi melkonen merituuli, mikä niihin mahtaviin ”dyyneihin” (no mitä hiekkasärkkiä ne nyt onkaan) yhdistettynä aiheutti jonniinmoisen hiekkamyrskyn. Bäkkäri oli vähän siltä suojassa, mutta yleisön puolella oli kuulemma aika helvetilliset oltavat. Ikävä homma, mutta minkäs teet. Ois ehkä pitäny jonkun jakaa portilla jotain terroristihuiveja päiden suojiksi? (Ja kuka nekin sitten ois maksanu? Kalajoen kuntako? Epäilen vahvasti!)

Puolisen tuntia ennen keikkaa tuli bäkkäritelttaamme kaksi hemmoa, jotka jo ovelta kuiskivat että ”täällä ois pari tavista, saapiko tulla”. Ja tottahan myö nyt Big Brotherin Perttu ja Antti A telttaamme kelpuutettiin. Hyö olivat siis juontamassa ko. tapahtumaa ja tulivat sopimaan spiikistä yms. Mukavia miehiä, vähän niin kuin arvelinkin. Sovittiin myös että tulevat lavalle heilumaan Tavikset-biisin aikana, ja mikäpäs sen osuvampaa? Heidän spiikkinsä meni muuten lopulta kutakuinkin ”Haluatteko te kuulla neljän mukavan miehen soittavan loistavaa musiikkia? Ettepä saa vaan saatte neljä itäsuomalaista kusipäätä jotka soittavat täyttä paskaa!” Loistavuutta! :)

Lavalle noustiin hiekkasateeseen ja jotenkin oli outoa taas. Kalajoella ”jouduttiin” soittamaan tunnin setti ja se kyllä tuntu vähän turhan pitkältä. Vaan kyllä siitä selvittiin! Yleisö ei ihan älyttömän riehakasta ollut, mutta syytämme siitä olosuhteita emmekä itseämme. (Aina on parempi syyttää jotain muuta tahoa kun itseään, näin on mukavampaa elellä kun ei ole jatkuvasti syyllinen olo.) Vaan kivaa meillä kuitenkin oli. Ainakin siitä päätellen, että löin taas etusormeni verille kitaraa soittaessani. Mulla aina unohtuu tuo kitaransoittotekniikka kun on hyvä meininki. Vaan sehän on vaan rokrok kun on kitara hiekassa ja veressä!

Keikan jälkeen en uskaltautunut yleisön puolelle ensinkään vaan nuilotin siellä bäkkärillä vaan. Markku tais käydä pyörimässä (tai no kävelemässä) siellä jossain särkillä, muttei kai mitään ihmeitä ollut tapahtunut, jos hiekkamyrskyä ei sellaiseksi lasketa. Ei lasketa, miusta. Lavan sivusta käytiin kurkkimassa Uniklubin ja Dingon keikkoja, mutta jälkimmäisen vedon aikana lähettiinkin taas kohti Kokkolan majoitusta. Siksi lähinnä, että sillä hetkellä kuskina toiminut Kuljukin pääsis juhannukseen kiinni. Ja pääsihän se sitten. Meillä on uusi sääntö, että kun tuommosessa tilanteessa päästään määränpäähän, kukaan ei saa poistua bussista, ennen kuin kuljettaja on saanut nautituksi vähintään yhden lonkeron. Se on vain reilua.

Kokkolassa pistettiin leiri pystyyn parkkipaikalle samantien kun bussista ulos päästiin. Oltiin melkolailla juhlatunnelmissa jo. Musiikki soi bussin kaiuttimista ja kitaraakin siinä taisi joku rämpytellä. Oli ihan älyttömän mukavaa jotenkin. Vaan eihän siinä mennyt varmaan tuntiakaan kun paikalle kurvasi poliisiauto. Olivat kyllä onneksi todella mukavia ja ystävällisiä ja sanovat vaan että vähän voitas johonkin tästä siirtyä kun eivät noissa lähitaloissa oikein mekkalaamme arvosta. Neuvoivat vielä reitinkin joen rantaan. Ja kävipä siinä semmonenkin tapahtuma, että eräs seurueemme jäsen potkas asfaltilla seisseen avaamattoman jaloviinapullon nurin ja rikki poliisien ollessa paikalla. Seurueemme jäsen totes että onneks ootte poliisit paikalla, että nää saattas tappaa miut tähän paikkaan muuten. Vaan poliisit sano vaan että tuo on kyllä semmosta viinan väärinkäyttöä että putkaan joutasit. Ja kylläpä meitä nauratti. No siirryttiin sitten kuitenkin sinne joen rantaan ihan suosiolla.

Ja sielläpä olikin mukavaa ja kaunista. Paitsi kovin traagista oli kun siinä oli joku sorsaperhe, joka sorsi (hahhah) yhtä poikastaan. Se pikkunen reppana oli ihan älyttömän kesy ja yritti lyöttäytyä meidän seuraan mutta eihän myö nyt sorsaa voida adoptoida. Miten sekään selviäis näiltä meidän reissuilta, ei mitenkään! Myö jopa tarjottiin sille Kalajoen Juhannuksen bäkkäripassia ja näytettiin suuntaa että tuolla on ne kinkerit, muttei se sitten oikein siitäkään näyttänyt innostuvan. Yritti se pari kertaa päästä takasin siihen perheeseensä mutta ne vaan rähisi sille jotain. Hitto kun kävi sääliksi, luonto on juluma.

Rannasta siirryttiin jossain vaiheessa siihen johonkin Kaarlen alabaariin ja siellä jorailtiin tappiin asti. Vetku toimi jälleen tanssinjohtajana. Esitimme ainakin ”tähdet”, ”revontulet” ja ”krokotiilin”.

Hitto että oli mukava juhannus kokonaisuudessaan! Lisää tällasia!

Kuvia tältä keikalta!