12.04.2014 JOENSUU, Kerubi [Loppuunmyyty]

Aki Tykki:

Lauantai Joensuussa aukeni harmaana.

Meidän oli määrä mennä paikalliseen (ja mainioon!) levykauppaan (Levy–Eskot) jakamaan allekirjoituksia kello kahdeksi. Alkujaan tarkoituksenamme oli myös esiintyä paikalla muutaman akustisen laulun verran, mutta se idea haudattiin kun alkoi vaikuttaa siltä että äänentoistolaitteiston hankkiminen olisi muodostunut ongelmaksi.

Paikan päällä selvisi, että talolla olisi ollut kyseinen laitteisto valmiina ja -udessa. No mutta, ehkä ensi kerralla.

Koska ajattelimme että se, että myö mennään vaan sinne pönöttämään ois jotenkin kiusallista, yritimme järjestää pienimuotoista livehaastattelua siihen allekirjoitusten jaon yhteyteen. Oi FM:ltä saatiinkin pari jamppaa paikalle, mutta joku tietokatkos siihenkin sitten mahtui. Haastattelu tehtiin vasta nimmarijaon jälkeen takahuoneen turvissa. No mutta, ehkä ensi kerralla.

Se haastattelu muuten on kuultavissa tuolla: http://oifm.fi/tag/haastattelu/

Ei se pönöttäminen sitten onneksi juurikaan ahdistanut. Vähän meillä oli krapulainen meininki, mutta onneksi se oli sellaista höveliä laatua. Pilottilasit tosin pidin päässä tiukasti. Silmät oli vähän päässy pieniksi. Jaoimme ihmisille julisteita ja postikortteja ja miihailimme valokuvissa. Mukavia tyyppejä oli paikalle vaivautunut kasapäin.

Allekirjoitusten jaon jälkeen saatiin kiitokseksi vaivannäöstä (minkä vaivan?) valita yhdet levyt hyllystä kukin. Muut otti jotaki heviä, mie tietenkin Kaija Koon uusimman. Poppari mikä poppari.

No sitten. Takaisin Kimmeliin uuvottamaan. Ja ihan sama meininki kuin edellisenäkin päivänä – uni ei vaan tule millään vaikka kuinka väsyttää. Voisi luulla ettei nyt ainakaan toisena päivänä enää itse Kerubin keikka niin jännittäisi mutta jostain syystä valvomiseksi se taas meni.

Leikkaus iltaan.

Tälle illalle oli kuulemma myyty noin 100 lippua enemmän kuin perjantaille. Se tuntui vähän hurjalta kun sali oli a) silminnähden täysi ja b) helevetin kuuma jo edellisenä iltana. Vaan eihän siinä mittään, tulta päin! Ja siispä oikein uhallamme soitimme vielä yhden laulun enemmän kuin perjantaina. Lisätty kappale tosin oli akustinen versio muinaisesta Sinä–viisusta (kun sitä oli eriksensä etukäteen ja hyvin perustein toivottu) että ei se nyt liikoja lämpöjä lisännyt.

Jotenkin vähän voipuneempi yleistunnelma salissa ehkä oli kuin perjantaina. Vaikea sanoa johtuiko se tungoksesta vai kenties omasta päästä. Keikka oli joka tapauksessa mainio, ei pääse valittamaan.

Etukäteen olin pyytänyt kerubilaisia ettimään miulle Jokipoikien pipon bäkkärille, että voisin jotenkin osoittaa tukemme legendaariselle jääkiekkoseurallemme. Perjantaina unohdin sen sieltä etsiä mutta lauantaina vetelin encoret se päässä. Se tuntui jotenkin mukavalta.

Kiitos näistä illoista, Kerubi! Myö rakastettaan teitä!


PS. Tällä reissulla muuten jo varmistui tuo tuleva slottimme Ilosaarirockissa. Että soitamme ns. kynttiläslotissa eli lauantain viimeisenä esiintyjänä. Olikohan se sittenkin tuo juttu mikä jotenkin hermostutti koko viikonlopun?



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 loistava tulevaisuus
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 vakava nainen
08 rakkaus
09 sinä & hän
10 luonasi on linnani
11 kaunis ihminen
12 sinä
13 puhu äänellä jonka kuulen
14 hiljaa niin kuin kuolleet
15 tavikset
16 ahmat tulevat
17 ihmisenpyörä
18 pois kalliosta
---
19 elefantti
20 pelastaja
21 che guevara
---
22 itä–suomessa tuulee

Edellisenä päivänä Kerubi oli silmämääräisesti täysi, tänään siellä oli 100 ihmistä enemmän.

Ja kyllä sitä sitten raavittiinkin.

Jatu antoi haastattelun Pielisjokiseutu–lehteen ja saimme palkinnoksi pipoja. Villestä tuli ninja.

Paluumatkalla jossain, kuvassa kuljettajamme Mikko (vas.) ja päällikkömme Ville.

Bongatut elefanttimarssit: 14/19
Kilometrilaskuri: 6197

11.04.2014 JOENSUU, Kerubi

Aki Tykki:

Herään Porin Amado–hotellissa 09:06 siihen että satakuntalainen miksaaja Ville Kulju seisoo huoneessani ja sanoo jotakin. Tulkitsen, että pitäisi jo mennä. Ville ainakin lähtee samantien kun silmiäni raotan.

Kamat olin pauttiarallaa pakkaillut valmiiksi jo yöllä joten pääsen huoneestani suhteellisen nopeasti liikkeelle. Palautan huoneeni avaimen ja vaapun aamiaishuoneeseen. Otan pienen lautasen ja siihen parit nakit. 

Pikkuhiljaa aivonikin alkavat heräillä. Että niin joo meidänhän piti lähteä tasan yhdeksältä matkaan, minua varmaan odottavat jo kovin. Äkkiä ne kaksi apeaa nakkia huuleen ja pihalle. 09:20 kiipeän lähtövalmiudessa olevaan linja–autoon ja kiukkuisen oloinen Haapasalo muistuttaa minua Jaloviina–säännöstä.

Jaloviina–sääntö menee niin että jokaista myöhästyttyä viittätoista minuuttia kohden se myöhästyjä–urpo joutuu ostamaan muulle porukalle pullollisen Jaloviinaa. Tätä sääntöä tosin pitäisi hiukan päivittää, Jaloviina kun on menettänyt arvonsa porukassamme. Laadukas punaviini olisi parempi. Täytyypä pistää ehdotus aloitelaatikkoon vetämään.

No ja sitten koteloon nukkumaan. Aikamoinen pökkyrä oli päässä. Yllättävänkin kova, en jotenkin tajunnutkaan että oisin niin päissäni ollut. Univelalla saattoi olla osuutta asiaan, muutaman tunnin unien jälkeen vippasee päästä vaikkei ois mitään juonutkaan.

Pari tuntia siinä unta sain, en lähimainkaan tarpeeksi. Vaan niinhän se aina menee. Matka Porista Joensuuhun on pitkä ja kivinen, mutta mikäs meillä on bussin kyydissä istuessa. Aika kuluu ns. normia nopeammin avaruudessa ja keikkabussissa paskaa jauhaessa. #fakta

Varkauden Teboililla kohdattiin mihin lie matkalla ollut Kotiteollisuus. Näyttivät olevan musiikkitunnelmissa. Hongiston kanssa rupattelimme leppoisia, enimmäkseen konserttimatka–ajoneuvojen ihanuuksista.

Joensuuhun päästiin joskus iltapäivästä ja sitten normikuviot. Ukkelit kantamaan esiintymisvermeksiä Kerubiin ja poppelit pötkölleen Kimmeliin. Tai no lähinnä mie, muut tuli omia reittejään. Kimmelissä makoilin sitten pari tuntia valot poissa saamatta unta. Sairasta, I tell ya, sairasta!

Kun loputkin poppelit oli saatu kaupunkiin, käväistiin pikaisessa soundcheckissä. Sitä seurasi vielä noin tunti pimeässä makoilua. Ei unta. Ei yllätys.

Taisi käydä niin että kotikaupungin keikka jännitti enemmän kuin tajusinkaan.

Kerubille joskus hyvissä ajoin ennen kymmentä. Ideana oli vilkaista lämmittelijän roolissa toimineen joensuulaisen Pihka ja Myrsky –orkesterin konserttia. Vaan kävi niin kuin aina: en mie sinne saliin tohtinu mennä. Tuntui paremmalta idealta istuskella iisisti takahuonetiloissa rupattelemassa kuin mennä kasvattamaan paineita.

Vaan kuulemamme mukaan settinsä oli sujunut mallikkaasti. Ja mukavia ihmisiäkin olivat, selkeesti hyvien puolella.

Klo 23:30 törähti settimme käyntiin. Tämä perjantain keikka ei lopulta ollut ihan loppuunmyyty, muttei paljoa puuttunutkaan. Väkeä oli ihan hitosti ja tunnelma katossa! Suunnitelmissa oli kahdenkymmenen kappaleen setti, mutta kun joku tuossa loppupuolella niin antaumuksella huusi Taviksia, niin päätettiin heittää se soppaan mukaan.

Ja voi että meillä oli mukavaa. Joensuulaiset tunsivat Elefantin biisit jo erinomaisesti joten oli kivvaa soitella pitkästä aikaa jopa Älä anna paskiaisten päättää. (En muuten edelleenkään osannut live–olosuhteissa pajattaa sitä Ö–osan solvauslitaniaa oikein, mutta tokkopa sillä niin väliäkään. Ei siitä mitään selvää mahda saada kuitenkaan. Mut harjoituksissa se vielä meni!)

Joensuu–traditiota rikoin tällä kertaa sen verran etten ottanut pipoani pois missään vaiheessa. Sen verran perinteitä kuitenkin kunnioitettiin, että ylimääräisenä encorena tömäytimme Itä–Suomessa tuulee menemään. 

Se on minusta hirmu hieno laulu. Ja aina on tippa linssissä kun sitä kotikaupungissa saapi vejellä. Jotenkin ne lapsuusmuistot tulvahtavat eläväisempinä mieleen kun tietää että salissa on vanhoja ystäviä ja sukulaisia, jotka tietävät tarkkaan mistä lauletaan.

Ennalta oli päätetty, että tämä perjantai ei olisi juhlapäivä. Seuraavana päivänä olisi nimmarijakoa ja haastattelua jo klo 14 Joensuulaisessa levykaupassa (Levy–Eskot) ja muutakin häslää.

Lähdin bussijatkoilta joskus viiden pintaan hoippumaan kohti Kimmeliä.



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 älä anna paskiaisten päättää
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 vakava nainen
08 rakkaus
09 sinä & hän
10 luonasi on linnani
11 kaunis ihminen
12 puhu äänellä jonka kuulen
13 hiljaa niin kuin kuolleet
14 tavikset
15 ahmat tulevat
16 ihmisenpyörä
17 pois kalliosta
---
18 elefantti
19 pelastaja
20 che guevara
---
21 itä–suomessa tuulee

Kotiteollisuudella on hiton paljo hienompi bussi ku meillä. E-Karjala 1–0 P-Karjala.

Kerubi ei petä, ilmanvaihtoa lukuunottamatta mainio sali! (Lue: Läskillä hiki!) 

Väkeä piisasi, jemmeri soikoon.

Bongatut elefanttimarssit: 13/18
Kilometrilaskuri: 5761

JOENSUU, Joensuu Areena (Kaisa Mäkäräisen kansanjuhla)

Rakkauden Rautavankkuri kohti Joensuuta ja Kaisa Mäkäräisen kansanjuhlaa starttasi Turusta 05:00 mukanaan liuta pirteitä viihdealan ammattilaisia. Helevetin pitkä matka oli. Perille päästiin kuitenkin hyvissä ajoin eli joskus kahden korvilla iltapäivällä.


Vaikeuttaa toimintaa tämmöset keikat jotka alkaa ns. ihmisten aikoihin kun se tarkottaa että meijän pitää olla tukat kammattuina ja kitarat viritettyinä paljon normaalia aikaisemmin. Areena-keikan oli määrä alkaa 19:20. Meille se on sama kuin jos leipuri joutuisi menemään töihin klo 23.

Tekniikka puuhasteli screenin ja muiden teknisten vempeleiden kanssa Areenalla k-hetkeen asti, orkesterin jäsenet kirjautuivat Hotelli Atriumiin. Lepoa. Areenalla Rakkauden Ryhmä kokoontui kuuden jälkeen, viinipönikät rusauteltiin auki.

Niinhän siinä kävi kuin arveltiinkin. Neljälle puhujalle oli varattu yhteensä 8 min aikaa ohjelmasta. Ei toimi. Itä-suomalainen kun pääsee mikrofonin varteen, siitä ei selviä kahdessa minuutissa mitenkään. Tuskin viidessäkään. Puheet venähtivät sen verran että me nousimme lavalle varmaan 40 minuuttia suunniteltua myöhemmin. Vaan eipähän tuolla ollut mitään väliä. Päivänsankari-maailmanmestari Kaisa Mäkäräinen näytti viihtyvän, ja sehän oli pääasia!

Omituista oli soitella kun yleisöä oli hallissa 1300 henkeä ja kaikki istuivat siivosti tuoleillaan settimme ajan. Ei ihan perusmeininkiä siis. Ja lavakin oli niin helevetin suuri että meinas kunto loppua sitä ympäri horjuessa, onneksi setti oli vain viiden biisin mittainen. Eturivin iäkkäämmät istujat pitelivät sormia korvissaan koko settimme ajan - onko Kulju viimein oppinut luukuttamaan riittävän lujaa? Hyvä, Ville!

"Keikan" jälkeen tuhosimme pukuhuonetiloissa rutosti punaviiniä sekä meille tuodut pizzat. Sieltä matka jatkui ensin Palaveriin, jonne perustimme ns. Kitinäpöydän. Kitisimme monista asioista, mm. politiikasta. Illan mittaan osa meistä (kaikki muut paitsi Kulju) pyörähti Kerubissakin mutta siellä ei maltettukaan olla kauaa kun tuli jotenkin paha mieli yksin kitisevän Kuljun takia. Palasimme siis Palaveriin jossa Ville oli onneksi pitänyt Kitinäpöydän pystyssä, mitä lie yksinään kitissy. Jossain vaiheessa Haapasalo ja Kulju vaipuivat jälleen kerran "kilohertsi-ylämiddle-plaa-plaa-plaa"-keskusteluun, minä väsähdin ja painuin pehkuihin. Nukuin puoli yhdestä puoli kymmeneen, se 9h taisi olla pisin yhtäjaksoinen uni jonka olen keikkareissuillamme ikinä onnistunut nukkumaan. Lähelle ennätystä ainakin.

Setti:

01 ahmat tulevat
02 ihmisenpyörä
03 pelastaja
04 puhu äänellä jonka kuulen
05 che guevara

Rakkauden Juutalainen @ Joensuu Areena

Rakkauden Manson & Rautavankkuri @ Joensuu Areena

JOENSUU, Ilosaarirock

Markku DeFrost: Perskuta, kun näiden keikkaraporttien kirjoittaminen tuppaa jäädä roikkumaan ja sitten näinä syksyn iltoina yrittää epätoivoisesti muistella mitä sitä on tullut kesän aikana toilailtua. Ilosaarirockin keikka oli todellakin hyvä. Me oltiin sellaisella piskuisella rekkalavalla mutta siellä oli todella paljon porukkaa meitä katsomassa. Kulju valitteli, että loppui PA:sta tehot kesken ja ihmismassan 40 viimeistä riviä ei kyllä kuullut soitannasta mityäkään. Eipä se pelkästään PA:n vika ollut, sillä ensimmäisessä biisissä ei laulumikrofonin piuha toiminut lainkaan ja suurin osa biisistä mentiin yleisön korviin instrumentaalina. Miks perkeleessä meillä pätkii leadlaulumikki aina tärkeillä keikoilla? Viimeks Tavastialla vuonna 2004 ja sama homma heti perään Ilosaarirockissa 2006! (Siellä lavalla on satoja piuhoja joista leadlaulumikki on varmaan piuhojen parlamentin pääministeri tai jopa tasavallan presidentti. Miks ei voinu pätkiä esim rumpujen lattiatomin mikrofonin piuha? Se kun olisi piuhojen parlamentissa ihan peruskansanedustaja oppositiopuolueesta. Mitään parlamenttiahan ei piuhoilla tietenkään ole, mutta jos olisi. Soolokitara olisi puhemies.)

Hyvä keikka antaa muusikolle uskomattoman hyvänolon tunteen ja sitä sitten tasoitellaan viinalla. Meidän poppoolla lähti Solifer totaalisesti rukkasesta seuraavan kahden vuorokauden aikana. Minä en tietenkään tiedä missä kulloinkin kukakin on mitäkin hölmöillyt, joten seuraavassa kerron pääpiirteittäin pahimmat lauantain ja sunnuntain osalta. Keikan jälkeen jäimme rekkalavan bäkkärille juomaan enimpiä viinoja pois. Jostain perkeleestä kumpusi se kummelin lentäjä-sketsi ja päädyimme huutelemaan (lähes) kaikille vastaan tulijoille ”Niin oonki ryypänny, mitä sitte?” ”Mä oon lentäjä” ”Se on sellainen inversio, et sinä siitä mitään ymmärrä”. Just. Kukin ryyppäili porukoissaan itsensä kamalaan kuntoon. The Darknessin (la illan viimeinen esiintyjä) aikana olimme suunnilleen kasassa jossain festarialueella. Minulle tuli olo kuin olisimme marmorikuulia kipossa, jota joku on juuri ravistanut. Sinkoilimme viinojemme kanssa pienellä alueella edestakaisin ja sössötimme käsittämättömyyksiä ja halailimme toisiamme. Siinä oli ainakin Olli-Matti koodeista ja jotain muitakin tuttuja.

Mun porukoilla on kämppä ihan siinä festarialueen vieressä ja jotenkin me oltiin menossa sinne jatkoille. Mie poltin tupakan matkalla ja kun päästiin rappukäytävään niin mun paita syttyi palamaan perkele. Olin pistäny palavan tupakan rintataskuuni ja jotenkin ajatellu polttavani sen myöhemmin loppuun. Huhhuh. Alkoholilla oli osuutta asiaan. No siinä meni se keikkariepu. Meillä jatkettiin Akin, Jatun ja noin 10 muun ihmisen kanssa suht koht aamuun saakka.

Sunnuntaina hölmöily jatkui. Jatu paranteli krapulaansa hakemalla kaksi siideriä kerrallaan kun oli kaljateltalla pitkähkö jono. No kerran se sitten karisti suoraan omaan täyteen tuoppiinsa ja heti perään kirosi raskaasti. Joihan se sen tietenkin. Eihän sitä nyt hyvää siideriä pois heitetä. Sunnuntai meni jotenkin sumussa. Aki oli kattonu illan päätteeksi Neljää Ruusua tippa linssissä Olli-Matin kanssa (alkoholi aiheuttaa emotionaalisia tunnekuohuja) ja mie lähdin koodien Juten ja meidän tekniikan kanssa bussille jatkoille. Siellä meininki meni jotenkin niin gratsyksi että miun oli pakko lähteä kaupungille. (=Siinä vaiheessa kun Vetku alkoi työntää colapulloa erääseen kehonsa onkaloon.)

Taksijonossa törmäsin Stellan Kikeen joka oli matkalla kotiinsa. Minäpä sain hänet houkuteltua jatkamaan juopottelua ja päädyimme Kimmelin yökerhoon. Sinne Akikin tuli jossain vaiheessa ja valomerkin jälkeen hölmötimme ko. baarin ulkopuolella tuhannen juovuksissa. Mie en tarkalleen muista mitä sitten tapahtui mutta muistaakseni me mentiin Joe Doe –yhtyeen basistin kämpille jatkoille. Mie oon jotenkin varmaan sieltä tullu kotiin jossain vaiheessa maanantai-aamuna. Sen vain tiedän, että oloni alkoi olla normaali joskus to-pe akselilla. Kun lähdin Joensuusta, äitini oli paikannut lauantaiyönä palaneen paitani. Silloin itketti isoa miestä. (=Alkoholi aiheuttaa niitä tunnekuohuja).

Aki Tykki: En tiiä miten päissään Markku on ollu, mutta mie en tosiaankaan päätyny mihinkään Kimmelin yökerhoon ko. yönä. Minä olin katsomassa PMMP:tä päätösklubilla ja sitten muualla jatkoilemassa. Ja minäkin näin Kikeä siellä klubilla, niin että herää kysymys kenen kanssa Markku on baarissa notkuillut? Joidenkin uppo-outojen tyyppien, joita Juutalainen on luullu minuksi ja Kikeksi? Ihme ettei sen paita pala useammin.


01 älä huuda
02 linnusta sammakoksi
03 hc-sää
04 pahoille teille
05 sinä
06 tanssi
07 hitaasti
08 tavikset
09 kaupunki täynnä ihmisiä
—
10 encore
11 pois kalliosta
12 mulla menee hyvin (feat. Olli-Matti)

JOENSUU, Bepop

Aki Tykki: Juhannus 2006 alkoi meidän osaltamme Joensuun Bepopin keikalla. Kivaa oli reissuun lähteä, vaikka tiedossa olisi lähes 2200 kilometriä matkustamista suurimmaksi osaksi noin 35-asteisessa keikkabussissa. Kotikaupunkiin on aina kiva mennä! (Maantietoa tuntemattomille kerrottakoon että ei Joensuu ihan niin kaukana Helsingistä ole vaan tuo kilometrimäärä muodostui koko juhannuksen reitistämme joka siis oli Helsinki – Tampere – Joensuu – Pori – Rauma – Kokkola – Kalajoki – Kokkola – Pori – Loimaa – Helsinki.) Haapasalo, Jami ja mie siis hypättiin Tampereen junaan Helsingistä, Juuttaankehveli oli menny jo Joensuuhun edellispäivänä hankkimaan itelleen krapulaa. Ai niin ja mie olin justiin saanu uuden mp3-soittimeni kun matkaan lähdettiin. Kuuntelin siis musiikkia käytännössä koko päivän, akun tyhjäksi. Siistii. (Reilu meininki muuten Creativella. Soittimen mukana ei tule laturia vaan akku on ladattava tietokoneen usb-väylästä. Aika näppärää noin tien päällä. Erikseen on siis akku ostettava ja se maksaa taas 23€. Verenimijät!)

Joensuussa majoituttiin tällä kertaa oikein hotelliin kun tiedossa olisi lähtö länteen klo 7 aamulla. Siinä oltiin Bepopin yläkerrassa siis, en muista hotellin nimeä. Ja aikaa ei jääny ees käydä sukulaisia moikkaamassa tällä kertaa, sen verran myöhään kaupunkiin saavuttiin. Muutama tunti ennen keikkaa valuttiin läheiseen rantaan ja käytiin Jokilaivan terassilla. Siellä tavattiin sitten mm. liuta enolaisia (ja muita) tuttuja ynnä muutama heebo 51koodia-yhtyeestä. Jute ja Olli-Matti, noin tarkemmin sanoen. Olipas mukavaa hörppiä siinä muutama olut Joensuun kesäillassa. Se on sitten jeppinen paikka kesällä se ranta.

Keikka alotettiin joskus ehkä puoli yhden hujakoilla. Paikalla oli käsittääkseni 335 maksanutta plus 30 vieraslistalaista, eli puari oli melko täys. Sehän meille passas. Ja ihan helevetin kuuma oli tietysti taas, onneks oli vettä ja pyyhkeitä! Normisettiä soiteltiin paitsi että kotikaupungin kunniaksi ujutettiin maailmanensi-ilta settiin. Eli Kaksi tarinaa -kappaleen kaverina soitettiin vielä pianovetoinen versio Encore-kappaleesta. Se sai kovasti positiivisen vastaanoton, eli sitä soittanemme tulevaisuudessa muuallakin.

Keikan jälkeen sitten jaettiin nimikirjotuksia ja pönötettiin valokuvissa ja juopoteltiin neljään. Jatkoja ei sentään järjestetty, muutama tunti unta palloon ja kuten todettua, seiskalta lähettiin ajelemaan poies.
Onneks kohta on Ilosaarirock niin päästään taas Joensuuhun!