22.03.2014 JÄMSÄ, Himos Areena

Aki Tykki:

Kylläpähän näytti autiolta hiihtokeskus kun paikalle saavuttiin. Ei näyttänyt oikein luntakaan olevan missään paitsi laskettelurinteissä, eikä sielläkään oikein laskijoita liikkunut. Eli perusjännitys päälle. "Ei tänne tuu saatana kettään!"

Hitusen helpotti olo kun kuultiin että 300 lippua oli jo myyty ennakkoon. Vaikka siihen Himos Areenan saliin mahtuu varmaan 1200 henkee, niin muutama satakin on jo ihan semmonen määrä ettei kauheesti nolota.

Välihuomiona mainittakoon että suosikki–pmva*:ni on kyllä toi, miten areenojen nimet kirjotetaan. Että on Hartwall Areena, Joensuu Areena ja Himos Areena. Minkä ihmeen takia niitä ei voida kirjottaa niin kuin arkijärjellä luulisi, eli Hartwall–areena, Joensuu–areena ja Himos–areena?! Oisko ne muka jotenkin vähemmän juhlavia tuolleesti? Arg.

Majoituttiin mukavaan mökkiin, jonka ainoana miinuspuolena mainittakoon nollatason äänieristys. Makoilin yläkerran huoneessa tuntikausia unta etsien, vaan siitä ei tullut mitään. Kun joku alakerrassa kuiskasi jotain, pieraisi tai käytti ulko–ovea, ääni kuului kuin samasta huoneesta.

Vaan siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä, että rundiolosuhteissa ei saa nukutuksi. "Näillä mennään", ja muita latteuksia.

Bäkkärille siirryttiin joskus normiaikoihin ja nautittiin hitusen punaviiniä. Hyvvää oli. Portieeri kävi jossain vaiheessa kertomassa että varmaan reilu 600 henkeä on jo salissa ja myö oltiin että jee. Ja saattoi sinne vähän lisääkin vielä tulla.

Ja keikka menikin oikein hienosti! Seitsemän laulua Elefantti–albumilta ujutettiin mukaan ja ihan hienosti jaksoivat taas ihmiset kuunnella. (Näissä hiihtokeskuksissa pittää joskus painottaa hittiralleja vähä enämpi kuin toistaiseksi tuntemattomampia suuruuksia.)

Keikan jälkeen sitten jotenki lähti hommat vähän lapasesta. Tekniikkaryhmäkin innostui oikein juhlimaan! Eritoten miksaaja Kulju. Aamuun asti siinä taisi mennä, kukaan ei ihan tarkkaan tiedä totuutta.

Juopunut Kulju on hauskinta mahdollista viihdettä. Mutta ei siitä sen enempää. Pidämme hänet omana etuoikeutenamme.

Joskus kai kahentoista maissa lähettiin takas Isolle Kirkolle ja kuunneltiin matkan aikana klassikkolauluja muunmuassa Neon 2:n, Skid Row'n ja Level 42:n tuotannosta. Ja miksipä ei oltaisi kuunneltu?

Kulju–parka joutui odottelemaan junaa jollain tyhjällä asemalla kuulemma puolitoista tuntia. Melko paha rasti krapulaiselle. Jaksuhalit näin jälkikäteen.

Hiton hyviä keikkoja oli putkessa tässä! Nastaa, kliffaa ja silleesti!

Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku

02 pimeäntaite

03 olette kauniita

04 tavikset

05 loistava tulevaisuus

06 elefantti

07 rakkaus

08 hirsipuu

09 sinä & hän

10 luonasi on linnani

11 kaunis ihminen

12 puhu äänellä jonka kuulen

13 ahmat tulevat

14 pelastaja

15 pois kalliosta

---

16 ihmisenpyörä

17 che guevara

18 unelmia ja toimistohommia

Hiihtokeskuksen kevät.

Meijän komia keikkajuliste!

Kalansilmä–Santerin näkövinkkelistä. 

Ja lopputulos noin klo 12:00 kun pitäis olla jo konserttimatka–ajoneuvossa.

* pmva = pienimpiä mahdollisia vitutuksen aiheita (Pokeritieto.fi:n foorumin klassikkoketjusta arkikäyttöön tarttunut termi.)


Bongatut elefanttimarssit: 7/9
Kilometrilaskuri: 2351

JÄMSÄ, Himosfestival

Yleispäällikkö Ville-Matti Kulju raportoi:


Tunturit näyttävät kaukaa katsottuina tisseiltä. Joskus. Himos, tuo Jämsän lasketteluparatiisi tuo mieleeni muita ruumiinosia. Asioiden vertaaminen ruumiinosiin on kiehtovaa. Se on jopa kiehtonut äidinkielemme isiä siinä määrin, että kalliollakin on kieli, mäet polveilevat ja järvellä on selkä. Minusta tunturit ovat tissejä. Ja Himoksella ei ole tissejä.

Aloitimme matkan Himokselle kauan sitten.

Suomessa konsertoivan suomenkielistä populäärimusiikkia esittävän kollektiivin tulisi näinä Peijoonin hallinnoimina aikoina olla siksi kansainvälinen, että tekniset asiat turistaan ulkomaankielellä, näet on niin, että konserttipaikan henkilökunta on yllättävänkin usein eri maata. Näin Himoksellakin. Aka ma en tiada.

Ennakoiden tulevaa konserttia esiintyjäryhmän edustaja lähettää orkesterin teknisistä tarpeista kertovan dokumentin konsertin järjestävälle seuralle. Menneisyydessä asiat selvisivät ensimmäisellä kotimaisella, mutta NYKYÄÄN teknisen laitteiston parissa operoivan käyttöhenkilökunnan tulee hallita Iso-Britannian lisäksi ainakin toinen ja kolmas kotimainen. Mitä seuraavaksi? Saksiako alamme?

Dynaaminen rouduukvartettimme on hyvässä vedossa. Jopa niin, että vapautimme etelänaapurimme ruokatauolle kohteliaasti "painukaas v*****n siittä" -komennoin. Omassa rauhassa omalla porukalla toimien tekninen laitteisto nousi pystyyn kepeästi kuin sulhasen muna.

Konsertti, tuo populäärimuusikon ansioperuste, meni hyvin. Laulu raikasi ja soitto soi ja kevyt oli poljenta, huja huh hah hei. Miksauslaiteoperaattorin näkökulmasta konsertin desipelirajattomuus tuntui mukavalta. Sai päästellä kuten lystäsi ja minuahan lystäsi. Orkesteri oli hyvinkin riehakkaalla tuulella ja se mikä vireessä hävittiin se tunnelmassa voitettiin. Mukavaa oli myös se, että räkkiini pesiytynyt 80- luvun analoginen delay-laite toimi sille asettamieni odotusten mukaisesti. Hieno vehe.

Konserttimatkalinja-auto parkkeerattiin heti laitteiston takaisinpakkaamisen jälkeen ja sitten avattiin korkkeja. Ja mentiin taas ja tultiin taas ja mentiin harhaan.

Kaunis on keskikesän yö. Kauniimpi kuin elämä.

-Kulju

Setti:

01 hirsipuu
02 ihmisenpyörä
03 hc-sää
04 pois kalliosta
05 sinä
06 tavikset
07 linnusta sammakoksi
08 puhu äänellä jonka kuulen
09 olette kauniita
10 ahmat tulevat
11 che guevara
---
12 pelastaja
13 unelmia ja toimistohommia