RIIHIMÄKI, Riihimäki Rock

Kuopiosta lähettiin bussilla hyvissä ajoin kohti Riksua, helvetillisessä helteessä ja krapulassa. Oli varmaan kesän kuumimpia päiviä, ei oo läskillä hyvä tuommosessa helteessä!

Ei kiljuttu riemusta kun havaittiin että Riihimäki Rockin lava on sijoitettu niin että aurinko räkittää suoraan artistia silmään. Yleensä festarilavoilla ei tule ihan niin kuuma kuin luulisi kun siellä on sitä happea kuitenkin yleensä riittämiin. Joku vääräleuka saattas tähän irvailla että pittääkö se mennä pitkässä takissa ja pipossa sinne lavalle, onneksi vääräleuoilla ei ole kirjoitusoikeuksia tähän ketjuun!

Setti oli inan lyhyempi kuin normaalisti, eli 50 minuuttia. Ihan järjettömän kuuma oli, heittämällä kuumin keikka tänä kesänä. Mutta kyllä siitä selvittiin, ei tullu ees yrjöjä, saati lämpöhalvauksia!

Konsertin jälkeen ois ollu kiva jäädä paikalle vähän tasoittelemaan oloa ja nestetasapainoa, etenkin kun paikalla olivat myös Kotiteollisuus ja PMMP:n likat vahvistettuna Herra Ylpöllä, mutta eipä ollut mahdollista. Seuraavan päivän Pitkä kuuma kesä -veto ahisti sen verran että ajeltiin taksilla koteihimme nukkumaan.

Setti:

01 hirsipuu
02 ihmisenpyörä
03 olette kauniita
04 tavikset
05 linnusta sammakoksi
06 puhu äänellä jonka kuulen
07 pois kalliosta
08 ahmat tulevat
09 che guevara
---
10 pelastaja

KUOPIO, Wine Festival

Muistellaas. Saavuttiin paikalle eri reittejä ja kyydeillä. Helevetin kuuma päivä oli. Hotellihuoneessakin oli todella kuuma, ilmeisesti se joku ilmastoinnintapainen ei toiminut.

Wine Festivalin järjestelyt toimivat erinomaisesti, Rakkauden Teknikotkin kiittelivät. Vain desibeliraja oli määrätty kuulemma "naurettavan alhaiseksi", 92 desibeliä ei riitä edes tämmöselle sympaattiselle pop-orkesterille! PA oli hyvässä vireessä ja soitanta oli kuulostanut hyvältä. Harmi vaan että volumetaso oli sen verran alhainen että jos vierustoveri ilmaisi itseään verbaalisesti, konsertista ei enää saanut selvää. Mutta festareilla festareiden tavoilla, tällä mennään jne.

Itse konsertti oli joka tapauksessa erinomainen! Väkeä oli ainakin silmämääräisesti katsottuna niin paljon kuin mahdollista, ja illan viimeisen esiintyjän pesti on aina jeppinen. Tai lähes aina. Tällä kertaa oli. Itse oltiin jotenkin hyvällä tavalla irtonaisia, takahuonetiloihin tarjoiltu hyvä viini ja yleisön myötämielisyys letkeyttivät!

Keikan jälkeen ei pitäny sen kummemmin juhlia kun tiedettiin että seuraavana päivänä Riihimäki Rockin keikka on jo iltapäivällä. Aamun tunneille kaadettiin.

Setti:

01 hirsipuu
02 ihmisenpyörä
03 itä-suomessa tuulee
04 hc-sää
05 kaupunki täynnä ihmisiä
06 pois kalliosta
07 sinä
08 tavikset
09 linnusta sammakoksi
10 anna anteeksi
11 puhu äänellä jonka kuulen
12 olette kauniita
13 ahmat tulevat
14 che guevara
---
15 pelastaja
16 unelmia ja toimistohommia

JÄMSÄ, Himosfestival

Yleispäällikkö Ville-Matti Kulju raportoi:


Tunturit näyttävät kaukaa katsottuina tisseiltä. Joskus. Himos, tuo Jämsän lasketteluparatiisi tuo mieleeni muita ruumiinosia. Asioiden vertaaminen ruumiinosiin on kiehtovaa. Se on jopa kiehtonut äidinkielemme isiä siinä määrin, että kalliollakin on kieli, mäet polveilevat ja järvellä on selkä. Minusta tunturit ovat tissejä. Ja Himoksella ei ole tissejä.

Aloitimme matkan Himokselle kauan sitten.

Suomessa konsertoivan suomenkielistä populäärimusiikkia esittävän kollektiivin tulisi näinä Peijoonin hallinnoimina aikoina olla siksi kansainvälinen, että tekniset asiat turistaan ulkomaankielellä, näet on niin, että konserttipaikan henkilökunta on yllättävänkin usein eri maata. Näin Himoksellakin. Aka ma en tiada.

Ennakoiden tulevaa konserttia esiintyjäryhmän edustaja lähettää orkesterin teknisistä tarpeista kertovan dokumentin konsertin järjestävälle seuralle. Menneisyydessä asiat selvisivät ensimmäisellä kotimaisella, mutta NYKYÄÄN teknisen laitteiston parissa operoivan käyttöhenkilökunnan tulee hallita Iso-Britannian lisäksi ainakin toinen ja kolmas kotimainen. Mitä seuraavaksi? Saksiako alamme?

Dynaaminen rouduukvartettimme on hyvässä vedossa. Jopa niin, että vapautimme etelänaapurimme ruokatauolle kohteliaasti "painukaas v*****n siittä" -komennoin. Omassa rauhassa omalla porukalla toimien tekninen laitteisto nousi pystyyn kepeästi kuin sulhasen muna.

Konsertti, tuo populäärimuusikon ansioperuste, meni hyvin. Laulu raikasi ja soitto soi ja kevyt oli poljenta, huja huh hah hei. Miksauslaiteoperaattorin näkökulmasta konsertin desipelirajattomuus tuntui mukavalta. Sai päästellä kuten lystäsi ja minuahan lystäsi. Orkesteri oli hyvinkin riehakkaalla tuulella ja se mikä vireessä hävittiin se tunnelmassa voitettiin. Mukavaa oli myös se, että räkkiini pesiytynyt 80- luvun analoginen delay-laite toimi sille asettamieni odotusten mukaisesti. Hieno vehe.

Konserttimatkalinja-auto parkkeerattiin heti laitteiston takaisinpakkaamisen jälkeen ja sitten avattiin korkkeja. Ja mentiin taas ja tultiin taas ja mentiin harhaan.

Kaunis on keskikesän yö. Kauniimpi kuin elämä.

-Kulju

Setti:

01 hirsipuu
02 ihmisenpyörä
03 hc-sää
04 pois kalliosta
05 sinä
06 tavikset
07 linnusta sammakoksi
08 puhu äänellä jonka kuulen
09 olette kauniita
10 ahmat tulevat
11 che guevara
---
12 pelastaja
13 unelmia ja toimistohommia

RAUMA, Unajan Juhannus

Rauma on meille se The Juhannuskaupunki. Täällä ollaan ryvetty ensimmäisen kerran jo vuonna 2002 kun Riku Räsänen organisaatioineen oli riittävän myötämielinen lisäämään meidät RMJ:n artistikattaukseen vaikka orkesterimme oli vasta äänittämässä ensimmäisiä sinkkujaan. No oli se Ikävä ihollesi -demo kai kerennyt muutamat kerrat Radio Suomipopissa soida. Mutta siis täysin tuntematon tapaus silloin olimme.

Enihuu, juhannuksena 2011 orkesterin ja tekniikkaryhmän edustajat saapuivat Unajan Viihdepuistoon kuka mistäkin. Ja vettä satoi tietenkin. Harmitti eritoten festivaalin puolesta kun tämmöset pienet kinkerit ovat aina aika pahasti säiden armoilla. Soitimme settimme jo illan toisena esiintyjänä kun meillä oli kiire toisiin juhliin ja eihän siellä sitä juhlakansaa kauheasti paikalla ollut. Sade onneksi taukosi settimme alkuun mennessä (meille käy usein niin!) ja pikkuhiljaa sitä ryhmääkin paikalle valui, eli toiveissa on ettei festari ihan niin pahasti käkättimeen ottanut kuin miltä aluksi näytti.

Ja meitähän ei väen vähyys haitannut, olemme jo tottuneet siihen ettei ikinä mihinkään ketään tule saatana. Keikka oli erittäin hyväntuulinen ja sekä yleisö että jopa orkesterikin oikein hyvässä iskussa. Kaikinpuolin mainio keikka siis! Toivottavasti RMJ vielä jonain päivänä nostaa kirjavaa päätään ja saadaan Kaikkien Juhannusfestarien Äiti taas voimiinsa. Ja toivottavasti meidät edelleen kelpuutetaan ns. viihdyttäjän rooliin!

Heikolla hetkellä lupauduimme soittamaan Unajassa inasen normaalia pidemmän setin. Vaan eipä tuo tahtia haitannut, hyvin pysyi paketti kasassa.

Ai niin. Annoin ennen keikkaa eräälle sanomalehdelle pitkän haastattelun ja jouduin nousemaan käytännössä kesken haastattelun ylös pöydästä kun kuvaajan virkaa hoitanut mieshenkilö alkoi kielloistani huolimatta tivata yksityisasioitani. Haastattelu paketoitiin kuitenkin sulassa sovussa. Hetkeä myöhemmin huomasin samaisen kuvaajan "salakuvaamassa" minua linja-automme sivustalla. Ettäs kehtasi. Aikunen mies!

Setti:

01 hirsipuu
02 ihmisenpyörä
03 itä-suomessa tuulee
04 hc-sää
05 pois kalliosta
06 sinä
07 tavikset
08 linnusta sammakoksi
09 anna anteeksi
10 puhu äänellä jonka kuulen
11 olette kauniita
12 ahmat tulevat
13 che guevara
---
14 pelastaja
15 unelmia ja toimistohommia

HELSINKI, Sokos Hotel Presidentti

Ei jaksa kirjotella isompia. Helevetin kivaa oli ja edellisenä yönä hankittu väsymys vaihtui Rakkauden Liekkimereksi heti kun keikka pyörähti käyntiin. Väkeäkin oli riittämiin vaikka samana iltana kylällä esiintyi ainakin Uniklubi ja Anna Abreu, ja taisipa olla Vartiaisen Jebakin naapurikylässä konsertoimassa. Niin ja olihan se Apulautakin todistetusti keikalla (mie, Jatu ja Juuttaankehveli käytiin kolme varttia heijän keikkaansa kattomassa) mut ne lopetti jo hyvissä ajoin ennen meitä.

Rakkauden Kiitokset kaikille kuluneesta kevätrundista. On ollu taas yhtä juhlaa tämä elo!

Setti:

01 uhrille
02 ihmisenpyörä
03 sahattu oksa, poltettu silta
04 ahmat tulevat
05 itä-suomessa tuulee
06 01:30
07 hirsipuu
08 tavikset
09 pohtija
10 ikävä ihollesi
11 hc-sää
12 olette kauniita
13 pelastaja
14 che guevara
---
15 umpisolmu
16 puhu äänellä jonka kuulen
17 pois kalliosta

TURKU, Apollo Live Club

Viiden keikan putken viimeinen veto ja orkesteri vielä ainakin lähes täysipäinen! Mahtavaa! Samaa ei voida sanoa Rakkauden Tekniikkaryhmästä, tosin olivat hekin jo hivenen rauhoittuneet yöroudauksen "KHAA KHAA" -tunnelmista. Hieman.

Seitsemän tuntia jurnutettiin liian kuumassa linja-autossa halki Suomen, idästä länteen. Hivenen huolestuttavaa että ensimmäinen lämpimähkö kesäpäivä jo aiheutti sen että bussissa oli liian kuuma esim. nukkumista ajatellen. Mitähän se on sitten heinäkuussa jos ilmat on sitä sarjaa kuin viime vuonna? Tai no kyllähän me tiedämme mitä se on, viime kesänä matkustettiin yli 40 asteen lämpötilassa useampaan otteeseen. Ei hyvä.

Lukija: Eikö teillä oo ilmastointia bussissa?
Myö: On.
Lukija: No miks siellä sitten on aina niin kuuma?
Myö: Ei siellä aina ole. Talvella on helvetin kylymä.
Lukija: Erikoista.
Myö: Niin.

No turhaan mie tässä kitisen, ihan siedettävää se vielä oli. Kitisen paremmin sitten heinäkuussa, paitsi jos tulee sateinen ja kylmä kesä. Taikka kitisen mie sittenkin mutta eri syistä!

Turussa lepäiltiin taas kukin tahoillamme, ei ihmeellistä raportoitavaa. Ainakaan tälle palstalle kuuluvaa. Keikkapaikalle about normiaikaan eli joskus ennen yhtätoista ja meille entuudestaan tuntematon ravinteli näytti harmillisen tyhjältä. "Tänne saatana taas ketään tuu."

Mutta tuli sinne sitten!

Puoli yhden maissa yöllä noustiin lavalle ja keikkahan oli mitä huikein! Rakkautta ilmassa, sekä orkesteri että yleisö iloisella Rakkauden mielellä. Juuri näin! Soittomme ei kuulemma ollut ihan parasta A-tasoa (ei sillä että se ikinä olisi) mutta sillä ei ole nyt niin väliä, tunnelma korjaa soittovirheet! Ja kyllä se soitantakin sujui huomattavasti paremmin kuin monilla muilla viiden keikan putken viimeisillä keikoilla. Ettäs, Kulju, tiiät! Väännä sie vaan niitä nappuloita ja hymyile nätisti ni hyvä tullee!

Keikan jälkeen pikaiset tumut takahuoneessa ja sitten hotelliin nukkumaan. Seuraavana päivänä hengailin pitkän tovin Turkkusessa kun oli niin hyvä fiilis ja hieno ilmakin. Oi auvoa! Melkein harmittaa kun Rakkauden Kevätkiertue loppuu jo parin päivän päästä. Mutta vain melkein sillä siitä ei ole sitten kuin kuukausi(sh) niin päästään jo tahkoamaan Rakkauden Kesäkiertuetta. Jee!

Setti:

01 uhrille
02 ihmisenpyörä
03 sahattu oksa, poltettu silta
04 ahmat tulevat
05 itä-suomessa tuulee
06 01:30 (elossa)
07 hirsipuu
08 tavikset
09 pohtija
10 sinä
11 olette kauniita
12 pelastaja
13 che guevara
---
14 umpisolmu
15 puhu äänellä jonka kuulen
16 pois kalliosta
17 unelmia ja toimistohommia

VARKAUS, Z-One

Huolimatta myöhäisestä nukahtamisesta heräsin Savonlinnan Seurahuoneella jo yhdeltätoista enkä saanut enää unen juuresta kiinni. Lähestyin Rakkauden Kiertuemanageri Kuljua tekstiviestein ja päätimme yksissä tuumin suoriutua hotellin aulakahvilaan aamukahville ja kökölle. Ja voi että siellä olikin maistuvaiset eväät, itse söin mansikka-juustokakkua ja Ville jotain mango-perskarva-tuplahiilarikakkua. Ja kahvia juotiin kaksin käsin. Hyvvää ol. Tuli siihen sitten muitakin noita hippejä, eli Rakkauden Roudareita.

Lyhyehkö siirtyminen Varkauteen oli tapahtumaköyhä. Helekutin nätti keli oli. Kivvaa kun tulee kesä ja festarit ja kärpäspaperit!

Laiskanpulskea päivä vietettiin kukin tahoillamme leväten, poislukien tietty Rakkauden Työryhmä joka joutuu painamaan duunia silloinkin kun ei huvittaisi. Eipä silti, aina niitä huvittaa. Ne on kovia jätkiä. Rakastavia, mutta lujia.

Hotellin aulabaarissa kohdattiin kymmenen jälkeen ja katseltiin tyytyväisenä kun tien toisella puolella sijaitsevan keikkapaikkamme eteen kasaantui mittava jono! Jee! Ihme hommaa kun baari aukee vasta yheltätoista. Luulis että ois kaikille helepompi jos aukeis vaikka kympiltä, saisivat varmaan enemmän kaliaakin myytyä. Vaan kai ne on sen laskeneet että näin on hyvä. Mikä mie niitä oon neuvomaan, en mikkään. Sori.

Takahuoneessa hitleröitiin 51koodia-orkesterin keikkajuliste ja nautittiin punaviinistä ja huumorista. Mukava meininki. Lavalle päästiin vasta aika lähellä yhtä.

Keikka oli aikalailla peruskauraa. Harmillista kun kaikki oli periaatteessa ok mutta jotain vaan jäi puuttumaan, emme saaneet salia hukutettua Rakkauden Liekkimereen. Ehkä tässä oli se ongelma että Savonlinnan keikka oli poikkeuksellisen mukava, sitä kun ei voinut ylittää niin tuli olo että vajjaaks jäi. Näissä kohdissa pitäis jotenkin varmaan pölistellä vähän omaa joukkuetta... ikään kuin vaihtaa maalivahtia. Tai sitten suhtautua asiaan niin että ei aina voi olla erityisliekeissä ja jokainen keikka on erilainen. Ei meille mitään hävettävää jäänyt! Ettäs tiiätte!

Keikan jälkeen pikkusen viiniä ja sit unille. Tekniikkaryhmän kommunikointi oli yöroudaukseen mennessä vaipunut lokkien tasolle. Tai pitäisikö sanoa kehittynyt lokkien tasolle? En ole ihan varma.

Khaa khaa khaa!

Setti:

01 uhrille
02 ihmisenpyörä
03 sahattu oksa, poltettu silta
04 ahmat tulevat
05 itä-suomessa tuulee
06 hc-sää
07 01:30 (elossa)
08 hirsipuu
09 tavikset
10 pohtija
11 sinä
12 olette kauniita
13 pelastaja
14 che guevara
---
15 puhu äänellä jonka kuulen
16 pois kalliosta
17 unelmia ja toimistohommia

SAVONLINNA, Seurahuone

Nilsiästä lähdettiin Savonlinnan suuntaan ennen kahta leppoisan tunnelman vallitessa. Niin leppoisan, että sekä Kulju että mie ostettiin matkalta arkilliset kimaltelevia rakkausaiheisia tarroja ja koristeltiin niillä asioita. Tai lähinnä Kulju koristeli. Hän kun on niin näppärä sormistaan, minä olen enämpi ajattelijaluonne.

Kahden keikan jälkeen on jo sen verran höveli olo että tuli siinä matkankin aikana mieleen että on tämä sentäs aika kivaa hommaa tämä meijän kouhotus. Taidamme olla pulskia onnenmyyriä! Vai pitäisikö sanoa rakkaudenmyyriä. Älkääkä urputtako että se pitäisi kirjoittaa erikseen.

Seurahuoneella piettiin jopa vähän soundcheckin tynkää, tai lähinnä treenattiin yhtä rallia niin että meillä ois mahollisuus taas soittaa sitä tässä viimesillä keikoilla. Markku ei tosin ollut paikalla, Rakkauden Rumpupatteristoa paukutti Rakkauden Santeri. Päätettiin ettei Savonlinnassa vielä ainakaan sitä soitella.

Lukija: Mikä se biisi oli minkä treenasitte Savonlinnassa?Myö: En kerro ku en tiiä soitetaanko sitä vai nou. Ei mikkään radikaali valinta kuitenkaan.Lukija: *Itkupotkuraivari*Myö: Ok.

Takahuonetiloihin viinisammioiden äärelle siirryttiin kymmeneltä illalla. Perus. Parit punkut siinä nautittiin ja rohkenin jopa pitkästä aikaa ottamaan pari lasillista Jaloviinaa energiajuomalla höystettynä kun jotenkin ramas. Hyvin onnistui nesteytys, oli ihan älyttömän mukavaa keikalla! Ilmassa oli rakkautta, käsiä ja huutoa, eli kaikkea mitä rokkikeikalla kuuluu ollakin. Kiitos, savonlinnalaiset.

Olin tehny oikein kotitehtäviäkin ja selvittäny minkä niminen uimahalli Savonlinnasta löytyy. Tiiä sitten huomasiko sitä kukaan, ainakin kuvittelin kuulevani jonkun kannustavan äännähdyksen siinä kohtaa.

Keikan jälkeen valvottiin Jatun ja Haapasalon kanssa aamukuuteen leppoisissa merkeissä.

On tämä sentäs aika kivaa hommaa tämä meijän kouhotus.

Setti:

01 uhrille
02 ihmisenpyörä
03 sahattu oksa, poltettu silta
04 ahmat tulevat
05 itä-suomessa tuulee
06 hc-sää
07 01:30 (elossa)
08 hirsipuu
09 tavikset
10 pohtija
11 sinä
12 olette kauniita
13 pelastaja
14 che guevara
---
15 puhu äänellä jonka kuulen
16 pois kalliosta
17 unelmia ja toimistohommia

NILSIÄ, Tahkovuori Piazza

Joensuusta herättyämme lähdimme Rakkauden Seurueemme kanssa haahuilemaan pitkin keskustaa etsien sopivaa aamukahvittelupaikkaa. Olisimme mieluummin suosineet jotain pientä yksityistä kahvilaa mutta kun sopivaa sellaista ei tiellemme riittävän nopeasti osunut, päädyimme Coffee Houseen. No ihan oli hyvät kahvit ja pullat ja mitkäliet sielläkin. Kahden maissa luovuttiin mukavista kylpyammeellisista ja parvekkeellisista Atriumin huoneistamme ja lähdimme kohti Tahkoa.

Perillä tavattiin orkesterin hyvä ystävä Rakkauden Klaus Suominen, jolla on joku soittopesti parraillaan ko. keskuksessa päällä. Jossain rinnebaarissa soittelevat päivittäin kuulemma. Klasu valitteli että hiljasta on hiihtokeskuksessa vaikka onkin pääsiäinen, kymmenkunta ihmistä oli kuulemma näkyny siellä rinneravintolassa. Siis yhteensä koko päivänä. No myö oltiin että no justiinsa, että mahtaa tulla väkeä illan keikallekaan. Koko paikka tuntu jotenkin melkein autiolta.

Johonkin Tirskula-nimiseen mökkiin majotuttiin ja sieltä siirryttiin keikkapaikalle (Piazza) kymmenen hujakoilla. Baarissa oli ehkä se kymmenen henkeä joten ajattelimme että nuo on ne samat, ja enempää ei tulekaan. Siirryttiin bäkkärille juomaan punaviiniä ja puhumaan rakkaudesta.

Kahdeltatoista kavuttiin lavalle ja kuinka ollakaan, paikkahan oli melkein täys. Juhlaa! Soitto kulki ja meininki oli jeppinen. Jottain kuunteluhässäkkää mulla oli ja vähän tais röyhtäyttääkin välillä niin ihan kliimaksifiilistä en itelleni saanut mutta oikein mukavaa oli. (Kuunteluhässäkkä: Oli aika veemäistä alottaa Ihmisenpyörän laulu kun en kuullut bassosta pihaustakaan. Ei oo miulle suotu tuota absoluuttista sävelkorvaa ni vähän on hankala arvata sitä lähtöääntä. Ettäs tiiätte!)

Tuli siinä minuuttia ennen keikkaa hyvä ajatus pyytää Rakkauden Klaus lavalle Puhiksen ajaksi soittamaan pianoa. Näin myös tehtiin. Siis yllätyksenä Klasulle. Hienosti hän suoriutui, mutta se nyt ei yllättänyt ketään. Hänhän on nero.

Keikan jälkeen siinä bäkkärin viereisellä käytävällä kuupoili joku todella omituinen herrasmies kypärä päässä. Joku väitti että se oli kussu siihen käytävän lattialle mutta en tiiä pitikö tuo huhu paikkansa. Jotkut laskettelusukset se siitä tais mukaansa kerätä, minne lie haahuillu. Ja mulla oli noin 10 minuuttia kestänyt paniikki kun en löytäny iippariani enää keikan jälkeen. Ja vaikka ihan varmasti sen jääkaapin päälle jätin niin kummasti se vaan takkini povarista löytyi. Joko erehdyin tai sitten iippari harrasti ns. itse-telekinesiaa. Veikkaan jälkimmäistä.

Pientä juopottelua mutta enhän mie taas jaksanu. Kolmen maissa majotukseen ja samantien unille.

Oli muuten bäkkärillä ehkä parraat sämpylät ikinä. Fetajuustoakin tais olla välissä. Nam.

Setti:

01 uhrille
02 ihmisenpyörä
03 sahattu oksa, poltettu silta
04 ahmat tulevat
05 itä-suomessa tuulee
06 hc-sää
07 01:30 (elossa)
08 hirsipuu
09 tavikset
10 pohtija
11 sinä
12 olette kauniita
13 pelastaja
14 che guevara
---
15 puhu äänellä jonka kuulen (feat. Rakkauden Klaus)
16 pois kalliosta

JOENSUU, Joensuu Areena (Kaisa Mäkäräisen kansanjuhla)

Rakkauden Rautavankkuri kohti Joensuuta ja Kaisa Mäkäräisen kansanjuhlaa starttasi Turusta 05:00 mukanaan liuta pirteitä viihdealan ammattilaisia. Helevetin pitkä matka oli. Perille päästiin kuitenkin hyvissä ajoin eli joskus kahden korvilla iltapäivällä.


Vaikeuttaa toimintaa tämmöset keikat jotka alkaa ns. ihmisten aikoihin kun se tarkottaa että meijän pitää olla tukat kammattuina ja kitarat viritettyinä paljon normaalia aikaisemmin. Areena-keikan oli määrä alkaa 19:20. Meille se on sama kuin jos leipuri joutuisi menemään töihin klo 23.

Tekniikka puuhasteli screenin ja muiden teknisten vempeleiden kanssa Areenalla k-hetkeen asti, orkesterin jäsenet kirjautuivat Hotelli Atriumiin. Lepoa. Areenalla Rakkauden Ryhmä kokoontui kuuden jälkeen, viinipönikät rusauteltiin auki.

Niinhän siinä kävi kuin arveltiinkin. Neljälle puhujalle oli varattu yhteensä 8 min aikaa ohjelmasta. Ei toimi. Itä-suomalainen kun pääsee mikrofonin varteen, siitä ei selviä kahdessa minuutissa mitenkään. Tuskin viidessäkään. Puheet venähtivät sen verran että me nousimme lavalle varmaan 40 minuuttia suunniteltua myöhemmin. Vaan eipähän tuolla ollut mitään väliä. Päivänsankari-maailmanmestari Kaisa Mäkäräinen näytti viihtyvän, ja sehän oli pääasia!

Omituista oli soitella kun yleisöä oli hallissa 1300 henkeä ja kaikki istuivat siivosti tuoleillaan settimme ajan. Ei ihan perusmeininkiä siis. Ja lavakin oli niin helevetin suuri että meinas kunto loppua sitä ympäri horjuessa, onneksi setti oli vain viiden biisin mittainen. Eturivin iäkkäämmät istujat pitelivät sormia korvissaan koko settimme ajan - onko Kulju viimein oppinut luukuttamaan riittävän lujaa? Hyvä, Ville!

"Keikan" jälkeen tuhosimme pukuhuonetiloissa rutosti punaviiniä sekä meille tuodut pizzat. Sieltä matka jatkui ensin Palaveriin, jonne perustimme ns. Kitinäpöydän. Kitisimme monista asioista, mm. politiikasta. Illan mittaan osa meistä (kaikki muut paitsi Kulju) pyörähti Kerubissakin mutta siellä ei maltettukaan olla kauaa kun tuli jotenkin paha mieli yksin kitisevän Kuljun takia. Palasimme siis Palaveriin jossa Ville oli onneksi pitänyt Kitinäpöydän pystyssä, mitä lie yksinään kitissy. Jossain vaiheessa Haapasalo ja Kulju vaipuivat jälleen kerran "kilohertsi-ylämiddle-plaa-plaa-plaa"-keskusteluun, minä väsähdin ja painuin pehkuihin. Nukuin puoli yhdestä puoli kymmeneen, se 9h taisi olla pisin yhtäjaksoinen uni jonka olen keikkareissuillamme ikinä onnistunut nukkumaan. Lähelle ennätystä ainakin.

Setti:

01 ahmat tulevat
02 ihmisenpyörä
03 pelastaja
04 puhu äänellä jonka kuulen
05 che guevara

Rakkauden Juutalainen @ Joensuu Areena

Rakkauden Manson & Rautavankkuri @ Joensuu Areena

SAARISELKÄ, Holiday Club Saariselkä

klo 15:15
Ylläs – Saariselkä
Kello 12 starttasi konserttimatka-ajoneuvomme ravintola Taigan edestä ja suunnaksi otettiin Saariselkä. Nyt jäljellä vielä noin 50 kilometriä. Pysähdyttiin kahville ja porokebabille Sodankylässä jollekin huoltoasemalle ja kuinkas ollakaan, samaiselle asemalle pysähtyi myös ruotsalaistähti Pandora miehistöineen. Kävi ilmi että Saariselälle ovat hekin menossa konsertoimaan. Maailma on pieni.

Väsyttää kaatamalla kun en saanut viime yönä hyvästä yrityksestä huolimatta unta ennen aamuseitsemää. Äänekkäitä ovat nämä meijän sepät, jotka oven takana olutta joivat ja musiikkia kuuntelivat. Katselin siinä yön mittaan neljä jaksoa 24:ää ja kuuntelin levyllisen Johnny Cashia, menihän se niinkin. No mutta, onneksi tässä on tuntikaupalla vapaa-aikaa Saariselällä ennen musisointia eli ehdimme levätä hienosti.


Kaunista on täällä Lapissa! Jotenkin omituista kun ajoittain on pitkät pätkät tasaista kuin Pohjanmaalla ja sitten yhtäkkiä taivaanrannassa näkyy joku tunturirykelmä. Ja jotenkin sykähdyttävän näköisiä ovat nuo vapaat vedet jotka halkovat ajoittain lumista maisemaa. Varmaan sen verran virtaa etteivät pääse jäätymään. Tulee semmonen olo että tekis mieli mennä siihen soutelemaan ja kuvata siitä musiikkivideo! Eiku hetkinen, HIM teki semmosen jo. No ei sitten.

Defrost & Suomen luonto.

18.3. klo 20:04
Saariselkä
Saavuttiin tänne Suomen pohjoisnurkkaan joskus neljän hujakoilla ja mie ja Jatu paineltiin siitä suoraan päiväunille. Kolmisen tuntia nukuin. Juutalainen, Haapasalo ja Maarten lähtivät suoraa päätä kylpylän puolelle lillumaan krapulaansa pois, heitä en ole sen koommin nähnyt. Ihmetyttää muuten miks rundilla on aina liskojen yö (säpsähtelyä, sekavia unia, kylmää hikoilua) meneillään vaikkei ole edes ryypännyt?! Voiko liskojen yö siis tulla pelkästään epäsäännöllisestä nukkumisrytmistä, epäterveellisestä ruoasta jne? No pelkotilat tuosta onneks puuttuu, se on erona aitoon liskojen yöhön.

Eilisellä Ylläksen keikalla oli kuulemma myyty sentäs 180 lippua mikä on noin 18 kertaa odottamamme määrä! Jos tämäniltaiset odotuksemme kahdeksantoistakertaistuvat, Saariselän baarissa on 36 ihmistä. Väkimääräodotukset siis eivät ole kauhean korkealla tänäänkään. Saariselkä on aika hiljainen hiihtokeskus. Suurin osa tämänkin kylpylähotellin asukkaista on vähän vanhempaa väkeä, jotka eivät välttämättä ”nuoriso-orkesterin” konserttiin keskellä viikkoa (ja yötä) lähde rekkulehtamaan. No mutta kassellaan.

Telkkarista (MTV3) tulee kohta jotain ohjelmaa nettipokerista. Taidanpa kostoksi pelata vähän heti! Huoneista löytyy jälleen ilmainen laajakaista. Jupii!


PS. ”Pohjoisnurkka” on helkkarin huonosti sanottu. No mutta julmetun pohjosessa tämä kuitenkin on. Kattokaa vaikka kartasta!

LOHJA, Nightlife

Mie pääsin Ähtärin reissulta kotiin joskus varmaan klo 19:n aikoihin. Jäi lähes nukkumatta edellinen yö, joten uskaltauduin tirsanottoon. Sovittu oli että nähdään Liberte:ssä (tuossa pitää olla joku ´ tai ` -merkki jossain) klo 22:30. Siellä oli siis Jatu ja Haapasalo viettämässä kinkereitä. Miulla oli ysiltä kello soimassa ja heräsinkin silloin kuin puhelin vaati. Löin ”snooze”-namiskaa ja heräsin taas klo 21:06. Löin ”snooze”-namiskaa ja heräsin klo 21:12. Sama toistui pari kertaa ja heräsin klo 22:05. Eli ihan reilusti hyvissä ajoin! Hilpasin Liberté:n (oisko esmes tuossa tuo ´ ?) eteen niin kuin sovittu oli ja siellähän oli urpot lähtövalmiudessa. Bonus-urpoina mainittakoon Olli-Matti, joka oli jo lähtiessä sen verran sihneessä että yritti vapaaehtosesti mennä takakonttiin kun tuli jotain tilanpuute-tilanteita. No ei tarvinnu sentäs mennä lopulta.

Lohjalla oli jotenkin hostile-meininki kun sinne päästiin, mutta yritettiin olla siitä välittämättä ja paineltiin bäkkärille. O-M opasti heti kun oltiin sisälle päästy, hyö (Koodit) kun olivat just äskettäin samassa kapakassa keikalla käyneet. Mie marssin urheesti perässä ja jotenkin siinä tuli vaivautunu olo kun O-M avasi naisten vessan oven ja pyrki sisälle. ”Väärä vessa” sanoivat ovella kohdatut naispuoliset ihmiset ja teki mieli vastata että ”miten niin?” mutta hillitsin.

Keikka alotettiin kaiketi aika liki klo 01:00 niin kuin sovittu oli ja täytyy kyllä sanoa että meininki oli kerrassaan mainio ja väkeäkin oli vaikka kuinka. Kokonaisen tunnin jaksovat ihmiset meijän taiteilua kuunnella. Oikein liikuttuu tuommosesta!

Soitto oli taas ”ihan sinne päin” niin kuin miksaaja Kulju sanoi, mutta mie oon kyllä sitä mieltä että yleistunnelma ja meininki on hiton paljon tärkeempää kuin muut asiat. Ni!

Keikan jälkeen käyttäydyttiin takahuoneessa rok-tyyliin ja lähettiin lopulta Ollin (ei O-M vaan toinen Olli joka on kuskannu meijän orkesteria niin paljon että olemme jo velkaa jotain!) kyydissä Kirkolle. Mie ja Haapasalo päädyttiin Kallioon Tohkasen luo jatkoille ja siellä meni hommat lähinnä analysoinniksi. Ai niin paitsi että pelattiin myö jotain sairasta peliä, kertoisin mielelläni sen nimen mutta kun ei oo hajuakaan. Epukalla oli T sen kirpparilta ostanu.
Pitkä aika on menny siitä ku tämmösen päiväkirjan kirjotin, sen kunniaksi biisilistakin näkyviin:

Nämät yritimme:

01 uhrille
02 olette kauniita
03 hirsipuu
04 itä-suomessa tuulee
05 monta miestä
06 hc-sää
07 puhu äänellä jonka kuulen
08 sinä
09 che guevara
10 kaupunki täynnä ihmisiä
11 tavikset
12 pois kalliosta
—
13 linnusta sammakoksi
14 unelmia ja toimistohommia

LAIHIA, Ansa

Markku DeFrost: Kamala krapula oli aamulla. Kello 12 oli herätys ja mie olin nukkunu jonkun pari tuntia. Eikä sitä bussia missään näkyny, oli liian kova tuuli ulkona ja närästi. Minibaari oli yöllä juotu pois, siellä ei ollu edes sipsejä jäljellä. Menin poikain kanssa bussiin ja nukuin Laihialle (=vai Laihiaan?) saakka. Ja se Laihian baari… no joku muu kertokoon. Sanottakoon vaan, että siinä nukkuessani oli joku ilmeisesti ajanut bussin aikapoimun läpi takaisin 80-luvulle.

Aki Tykki: 80-luku oli onnellista aikaa. Hieno lava oli kun oli riittävän iso kerrankin. Majoitus oli baarin yläkerrassa, sinne kuului karaoke vähän turhan selvästi. Jamin kanssa yritettiin nukkuakin muttei siitä sitten mitään tullu. Keikka alko normiaikaan 00:30.

AH Haapasalo: Saunassa bäkkärillä nauratti. Juutalainen kikkaili. Krapula oli melkonen. Keikka oli hyvä. Lauloin stemmat paremmin kuin koskaan, tai sitten olin vaan niin humalassa että se tuntui siltä. Muut bändiurpot meni nukkumaan jo kolmelta mutta minä jäin tekniikan kanssa vielä baariin ihmettelemään. Roudasinkin oikein. Hotellihuoneessa pidettiin pienet jatkotkin. Meitä oli minä, Kulju, valomies Vellu sekä talon dj:n virkaa hoitanut (Hausmyllystä tuttu) Enzo. Jatkot hiipuivat ja sain vihdoin olla Villen kanssa kahden. Olin niin odottanut tätä hetkeä. Aloin kertoa Villelle jotain romanttista tarinaa, mutta se paskapää nukahti kesken minun juttuni.

Jami Motti: Eipä siinä. Pelotti soundcheckissä kun joku hullu juoppo tuli lavalle kikkailemaan. Tykärin kanssa nuilotettiin huoneissa ennen keikkaa ja keikan jälkeen. Keikalla ei nuilotettu.

Markku DeFrost: Aamusti lähdettiin klo 8:30 kohti kotia. Yöllä ei taas nukuttanu kunnolla, koko aamun vitutti ja silmän aluset oli mustat kuin Wilson Kirwa. Bussilla Tampereelle ja siitä edelleen junalla Hkiin. Ja bussi pätki taas koko matkan. Sitä on korjattu nyt jo 15000 eurolla ja edelleen pätkii? Mikä vittu siinä voi olla?

–

Ville Kuljun jälkisanat: Nyt on tosiaan jokainen keikkareissu päättynyt siihen, että Perse-Express on matkan päätteeksi nilkutettu autokorjaamolle. Viistoistatonnia on jo rypistynyt korjaamopäällikön rasvaiseen kouraan. Ja ehei, ei hyvät ystävämme, loppua ei näy… Tänään haen taas ajokkimme huollosta ja minua odottaa siellä kirjekuori sisällään lasku. Ei taida mennä kauaa, kun Perse-Express on Suomen kallein konserttimatka-ajoneuvo.


Soitetut rallit ja nyyhkyt:

01 älä huuda
02 tanssi
03 suru on
04 hc-sää
05 pahoille teille
06 sinä
07 hitaasti (jäähdyttelyversio)
08 tavikset
09 linnusta sammakoksi
10 kaupunki täynnä ihmisiä

~laimeeta taputusta~

11 encore
12 pois kalliosta
13 mulla menee hyvin

KAJAANI, Bepop

Markku DeFrost: Mie tulin tänne jo aamulla muiden kiireiden vuoksi (= Herätä piti klo 05 ja säätöä oli, kun Finnairin koneessa meni lähtökiihdytyksessä pelikaani turbiinista läpi ja suora lento Kajaaniin vaihtui odotteluksi Hki-Vantaalla. Pääsin lopulta Oulun kautta Kajaaniin muutaman tunnin myöhässä.) Menin hotellille lepäilemään joskus 15 jälkeen.

Aki Tykki: Miulla oli Vantaan keikan jäljiltä unirytmit siinä määrin sekasin, että mieki heräsin joskus ennen viittä jo aamusella. Kurkkuunkin sattu sen verran etten sitten enää saanu torkuttuakaan. Puol kaheksan tilasin taksin, kävin Motti-Jamin kyytiin ja mentiin Länsi-satamaan (Länsisatamaan?) jossa tekniikan miehillä varustettu Perse-expressimme odotteli. Auton kyytiin noukittiin myös Haapasalo ja ajettiin Kajaaniin. Yheksän tuntia meni ajaessa. Jei.

AH Haapasalo: Meillä oli Villen kanssa niin mukavaa että se automatka tuntu kahdelta tunnilta. Sävellettiin b-puolimusiikkia. Kajaanissa mentiin sitten keikkapaikan bäkkärille hyvissä ajoin saunomaan ja juomaan kaljaa.

Jami Motti: No matka oli mitä oli. Siskon (Sari Motti) luona vietin iltaa Sotkamossa. Saunoin, söin pizzaa ja join olutta. Sieltä tulin suoraan keikkapaikalle aika myöhään.

Markku DeFrost: Mie unohdin kotiin oman hinttipussini ja mun piti metsästää ympäri Kajaania hammasharjaa, korviksia, theodore-anttia ja muuta tarpeellista. (Haluan huomauttaa, että metsästäminen tässä yhteydessä on vain metafora, kaupasta minä niitä tuotteita olin ostamassa. Ja osmoosi on diffuusiota puoliläpäisevän kalvon läpi.) Ei sieltä ainakaan mitään korviksia löytyny. Haamun kanssa mentiin saunomaan keikkapaikalle. Siellä oli semmonen hieno valolaite, jonka avulla sai muodostettua kuvioita baarin seinälle. Ihan erikseen baarin henkilökunta kävi sanomassa, että älkää sitten leikkikö sillä. Se ehti olla päällä noin 3 minuuttia, kun tulivat sammuttamaan sen. Varjokuvassa baarin puolella näkyi, kun Kulju rakasteli minua virtuaalisesti takapuoleen.

Aki Tykki: Tällä kertaa tehtiin oikein soundcheck ja käytettiin tilaisuutta hyväksemme ja treenattiin jotain vanhempia biisejä. Välillä alkaa tietyt setin biisit tympiä ja sen takia olis kivaa vähän vaihdella tiettyjä kappaleita. (Pistettiin mm. Hitaasti-kappaleen jäähdyttelyversio siihen kuntoon että tästä lähtien varmaan esitetään ko. biisiä tuolleensa iisimmin pianon kera. Se nimittäin kuulostaa hyvältä. Ja Kuljukin vaahtosi sen soundcheckissä kuultuaan että ikinä enää ette esitä mitään muuta versiota tuosta. Taikka se mitään vaahdonnut, mutta sanoi napakasti.) Ite keikka oli oikein mainio. Yleisöä oli ja tykkäsivät meiningistä ja orkesterikin oli tikissään. Keikan jälkeen alettiin sitten tietysti tuhoamaan takahuoneen antimia kaksin käsin. (Taikka niitä mitään tuhottu mutta siis juotiin niitä juomia ja silleen.)

AH Haapasalo: Baari meni varmaan neljältä kiinni ja siirryttiin siitä todennäköisesti hotellihuoneisiin jossa oli ehkä jatkot. Jossain vaiheessa sitten varmaan nukahdin. Ehkä.

Jami Motti: Muut simahti joskus kaheksan aikaan aamulla mutta kun minua ei vielä nukuttanu, tilasin taksin ja lähin hakemaan kaljaa Nesteeltä. Taksikuski kerto jostain yöllä sattuneesta tulipalosta ja sitähän sitten ajettiin katsomaan kaljanhaun jälkeen. Vaan sehän oli jo sammutettu eikä siinä ollu mitään näkemistä. Siitä ajettiin sitten takas hotellille mutta kun mie olin just kaljan avannu ja siinä oli jotenkin mukavaa siinä taksissa, sanoin kuskille että ajetaan vaikka ympyrää sen aikaa että mie tämän kaljan juon. Kuski teki työtä käskettyä. Kaljan jälkeen sitten palasin hotelliin ja menin miekin nukkumaan ehkä yheksän aikaan aamulla.

–

Ville Kuljun jälkisanat: ”Saatanan tunarit!” lausui Presidentti Kekkonen aikoinaan. Samoja sanoja tapailin, kun Sokos Hotel Valjuksen toimitusjohtaja tänään tiistaina soitteli… Populäärimuusikot olivat juhlineet huoneessaan kunnolla, minibaarit oli tyhjätty suklaapötköjä myöden ja lampun olivat särkeneet populäärihenkilöt. Kovin ymmärtäväinen oli toimitusjohtaja, kuulemma pahempaakin on sattunut, rahalla tästä kertoi selvittävän. Lasku tulee loppuviikosta, sitä innolla odotan. Ensi kerralla selvinpäin? Not.


Kajaanissa esitetyt laulut:

01 älä huuda
02 tanssi
03 suru on
04 hc-sää
05 pumppu
06 pahoille teille
07 sinä
08 hitaasti (jäähdyttelyversio)
09 tavikset
10 linnusta sammakoksi
11 kaupunki täynnä ihmisiä
—
12 encore
13 pois kalliosta
14 mulla menee hyvin

HELSINKI, Vanha ylioppilastalo (NRJ:n synttärit)

Aki Tykki: Meidän hommat NRJ:n synttäreillä alkovat klo 20:15 kun mie ja Haapasalo mentiin johonkin pressihuoneeseen, josta piti löytymän liuta jutunkipeitä toimittajia. No ei siellä ollut ketään. Iso huone oli täynnä pringlesejä, limpparia ja viiniä, joten siinä me (mie, Haapasalo ja äippä-Kulju) sitten nakotettiin pringlesejä, limpparia ja viiniä nautiskellen ja odotellen josko joku ilmestys paikalle. Ja kävi siinä lopulta sitten vissiin Iltalehdestä tyttö kysymässä ”mitä kuuluu?” ja kuvaajansa ottamassa kuvan. Sitten mentiin alakertaan syömään. Siellä oli sitten jotain muitakin toimittajia jotka otti kuvia ja kyseli jotain. En oikein muista mitä juteltiin, varmaan jotain todella tärkeää ja syvällistä.

Kurkkukarkkien, Finrexinin ja punaviinin sekakäyttö paransi oloa sen verran että viiden biisin settimme jaksoin laulaa melko hyvin, karmeasta kurkkukivusta huolimatta. Vanhalla oli kovasti porukkaa ja komiassa salissa komia meininki, joten mikäs siellä oli keekoillessa! Soundihan siellä salin puolella on kuulemma yksi Suomen huonoimmista, mutta eipä myö siitä välitetty kun ei se ole omissa käsissä. Eikä kenenkään muunkaan. Kun sali on kaikuva ja sokkeloinen halli, pitäs mukana tuoda oma akustiikka. Kuljun uudessa saunassa on kuulemma oikein hyvä ja lämmin pienen huoneen akustiikka, mutta ei se ollu mahtunu kyytiin.

Keikan jälkeen hengähdettiin hetki bäkkärillä ja siirryttiin sitten alakerran baariin Tapani Kansan vetäessä settiään. Komea ääni on sillä ukkelilla, ei lähtis miulta ihan tuolleen. Vanhalla jotkut juomat nautittiin ja heilahettiin isommalla porukalla Baker’siin. Mie ehin jonkun fisun ja kaljan nautiskella ennen kuin alko se tauti taas muistutella itestään => kebabin kautta kotio.
Illan laulaminen, muutaman juoman juominen ja eritoten tupakointi kostautuivat seuraavana yönä. Kurkkukipu herätti vissiin kuudelta ensimmäisen kerran. Saakeli että keljutti.


Soitimme:

01 linnusta sammakoksi
02 kaupunki täynnä ihmisiä
03 hc-sää
04 pois kalliosta
05 tavikset

TAMPERE, Ravintola Komeetta

Aki Tykki: Niin se ei ollu hirmusen hyvä idea se terävän naukkailu justiin ennen nukahtamista. Seuraus oli, että kun joskus puolen päivän maissa heräsimme, olimme jo valmiiksi pikkuhönössä. Minä ja Anssi siis. Ja pahaksi onneksi keikkabussista (joka oli muuten saatu jo aamutuimaan siihen kuntoon että sillä päästiin taas ajelemaan!) löyty muutama siideri, jotka tietysti riipaistiin heti pois.

Tampereelle saavuttiin hyvissä ajoin ja mentiin käymään sitten aamukahvilla (ja -kaljalla) Telakalla, sillä kukaan ei vielä tiennyt missä meidän majapaikkamme oli. Telakan terassilla istuskeli pöydässämme joku mieshenkilö, joka oli kuulemma koskettanut kyseisen ravintolan wc-tiloissa Marko Ahtisaaren penistä. Ihan vaan koskettanut hetken mielijohteesta kun vierekkäisillä laareilla olivat virtsauspuuhissa. Huumorimiehiä, selkeesti!

Tampereella oli jottain noita politiikan isoherroja miitinkiä pitämässä, ja niinpä meinattiin mekin jäädä poliisien ansaan sinne Telakan pihalle. Vaan viimehetkillä saatiin kurvattua Perse-expressimme saartorenkaan läpi, yli piikkimattojen ja betoniporsaiden! Luotisateessa kurvasimme halki Tampereen etsien Cumulusta, jonka oli määrä toimia päämajanamme. Ja löydettiinkin Cumulus, joka tietenkin oli se väärä. Jälkimmäinen oli oikea. Enkä minä vieläkään muista kumpi niistä on kumpi. Anssin kanssa naatiskeltiin vielä siinä hotellin baarissa parit tuopposet ennen kuin älyttiin viimein mennä huoneisiimme nukkumaan. (Taisivat muuten maksaa yli 7€ /kpl semmoset 0,6:n litran tuopit. Isojahan ne on mutta melko kallista silti minusta!)

Ilta jo oli kun heräsin, ja eipä ollu olo häävi. Vanhan tutun, krapulan, lisäksi oli nenä tukossa ja kurkku epätavallisen karhea. Kovin epämiellyttävä fiilis siis. Hotellin ravintolassa syötiin metsästäjän leikkeet ja siirryttiin keikkapaikalle ”iskelmäravintola Komeettaan”. Hieno paikkahan tuo oli, joskaan ei kovin rok-henkinen. Takahuoneessa käskettiin artistien soittaa ”nuorekasta iskelmämusiikkia asianmukaisesti pukeutuneina”. Ja näinhän me juuri teimmekin!

Itse keikasta ei oo ihmeitä kerrottavana. Väkeä ei iskelmäravintolassa ihan hirveesti ollu, mutta tunnelma oli kai ihan jeppinen. Itse ei kyllä oltu parhaassa iskussamme – itelläni ainakin se nouseva flunssa vaivas jo siinä vaiheessa melkosesti, enkä mie huomannu että muutkaan orkesterin jäsenet ois varsinaisesti liekeissä olleet, edes kuvaannollisesti. Vaan ei tarvinnu hävetä kuitenkaan, uskoisin.

Keikan jälkeen lähettiin melkein samantien ajelemaan Kirkolle. Paitsi Haapasalo jäi Treelle uinumaan kun oli seuraavana päivänä hommia heti aamusta Forssassa. Markku ajo keskinopeusennätyksensä kotimatkalla, muttei siitä sen enempää ettei poliisit kiinnostu liikaa.


Soitetut laulut (aakkosjärjestyksessä, ei muisteta mitä reittiä ajeltiin):

encore
hc-sää
hitaasti
kaupunki täynnä ihmisiä
linnusta sammakoksi
mulla menee hyvin
pahoille teille
pois kalliosta
sinä
suru on
tanssi
tavikset
älä huuda

HÄMEENLINNA, Sirkus (HAMKO:n Alkupamaus)

Aki Tykki: Hämeenlinnan Sirkuksessa oli odotettavissa ison kaliiberin opiskelijabileet, eli kerrankin oltiin jo etukäteen vähän toiveikkaita porukan määrää ajatellen. Paikalle mentiin jo melko hyvissä ajoin että saatiin tehdä pitkästä aikaa soundcheck. Senkin takia se tuntu tarpeelliselta, että Jami ei työkiireensä takia tälle (eikä seuraavalle) keikalle päässyt, ja häntä oli tuuraamassa muinaiselta Kiss FM -keikaltakin tuttu Anssi A.

Äänenpaineen tarkistus meni niin kuin pitikin ja häippästiin läheiseen ravitsemusliikkeeseen syömään. Ja olipahan hyvät ruoat siellä, mie söin jonkun pippuripihvisetin (22€)! Juhlaa päästä välillä syömään talon puolesta tuommosiin paikkoihin mihin ei omalla rahalla ikinä raaskis mennä. (Vaikka joskus kyllä pitäiskin panostaa kaveriporukalla tuommoseen syömiseen noin niin kuin illanviettotapana! Silleensä kuin ”siellä Euroopassa” tekevät monesti. Ei vaan tuu juuri koskaan käytyä hienommin syömässä ja iltaa istumassa kun se on mukamas niin kallista. Siinä ei kyllä sitten paljoa rahoja lasketa kun painellaan taksilla vaihdellen kaupungin yökerhoja jurripäissään, niin että tekosyy on tuo kalleus!)

Ai niin Kulju oli saanu bussimme Perse-expressin korjaamolta samana aamuna lopultakin! Ja ylläri ylläri: se hajos välillä Lahti-Hämeenlinna uudestaan. (Lahdesta olivat siis käyneet meidän uuden upean valosetin.) Että voinyssaatana! Ei ollu Kulju kovin hyväntuulinen tapaus tänään, emmekä häntä siitä moittineet. Kallista on tuo audioalan yrittäminen. :-/

Ruoan jälkeen käytiin hotellissa siistiytymässä ja takas Sirkukseen siirryttiin joskus yhentoista jälkeen. Mentiin mukamas hyvissä ajoin että ehittäs näkemään Kardian keikkaa, vaan paskanmarjat – hyö olivat justiinsa settinsä lopettaneet kun baariin saavuttiin. No ehkäpä ensi kerralla sitten. Oma settimme nykäistiin käyntiin ehkä puoli yhden maissa yöllä ja eipä ollut yleisön meiningissä valittamista! Oli älyttömän nautittava keikka, etenkin kun alla oli kaks semmosta vähän hiljasempaa vetoa (Viiala & Kauhajoki). Väkeä Sirkuksessa oli vissiin vajaata 1000 ja nyrkit heiluivat ilmassa positiivisuutta julistaen. Juhlaa!

Keikan jälkeen Haapasalo ja Markku ajelivat koteihinsa Helsinkiin, muut jäätiin Hämeenlinnaan. Baarin puolellakin vähän käytiin vaan ei siellä ihmeitä tapahtunut enää sillon kun myö sinne uskaltauduttiin. Hotellihuoneessa vähän vielä Anssin ja Vetkun kanssa juotiin vielä jaloviinaa ennen nukkumaanmenoa. Ihan vaan sen verran että sai krapulan aikaiseksi. Järkihommia! Unille kuitenkin ennen kuutta reilusti.


Soitetut kappaleet aakkosjärjestyksessä (koska soittojärjestystä emme muista):

encore
hc-sää
hitaasti
kaupunki täynnä ihmisiä
linnusta sammakoksi
mulla menee hyvin
pahoille teille
pois kalliosta
sinä
suru on
tanssi
tavikset
varo miestä
älä huuda

KOKKOLA, Fifty-Sixty

Aki Tykki: Viihdeorkesteri Happoradion neljäs keikka Kokkolassa, paikkana tällä kertaa ostarille rakennettu Fifty-Sixty -niminen baari jossain aika kaukana keskustasta. Inasen taas jänskätti etukäteen että mihin ollaan lupauduttu. 

Markku oli tullut paikalle jostain syystä meitä muita aiemmin, ja se viesti siis miun, AH:n ja Jamin seurueelle väliaikatietoina että ”täällä on parikymmentä pikkulasta oottamassa nimmareita ostarin pihalla, tulukee pian”. Ja myö tietysti luultiin että pilailee Markku, tuo vanha vääräleuka. Perille päästiin joskus yheksän maissa illalla ja todettiin että ei se luikuria lasketellutkaan. Siellähän nuo oli natiaiset edelleen (kolme tuntia myöhemmin) ja juoksivat jo meijän autoa vastaan. Myö oltiin ihan vaan että no huhhuh. Eipä siinä mittään. Kulju oli niille jakanu läjän meidän keikkajulisteita ja niihin sitä sitten raapusteltiin siinä hikipäässä muutaman sadan kilometrin ajon päätteeksi. No ei siinä kauaa menny ja mukavaahan se vaan oli. Eipä oltu tätäkään ennen koettu.

Baari oli tosiaan ostoskeskuksessa, mutta vaikutti itseasiassa oikein mukavalta jo ensisilmäyksellä. Tiskiltä saatiin lonkerotkin heti kärkeen eli sekin puoli oli hoidossa! Kauheen iso baari se ei ollut mutta lava oli kuitenkin semmonen mihin mahtuu ja bäkkärikin löyty ja kaikki. Eli tyytyväisiä oltiin!

Meillä ei Kokkolassa ollu majoitusta laisinkaan, eli keikkaa odoteltiin lähinnä keikkabussissa ostarin pihalla. Sieltä seurattiin kauhun vallassa kun paikalliset huligaanit kävivät jotain välejään pimeällä pihamaalla selvittelemässä, mutta siitäkin selvittiin.

Keikka meni silleensä kuin pitääkin eli ihan oukei. Porukkaa oli mukavasti ja tunnelma kohillaan. Vedon jälkeen annettiin hien vähän laskea takahuoneessa ja sitten mie ja Jami jo lähettiinkin kohti Nivalan Puustellia. (Meillä oli siis hotelli varattuna Nivalasta siksi kun meillä oli siellä seuraavana päivänä keikka jo klo 12 päivällä, eikä me oltas Kokkolasta aamulla sinne enää mitenkään ehitty.) Tekniikka jäi vielä kamoja kasailemaan, joten Markku ja Haapasalo jäivät niiden bussikyytiä odottelemaan parin olusen ääreen. Puustelliin saavuttiin siis koko posse parin tunnin välein, hengissä mutta väsyneinä.


Nämät soitimme:

01 älä huuda
02 linnusta sammakoksi
03 suru on
04 hc-sää
05 pahoille teille
06 sinä
07 tanssi
08 hitaasti
09 tavikset
10 kaupunki täynnä ihmisiä
–
11 encore
12 pois kalliosta
13 mulla menee hyvin

HELSINKI, Tennispalatsi (Aki+AH -unplugged, Back 2 School)

Aki Tykki: Ensimmäinen Happoradion duo-keikka ikinä, paikkana elokuvateatterin aula ja tapahtumana joku ”Takas kouluun vaikka miten vituttas” -tyyppinen ratkaisu. Jännitti sen verran että piti oikein Haapasalon kanssa vähän treenata etukäteen! Lähinnä siis kokeiltiin että mitkä biisit me saadaan toimimaan tuolleensa ihan vaan kahestaan akustisilla kitaroilla ja mitkä ei. Ennakkoaavistuksistamme huolimatta mm. HC-sää saatiin rullaamaan aika hyvin ihan noinkin! Jeejee. Yhet kaljat piti silti juoda ennen keikkapaikalle menoa, että vähän ees rentouduttiin.

Yllättävän vähän oli väkeä Tennispalatsissa meitä (tai muita) kahtomassa, mutta ehkäpä juuri sen verran että soittaminen oli oikein mukavaa. Normiyleisön lisäksi paikalla oli pari jamppaa Popgeeltä (isoherra Matti ja myyjämyyrä Sami) puolisoineen sekä mm. Ile Vainio joka kävi kehumassa Tavikset-kappaletta. Hauskaa!

Keikan jälkeen mentiin sitten keikkamyyjien yms. ystävien kanssa Tennarin vastapäiselle terassille juomaan kaljaa ja sepäs oli kivaa. Illalla oli sitten vielä Poor Seamuksen keikkaa ja muuta häslinkiä, mutta ne on jo toisia tarinoita ne.


Akustisesti duo-pohjalta raavimme:

01 hc-sää
02 linnusta sammakoksi
03 sinä
04 tavikset
05 pois kalliosta

RAUMA, Domino

Aki Tykki: No hittolainen kun venähti nuo edellisen yön kinkerit jotenkin. Mentiin jossain vaiheessa iltaa Jamin kanssa ihan viattomasti oluselle Rytmiin, mutta yksi asia johti toiseen, ja kohta oltiin jossain Haagassa jatkoilla mm. viime vuoden Big Brother -tyyppien Pertun ja Antti A:n kanssa. Mitenkä lähtikin silleensä soliferi lapasesta, en tiiä!?

No oli miten oli, en sitten heränny seuraavana päivänä kun olivat minua käyneet herättelemässä että nyt Raumalle. Puhelinkin oli hukkunut (= jäänyt Jamille kun sen luona oli vielä toiset jatkot..) eli niin siinä kävi että jäin onnellisesti nukkumaan Helsinkiin muiden jo lähettyä Raumalle. Ja voi perkele että nolotti kun heräsin sitten joskus viiden jälkeen. Onneksi sain avukseni Jeren, joka lupautui kuskaamaan minut Raumalle ja takaisin kunhan auto löytyisi. Ja miun Escortillahan sitä mentiin. Muuten toimi hienosti mutta jossain vaiheessa luultiin että bensa loppuu kun alko nykiä ilkiästi. Elpy se sitten siitä eli ei se varmaan bensan vähyydestä johtunut… huolestuttavaa!

Kuudeksi oli sovittu mulle haastattelu Raumalle mutta se jouduttiin valitettavasti siirtämään sähköpostihaastatteluksi sattuneesta syystä. Kuvaaja kuitenkin kävi paikalla ikuistamassa krapulaisen naamani samantien kun Raumalle päästiin. Tästä kaikesta siis kuitenkin selvittiin loppujen lopuksi vähäisillä vahingoilla. Huh.

Rauman Dominossa (entinen Raumanlinna eli tuttu paikka) odoteltiin keikkaa pubin puolella mm. Riku ”Mr. RMJ” Räsäsen ja Tero ”ex-manageri” Aaltosen kanssa istuskellen. Oli leppoisaa ja rentoa. Pari lonkeroa tasotti olonkin sopivasti. Eikä mulla nyt niin kauhea krapulakaan enää ollut, jotenkin se koko lähtöhässäkkä säikäytti sen verran että piristyin kummasti.

Baari oli täynnä kuin Turusen pyssy (mistä saatanasta se tuokin sanonta muuten on tullut?) ja keikka meni ainakin muistini mukaan oikein hyvin. Tämä olikin sitten jo kymmenes keikkamme Raumalla ja kolmas tässä samaisessa baarissa. Jeejee. Hyvä, Rauma! Ja tästä alkokin sitten kolmen viikon keikkatauko. Niin no paitsi mulla ja Haapasalolla vaan kahden, mutta kuitenkin.


Esitimme nämä omasta päästä keksityt laulut:

01 älä huuda
02 linnusta sammakoksi
03 suru on
04 hc-sää
05 pahoille teille
06 sinä
07 varo miestä
08 tanssi
09 hitaasti
10 tavikset
11 kaupunki täynnä ihmisiä
—
12 encore
13 pois kalliosta
14 mulla menee hyvin