14.03.2014 TAMPERE, Yo–talo [Loppuunmyyty]

Aki Tykki:

Tampereen Yo–talolle vietiin soittopelit ja muut vermeet valmiuteen jo edellisenä iltana matkalla Turkuun. Baltic Princess kun tulee satamaan vasta illalla 19:15 ni siitä ei ois millään kerenny Tampereelle laittamaan ryjiä pystyyn.

Ilman soundcheckiä loppuunmyydyn klubin lavalle nouseminen olisi saattanut jotenkin vähän hermostuttaa, mutta ei! Liekö laivalta jäänyt sen verran letkeä "me selviämme kaikesta" –momentum, että oli jotenkin tosi hyvä fiilis mikrofoniin tarttuessa. Sellanen itsevarma olo on tosi hyvä lähtökohta illalle, vaatii sitten jo tosi paljon jottain teknistä häpiää että ilta menis pipariksi.

Ja helevetin hienostihan se menikin. Onnistuin taas anti–jinxaamaan Luonasi on linnani –kappaleen laulun. Siis manasin etukäteen että en ossaa vielä tätä tekstiä oikein kunnolla että saas nähhä kuinka käy. About samat sanat sanoin Elefanttimarssin avauskeikalla Kouvolassa, ja näillä kahdella keikalla olen ne sanat sitten muistanutkin. Noilla kahdella muulla ne meni takelteluks.

Kokeilkaas joskus tota anti–jinxausta. Toimiva konsepti elämän solmukohtiin!

Keikan jälkeen bäkkärille hiipiessä oli itselläni tunnelma katossa, joten olin hitusen yllättynyt kun orkesterin muut kolme jäsentä olivat apeina. Kuulemma oli ihan paska keikka. Häh? Oltiinko myö samalla keikalla etes?

Sittemmin asenteensa vähän lieventyivät kun palaute oli positiivista paitsi yleisön, myös tekniikkaryhmän puolelta. Ne on jänniä juttuja noi. Muilla oli ollu kuunteluissa jotain häikkää, siis eivät kuulleet oikein omaa soitantaansa tai yleissoundi oli jotenkin kalvakka. Sellanen vaikuttaa aina siihen omaan olotilaan ihan pirusti. Miulla oli ihan hyvä kuuntelu ja siks ei jääny mikään kaivelemaan!

Olin järjestänyt itselleni kyydin Helsinkiin keikan jälkeen vähän niin kuin blokatakseni dokailun. Muutoin oli ihan hyvä ajatus, mutta join vajaan pullollisen punkkua siinä keikkafiiliksissä kotimatkalla. Well played, sir? Oon mieki urpo.

Toinen loppuunmyyty keikka jo Elefanttimarssilla. Huikeeta!



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 olette kauniita
04 hirsipuu
05 loistava tulevaisuus
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 rakkaus
08 sinä & hän
09 luonasi on linnani
10 kaunis ihminen
11 puhu äänellä jonka kuulen
12 hiljaa niin kuin kuolleet
13 ahmat tulevat
14 ihmisenpyörä
15 pelastaja
---
16 elefantti
17 che guevara
18 pois kalliosta

Tämmönen fanilahja tuli. Myöki rakastetaan Italiaa!

Raikastus & virkistys.

On se aina hiennoo!

Yöllä kottiin lumipyryssä.

Bongatut elefanttimarssit: 3/4
Kilometrilaskuri: 1321

TAMPERE, Ravintola Komeetta

Aki Tykki: Niin se ei ollu hirmusen hyvä idea se terävän naukkailu justiin ennen nukahtamista. Seuraus oli, että kun joskus puolen päivän maissa heräsimme, olimme jo valmiiksi pikkuhönössä. Minä ja Anssi siis. Ja pahaksi onneksi keikkabussista (joka oli muuten saatu jo aamutuimaan siihen kuntoon että sillä päästiin taas ajelemaan!) löyty muutama siideri, jotka tietysti riipaistiin heti pois.

Tampereelle saavuttiin hyvissä ajoin ja mentiin käymään sitten aamukahvilla (ja -kaljalla) Telakalla, sillä kukaan ei vielä tiennyt missä meidän majapaikkamme oli. Telakan terassilla istuskeli pöydässämme joku mieshenkilö, joka oli kuulemma koskettanut kyseisen ravintolan wc-tiloissa Marko Ahtisaaren penistä. Ihan vaan koskettanut hetken mielijohteesta kun vierekkäisillä laareilla olivat virtsauspuuhissa. Huumorimiehiä, selkeesti!

Tampereella oli jottain noita politiikan isoherroja miitinkiä pitämässä, ja niinpä meinattiin mekin jäädä poliisien ansaan sinne Telakan pihalle. Vaan viimehetkillä saatiin kurvattua Perse-expressimme saartorenkaan läpi, yli piikkimattojen ja betoniporsaiden! Luotisateessa kurvasimme halki Tampereen etsien Cumulusta, jonka oli määrä toimia päämajanamme. Ja löydettiinkin Cumulus, joka tietenkin oli se väärä. Jälkimmäinen oli oikea. Enkä minä vieläkään muista kumpi niistä on kumpi. Anssin kanssa naatiskeltiin vielä siinä hotellin baarissa parit tuopposet ennen kuin älyttiin viimein mennä huoneisiimme nukkumaan. (Taisivat muuten maksaa yli 7€ /kpl semmoset 0,6:n litran tuopit. Isojahan ne on mutta melko kallista silti minusta!)

Ilta jo oli kun heräsin, ja eipä ollu olo häävi. Vanhan tutun, krapulan, lisäksi oli nenä tukossa ja kurkku epätavallisen karhea. Kovin epämiellyttävä fiilis siis. Hotellin ravintolassa syötiin metsästäjän leikkeet ja siirryttiin keikkapaikalle ”iskelmäravintola Komeettaan”. Hieno paikkahan tuo oli, joskaan ei kovin rok-henkinen. Takahuoneessa käskettiin artistien soittaa ”nuorekasta iskelmämusiikkia asianmukaisesti pukeutuneina”. Ja näinhän me juuri teimmekin!

Itse keikasta ei oo ihmeitä kerrottavana. Väkeä ei iskelmäravintolassa ihan hirveesti ollu, mutta tunnelma oli kai ihan jeppinen. Itse ei kyllä oltu parhaassa iskussamme – itelläni ainakin se nouseva flunssa vaivas jo siinä vaiheessa melkosesti, enkä mie huomannu että muutkaan orkesterin jäsenet ois varsinaisesti liekeissä olleet, edes kuvaannollisesti. Vaan ei tarvinnu hävetä kuitenkaan, uskoisin.

Keikan jälkeen lähettiin melkein samantien ajelemaan Kirkolle. Paitsi Haapasalo jäi Treelle uinumaan kun oli seuraavana päivänä hommia heti aamusta Forssassa. Markku ajo keskinopeusennätyksensä kotimatkalla, muttei siitä sen enempää ettei poliisit kiinnostu liikaa.


Soitetut laulut (aakkosjärjestyksessä, ei muisteta mitä reittiä ajeltiin):

encore
hc-sää
hitaasti
kaupunki täynnä ihmisiä
linnusta sammakoksi
mulla menee hyvin
pahoille teille
pois kalliosta
sinä
suru on
tanssi
tavikset
älä huuda

TAMPERE, Särkänniemi (NRJ In The Park)

Aki Tykki: Vuorossa viiden biisin setti Särkänniemessä. Luvassa läjäpäin meitä nuorempia ihmisiä ja paljon julkkiksia joka puolella. Jännitti tämä konsertti vähän etukäteen kun ei oo tullu noita suoria radiovetoja vielä liikoja vedeltyä. Tampereelle saavuttiin Kuopiosta hyvissä ajoin joskus iltapäivällä, ja ehdittiin tehdä oikein soundcheckikin. Harvinaista herkkua tämmösissä bänditapahtumissa. Säätilan epävakaisuus muuttui sateeksi justiinsa kun pääsimme sitä äänenpainetta tarkistelemaan. Meillä on paha karma. (Onneksi sää selkeni keikkaan mennessä, tais ihan peräti aurinkokin vähän paistella kun ränkytettiin.) Ja se oli jotenkin kiusallista kun siinä oli kuitenkin jo sitä porukkaa vaikka kuinka paljon meidän checkiämme tarkkailemassa. Se on jotenkin semmonen homma mikä tehtäs mieluummin ihan omal porukal vaan. No mutta joo.

Ennen keikkaa käytiin vielä tekemässä pikainen telkkarihaastattelu Näsinneulassa Haapasalon kanssa, ja ehdittiinpä siinä vissiin yhdet siideritkin naukkailla. Soitimme oman settimme ensimmäiseksi ja hyvinhän nuo biisit tuntuivat immeisiin uppoavan. Oli itseasiassa oikein mukavaa. Erityisesti (tietysti) Tavikset toimi maeniosti. Keikan jälkeen oli vielä jotain haastattelun pätkiä, muttei mitään mainittavaa.

Harmitti ihan pirusti kun piti lähteä Seinäjoelle siitä melkein samantien kaahaamaan että ehditään illan toiselle keikalle. Vaikutti siltä että hyvät kinkerit ois saatu Tampereella pystyyn. NRJ:n Tenkanen yritti ehotella että kaahattas Seinäjoen keikan jälkeen vielä takaisin jatkobileisiin, mutta 184 kilometrin matka olis ollu liian pitkä. Ehkäpä sitten ensi kerralla. Parit pizzaslicet ja yhet oluet sentään kerettiin bäkkäriltä mukaamme pölliä. Surullista.

Tältä keikalta opittua:
- jos kyseessä on festivaalityyppinen veto, älä sovi illaksi muita keikkoja muihin kaupunkeihin
- vaadi päästä paikalle, kun taltioitua konserttia miksataan televisiota varten
- Marie Serneholt on niin laiha että se on jo pelottavaa


Tällä keikalla soitettua:

01. Linnusta sammakoksi
02. Kaupunki täynnä ihmisiä
03. Sinä
04. Tavikset
05. Pois Kalliosta

TAMPERE, Klubi

Aki Tykki: Porista lähdettiin krapulan saattelemana pirun aikasin liikkeelle syistä että Markulla oli sitä jotain työhommaa ihmisten aikaan ja meidän ois kuulemma pitäny tehdä soundcheck klo 14:ään mennessä. Mie ja Jatu jäätiin bussin kyydistä kun väsytti niin sairaasti ja koska oltiin diilattu itellemme kyyti Juten autossa vähän järkevämpään aikaan. Jutekin kun siis nähkääs oli justiin sopivasti matkalla Tampereelle. Se on meijän bändäri. Jei! Reiluna miehenä se tietysti kuitenkin jätti meidät jonnekin kilometrin päähän keikkapaikasta, joten saatiin semmonen kiva urheilusuoritus siihen krapulapäivän alkuun kun kamojemme kanssa rahtauduttiin. Klubissa (hieno paikka muuten!) oltiin sitten lopulta joskus kolmen aikaan. Ja sillon selvis ettei sitä äänentarkastusta oikeesti tarvinnu tehä kahteen mennessä. Lämppäribändi Replika teki justiin omaa checkiään ja myö sitten päätettiin syyä. Aika jeppistä jottain kalakiusausta oli ja minä kauhulla katoin kun osa porukasta laitto siihen ketsuppia. Ei kalan kanssa saa ketsuppia syyä, siihen on oltava joku sääntö! Eikähän myö sitten sitä soundcheckiä tehty kun ei jaksettu. Ei ne soundit siitä tarkastelusta parane mihinkään.

Klubilta paineltiin sitten Sokos Hotel Tammeriin joka oli kyllä hieno paikka. Semmonen vanha ja kulahtanu mutta hyvällä tavalla! Ei silleen Linda Gray –kulahtanu vaan silleen Sean Connery –kulahtanu. Tyylikkäästi.

Hotlalla hetki köllöteltiin ja saatiin seurueeseemme mm. Mika DeFrost huoltojoukkoineen ja Rohto-yhtyeen bassotaiteilija Anssi Ahvenniemen. (Viimeksimainittu oli Tampereella siksi että pääsis treenaamaan meidän kanssa muutaman biisin bassottelut. Hän kun joutuu tuuraamaan Jamia tulevalla Kiss FM:n keikalla. Joudumme lentämään ko. keikalle Leviltä, ja palaamaan lentämällä seuraavana päivänä takaisinkin koneella. Ja Jamihan ei lentokoneeseen uskalla kun se pelkää korkeita paikkoja ja lentokoneita erityisesti.) Hotellin aulassa kokoonnuttiin joskus puol ykstoista ja juotiin siinä oluset. Maksovat 6,70€ kappale. Siinä sitten pohdittiin että se on markoissa semmonen suunnilleen about 39 mk 90 penniä ja se on kyllä perkele liikaa oluttuopista! Muistelin siinä ostaneeni taannoin Helsingin jostain S-marketista tms. mäyräkoiran (12 putelia kaliaa) hintaan 6,80€. Siinä on hinta kohillaan. No mutta. Eihän se hullu oo joka pyytää. Baarille lähettiin ja siellä meihin liittyi vielä Tohkasen Mikko, elikäs tuon Rautahammas-orkesterin koominen laulusolisti.

Klubilla oli porukkaa oikein mainiosti ja lämppäriyhtyekin näytti suoriutuvan tehtävästään hienosti. En mie sitä kauaa kerenny kuuntelemaan kun aina pitää vähän jänskättää takahuoneessa ennen keikkaa. Oma setti alotettiin joskus vissiin kahentoista aikoihin. Lava oli iso ja hieno semmonen puolikaari. Kyllä siinä kelpas puimurikuskien starbailla. Vedettiin setit himppeen ja jatkettiin kaljottelua.

Hotellilla oli yhdet jatkot, joiden kulkuun Tammerin henkilökunta puuttui noin viidentoista minuutin kuluttua niiden alkamisesta. Lähinnä heidän parannusideansa koskivat jatkojen äänenvoimakkuutta. Ideoista otettiin vaarin, sillä talossa pittää olla talon tavalla. Itse yritin liittyä Tohkasen ja Anssin kanssa jatkoihin myöhemmin mutta siihen mennessä talon väki jo puuttui myös juhlien osallistujiin. Eli Anssi ja Tohkis, jotka eivät oikeesti siinä hotellissa asuneet, eivät päässeet ala-aulaa pidemmälle. Ja minunkin piti kaivaa hotellihuoneen avainta ja henkilöllisyystodistusta että mie se oon. Yllättävän tarkkoja ihmisiä olivat.