RAUMA, Unajan Juhannus

Rauma on meille se The Juhannuskaupunki. Täällä ollaan ryvetty ensimmäisen kerran jo vuonna 2002 kun Riku Räsänen organisaatioineen oli riittävän myötämielinen lisäämään meidät RMJ:n artistikattaukseen vaikka orkesterimme oli vasta äänittämässä ensimmäisiä sinkkujaan. No oli se Ikävä ihollesi -demo kai kerennyt muutamat kerrat Radio Suomipopissa soida. Mutta siis täysin tuntematon tapaus silloin olimme.

Enihuu, juhannuksena 2011 orkesterin ja tekniikkaryhmän edustajat saapuivat Unajan Viihdepuistoon kuka mistäkin. Ja vettä satoi tietenkin. Harmitti eritoten festivaalin puolesta kun tämmöset pienet kinkerit ovat aina aika pahasti säiden armoilla. Soitimme settimme jo illan toisena esiintyjänä kun meillä oli kiire toisiin juhliin ja eihän siellä sitä juhlakansaa kauheasti paikalla ollut. Sade onneksi taukosi settimme alkuun mennessä (meille käy usein niin!) ja pikkuhiljaa sitä ryhmääkin paikalle valui, eli toiveissa on ettei festari ihan niin pahasti käkättimeen ottanut kuin miltä aluksi näytti.

Ja meitähän ei väen vähyys haitannut, olemme jo tottuneet siihen ettei ikinä mihinkään ketään tule saatana. Keikka oli erittäin hyväntuulinen ja sekä yleisö että jopa orkesterikin oikein hyvässä iskussa. Kaikinpuolin mainio keikka siis! Toivottavasti RMJ vielä jonain päivänä nostaa kirjavaa päätään ja saadaan Kaikkien Juhannusfestarien Äiti taas voimiinsa. Ja toivottavasti meidät edelleen kelpuutetaan ns. viihdyttäjän rooliin!

Heikolla hetkellä lupauduimme soittamaan Unajassa inasen normaalia pidemmän setin. Vaan eipä tuo tahtia haitannut, hyvin pysyi paketti kasassa.

Ai niin. Annoin ennen keikkaa eräälle sanomalehdelle pitkän haastattelun ja jouduin nousemaan käytännössä kesken haastattelun ylös pöydästä kun kuvaajan virkaa hoitanut mieshenkilö alkoi kielloistani huolimatta tivata yksityisasioitani. Haastattelu paketoitiin kuitenkin sulassa sovussa. Hetkeä myöhemmin huomasin samaisen kuvaajan "salakuvaamassa" minua linja-automme sivustalla. Ettäs kehtasi. Aikunen mies!

Setti:

01 hirsipuu
02 ihmisenpyörä
03 itä-suomessa tuulee
04 hc-sää
05 pois kalliosta
06 sinä
07 tavikset
08 linnusta sammakoksi
09 anna anteeksi
10 puhu äänellä jonka kuulen
11 olette kauniita
12 ahmat tulevat
13 che guevara
---
14 pelastaja
15 unelmia ja toimistohommia

RAUMA, Domino

Aki Tykki: No hittolainen kun venähti nuo edellisen yön kinkerit jotenkin. Mentiin jossain vaiheessa iltaa Jamin kanssa ihan viattomasti oluselle Rytmiin, mutta yksi asia johti toiseen, ja kohta oltiin jossain Haagassa jatkoilla mm. viime vuoden Big Brother -tyyppien Pertun ja Antti A:n kanssa. Mitenkä lähtikin silleensä soliferi lapasesta, en tiiä!?

No oli miten oli, en sitten heränny seuraavana päivänä kun olivat minua käyneet herättelemässä että nyt Raumalle. Puhelinkin oli hukkunut (= jäänyt Jamille kun sen luona oli vielä toiset jatkot..) eli niin siinä kävi että jäin onnellisesti nukkumaan Helsinkiin muiden jo lähettyä Raumalle. Ja voi perkele että nolotti kun heräsin sitten joskus viiden jälkeen. Onneksi sain avukseni Jeren, joka lupautui kuskaamaan minut Raumalle ja takaisin kunhan auto löytyisi. Ja miun Escortillahan sitä mentiin. Muuten toimi hienosti mutta jossain vaiheessa luultiin että bensa loppuu kun alko nykiä ilkiästi. Elpy se sitten siitä eli ei se varmaan bensan vähyydestä johtunut… huolestuttavaa!

Kuudeksi oli sovittu mulle haastattelu Raumalle mutta se jouduttiin valitettavasti siirtämään sähköpostihaastatteluksi sattuneesta syystä. Kuvaaja kuitenkin kävi paikalla ikuistamassa krapulaisen naamani samantien kun Raumalle päästiin. Tästä kaikesta siis kuitenkin selvittiin loppujen lopuksi vähäisillä vahingoilla. Huh.

Rauman Dominossa (entinen Raumanlinna eli tuttu paikka) odoteltiin keikkaa pubin puolella mm. Riku ”Mr. RMJ” Räsäsen ja Tero ”ex-manageri” Aaltosen kanssa istuskellen. Oli leppoisaa ja rentoa. Pari lonkeroa tasotti olonkin sopivasti. Eikä mulla nyt niin kauhea krapulakaan enää ollut, jotenkin se koko lähtöhässäkkä säikäytti sen verran että piristyin kummasti.

Baari oli täynnä kuin Turusen pyssy (mistä saatanasta se tuokin sanonta muuten on tullut?) ja keikka meni ainakin muistini mukaan oikein hyvin. Tämä olikin sitten jo kymmenes keikkamme Raumalla ja kolmas tässä samaisessa baarissa. Jeejee. Hyvä, Rauma! Ja tästä alkokin sitten kolmen viikon keikkatauko. Niin no paitsi mulla ja Haapasalolla vaan kahden, mutta kuitenkin.


Esitimme nämä omasta päästä keksityt laulut:

01 älä huuda
02 linnusta sammakoksi
03 suru on
04 hc-sää
05 pahoille teille
06 sinä
07 varo miestä
08 tanssi
09 hitaasti
10 tavikset
11 kaupunki täynnä ihmisiä
—
12 encore
13 pois kalliosta
14 mulla menee hyvin

RAUMA, Raumanmeren Juhannus

Aki Tykki: Joensuusta saavuttiin (Porin kautta) Raumalle joskus kolmen ja neljän välillä ja hyvältähän se taas näytti RMJ:n meininki. Helle suosi Länsi-Suomea tänä juhannuksena, ja sehän meille sopi. Hyvin oli meidän juhannuskeikat myyty kun ei taidettu pisaraakaan vesisadetta nähdä koko reissulla. 

Juhlatunnelmamme meinas vähän laskea kun ajeltiin bussimme Juhannustanssilavalle, jossa joku orkesteri veteli ikivihreitä kuten Surujen kitaraa ja muutama hassu ihminen tanssi lavan edessä. Bäkkärillä selailtiin festariohjelmalehteä ja huomattiin että sielläkin vielä luki meidän soittaneen klo 14 päälavalla. Tapasimme myös mm. Dr. Dr. -orkesterin ja heidän mukaansa missään ei oltu infottu meidän keikkapaikkamme ja -aikamme muutosta. No juhllaa. Kulju kävi kuitenkin tilaisuuden juontaneelle Simo Frangénille vielä ohimennen mainitsemassa että voipi sieltä päälavaltakin kuuluttaa että Happourpot soittaa Juhannustanssilavalla, ja niinpä tuo hauska mies sitten tekikin. Ja oli sitä kuulemma kuuluteltu pitkin päivää jossain muutenkin.

Klo 18 teippailtiin monitoreja kiinni ja manattiin kun ei siellä meidän lavallamme edelleenkään ollut juuri ketään. Vaan sitten kävikin niin, että kun varttia yli kuuden kapusimme lavalle, oli paikalla porukkaa ihan helvetisti. Ja voi että tuli hyvä mieli. Tällä keikalla oli ehkä suurin kontrasti odotusten ja lopputuloksen välillä ikinä. Mielestäni keikka oli tämän kesän (ja kolmoslevyn julkaisun jälkeen) paras vetomme kaikinpuolin. Tunnelma oli jotenkin hyvä ja intiimi, vaikka paikalla oli kuitenkin varmaan pari tuhatta ihmistä. Tai enemmänkin, en mie tiiä. Ei ehitty laskea. Kolme varttia soitettiin ja se on kyllä optimaalinen setin pituus bändillemme tällä hetkellä. Siis festareilla. Baareissa se tunti on yleensä jeppinen kun on se piano-osio siinä välissä antamassa hengähdystaukoa meille ja yleisölle.

Keikan jälkeen lastattiin bussi täyteen olusia ja mainiota lasagnea ja lähettiin (kesken Zen Cafén keikan saakeli) ajamaan kohti majapaikkaamme, Kokkolan Kaarlea. Sinne kun oli matkaa kuitenkin tuommonen 360 km, niin piti päästä ajoissa liikkeelle. Matka sujui mainiosti lasagnen, siiderin, oluen ja mp3-soittimen voimin. Melkosta yhteislaulua oli. Hassisen Kone oli aika suosittu yhtye tällä matkalla.

Kokkolan Kaarlessa olikin sitten melkonen artistikeskittymä. En muista millon viimeks oltas oltu samassa hotellissa ainakin CMX:n, Neljän Ruusun, Maija Vilkkumaan, Don Johnson Big Bandin, Teräsbetonin ja Dingon kanssa. No mutta parin Halmkronan ja Yrjänän kanssa kaadetun keskioluen jälkeen painuttiin pehkuihin kun oli tuo Kalajoen Juhannuksen keikka kuitenkin jo kolmelta seuraavana päivänä. Olipas mukava päivä.

Kuvia tältä keikalta!