Aki Tykki: Kokkolasta kurvattiin Kalajoelle hyvissä ajoin valmistautumaan keikkaan. (On hiton paljon kivempaa mennä lavalle, kun on saanut ensin rauhassa hengähtää alueella tovin. Ahistaa ihan sikana mennä hötky päällä keikalle, siinä on keikka äkkiä ohi ennen kuin saa ”tilanteesta kiinni”.) Bussissa nakotettiin ja kuunneltiin kun Diablo veti keikkansa. Ja aipa saatana että on tiukka bändi, jotkut ne ossaa.
Kalajoella kävi melkonen merituuli, mikä niihin mahtaviin ”dyyneihin” (no mitä hiekkasärkkiä ne nyt onkaan) yhdistettynä aiheutti jonniinmoisen hiekkamyrskyn. Bäkkäri oli vähän siltä suojassa, mutta yleisön puolella oli kuulemma aika helvetilliset oltavat. Ikävä homma, mutta minkäs teet. Ois ehkä pitäny jonkun jakaa portilla jotain terroristihuiveja päiden suojiksi? (Ja kuka nekin sitten ois maksanu? Kalajoen kuntako? Epäilen vahvasti!)
Puolisen tuntia ennen keikkaa tuli bäkkäritelttaamme kaksi hemmoa, jotka jo ovelta kuiskivat että ”täällä ois pari tavista, saapiko tulla”. Ja tottahan myö nyt Big Brotherin Perttu ja Antti A telttaamme kelpuutettiin. Hyö olivat siis juontamassa ko. tapahtumaa ja tulivat sopimaan spiikistä yms. Mukavia miehiä, vähän niin kuin arvelinkin. Sovittiin myös että tulevat lavalle heilumaan Tavikset-biisin aikana, ja mikäpäs sen osuvampaa? Heidän spiikkinsä meni muuten lopulta kutakuinkin ”Haluatteko te kuulla neljän mukavan miehen soittavan loistavaa musiikkia? Ettepä saa vaan saatte neljä itäsuomalaista kusipäätä jotka soittavat täyttä paskaa!” Loistavuutta! :)
Lavalle noustiin hiekkasateeseen ja jotenkin oli outoa taas. Kalajoella ”jouduttiin” soittamaan tunnin setti ja se kyllä tuntu vähän turhan pitkältä. Vaan kyllä siitä selvittiin! Yleisö ei ihan älyttömän riehakasta ollut, mutta syytämme siitä olosuhteita emmekä itseämme. (Aina on parempi syyttää jotain muuta tahoa kun itseään, näin on mukavampaa elellä kun ei ole jatkuvasti syyllinen olo.) Vaan kivaa meillä kuitenkin oli. Ainakin siitä päätellen, että löin taas etusormeni verille kitaraa soittaessani. Mulla aina unohtuu tuo kitaransoittotekniikka kun on hyvä meininki. Vaan sehän on vaan rokrok kun on kitara hiekassa ja veressä!
Keikan jälkeen en uskaltautunut yleisön puolelle ensinkään vaan nuilotin siellä bäkkärillä vaan. Markku tais käydä pyörimässä (tai no kävelemässä) siellä jossain särkillä, muttei kai mitään ihmeitä ollut tapahtunut, jos hiekkamyrskyä ei sellaiseksi lasketa. Ei lasketa, miusta. Lavan sivusta käytiin kurkkimassa Uniklubin ja Dingon keikkoja, mutta jälkimmäisen vedon aikana lähettiinkin taas kohti Kokkolan majoitusta. Siksi lähinnä, että sillä hetkellä kuskina toiminut Kuljukin pääsis juhannukseen kiinni. Ja pääsihän se sitten. Meillä on uusi sääntö, että kun tuommosessa tilanteessa päästään määränpäähän, kukaan ei saa poistua bussista, ennen kuin kuljettaja on saanut nautituksi vähintään yhden lonkeron. Se on vain reilua.
Kokkolassa pistettiin leiri pystyyn parkkipaikalle samantien kun bussista ulos päästiin. Oltiin melkolailla juhlatunnelmissa jo. Musiikki soi bussin kaiuttimista ja kitaraakin siinä taisi joku rämpytellä. Oli ihan älyttömän mukavaa jotenkin. Vaan eihän siinä mennyt varmaan tuntiakaan kun paikalle kurvasi poliisiauto. Olivat kyllä onneksi todella mukavia ja ystävällisiä ja sanovat vaan että vähän voitas johonkin tästä siirtyä kun eivät noissa lähitaloissa oikein mekkalaamme arvosta. Neuvoivat vielä reitinkin joen rantaan. Ja kävipä siinä semmonenkin tapahtuma, että eräs seurueemme jäsen potkas asfaltilla seisseen avaamattoman jaloviinapullon nurin ja rikki poliisien ollessa paikalla. Seurueemme jäsen totes että onneks ootte poliisit paikalla, että nää saattas tappaa miut tähän paikkaan muuten. Vaan poliisit sano vaan että tuo on kyllä semmosta viinan väärinkäyttöä että putkaan joutasit. Ja kylläpä meitä nauratti. No siirryttiin sitten kuitenkin sinne joen rantaan ihan suosiolla.
Ja sielläpä olikin mukavaa ja kaunista. Paitsi kovin traagista oli kun siinä oli joku sorsaperhe, joka sorsi (hahhah) yhtä poikastaan. Se pikkunen reppana oli ihan älyttömän kesy ja yritti lyöttäytyä meidän seuraan mutta eihän myö nyt sorsaa voida adoptoida. Miten sekään selviäis näiltä meidän reissuilta, ei mitenkään! Myö jopa tarjottiin sille Kalajoen Juhannuksen bäkkäripassia ja näytettiin suuntaa että tuolla on ne kinkerit, muttei se sitten oikein siitäkään näyttänyt innostuvan. Yritti se pari kertaa päästä takasin siihen perheeseensä mutta ne vaan rähisi sille jotain. Hitto kun kävi sääliksi, luonto on juluma.
Rannasta siirryttiin jossain vaiheessa siihen johonkin Kaarlen alabaariin ja siellä jorailtiin tappiin asti. Vetku toimi jälleen tanssinjohtajana. Esitimme ainakin ”tähdet”, ”revontulet” ja ”krokotiilin”.
Hitto että oli mukava juhannus kokonaisuudessaan! Lisää tällasia!
Kuvia tältä keikalta!
lauantai 24. kesäkuuta 2006
perjantai 23. kesäkuuta 2006
RAUMA, Raumanmeren Juhannus
Aki Tykki: Joensuusta saavuttiin (Porin kautta) Raumalle joskus kolmen ja neljän välillä ja hyvältähän se taas näytti RMJ:n meininki. Helle suosi Länsi-Suomea tänä juhannuksena, ja sehän meille sopi. Hyvin oli meidän juhannuskeikat myyty kun ei taidettu pisaraakaan vesisadetta nähdä koko reissulla.
Juhlatunnelmamme meinas vähän laskea kun ajeltiin bussimme Juhannustanssilavalle, jossa joku orkesteri veteli ikivihreitä kuten Surujen kitaraa ja muutama hassu ihminen tanssi lavan edessä. Bäkkärillä selailtiin festariohjelmalehteä ja huomattiin että sielläkin vielä luki meidän soittaneen klo 14 päälavalla. Tapasimme myös mm. Dr. Dr. -orkesterin ja heidän mukaansa missään ei oltu infottu meidän keikkapaikkamme ja -aikamme muutosta. No juhllaa. Kulju kävi kuitenkin tilaisuuden juontaneelle Simo Frangénille vielä ohimennen mainitsemassa että voipi sieltä päälavaltakin kuuluttaa että Happourpot soittaa Juhannustanssilavalla, ja niinpä tuo hauska mies sitten tekikin. Ja oli sitä kuulemma kuuluteltu pitkin päivää jossain muutenkin.
Klo 18 teippailtiin monitoreja kiinni ja manattiin kun ei siellä meidän lavallamme edelleenkään ollut juuri ketään. Vaan sitten kävikin niin, että kun varttia yli kuuden kapusimme lavalle, oli paikalla porukkaa ihan helvetisti. Ja voi että tuli hyvä mieli. Tällä keikalla oli ehkä suurin kontrasti odotusten ja lopputuloksen välillä ikinä. Mielestäni keikka oli tämän kesän (ja kolmoslevyn julkaisun jälkeen) paras vetomme kaikinpuolin. Tunnelma oli jotenkin hyvä ja intiimi, vaikka paikalla oli kuitenkin varmaan pari tuhatta ihmistä. Tai enemmänkin, en mie tiiä. Ei ehitty laskea. Kolme varttia soitettiin ja se on kyllä optimaalinen setin pituus bändillemme tällä hetkellä. Siis festareilla. Baareissa se tunti on yleensä jeppinen kun on se piano-osio siinä välissä antamassa hengähdystaukoa meille ja yleisölle.
Keikan jälkeen lastattiin bussi täyteen olusia ja mainiota lasagnea ja lähettiin (kesken Zen Cafén keikan saakeli) ajamaan kohti majapaikkaamme, Kokkolan Kaarlea. Sinne kun oli matkaa kuitenkin tuommonen 360 km, niin piti päästä ajoissa liikkeelle. Matka sujui mainiosti lasagnen, siiderin, oluen ja mp3-soittimen voimin. Melkosta yhteislaulua oli. Hassisen Kone oli aika suosittu yhtye tällä matkalla.
Kokkolan Kaarlessa olikin sitten melkonen artistikeskittymä. En muista millon viimeks oltas oltu samassa hotellissa ainakin CMX:n, Neljän Ruusun, Maija Vilkkumaan, Don Johnson Big Bandin, Teräsbetonin ja Dingon kanssa. No mutta parin Halmkronan ja Yrjänän kanssa kaadetun keskioluen jälkeen painuttiin pehkuihin kun oli tuo Kalajoen Juhannuksen keikka kuitenkin jo kolmelta seuraavana päivänä. Olipas mukava päivä.
Kuvia tältä keikalta!
Juhlatunnelmamme meinas vähän laskea kun ajeltiin bussimme Juhannustanssilavalle, jossa joku orkesteri veteli ikivihreitä kuten Surujen kitaraa ja muutama hassu ihminen tanssi lavan edessä. Bäkkärillä selailtiin festariohjelmalehteä ja huomattiin että sielläkin vielä luki meidän soittaneen klo 14 päälavalla. Tapasimme myös mm. Dr. Dr. -orkesterin ja heidän mukaansa missään ei oltu infottu meidän keikkapaikkamme ja -aikamme muutosta. No juhllaa. Kulju kävi kuitenkin tilaisuuden juontaneelle Simo Frangénille vielä ohimennen mainitsemassa että voipi sieltä päälavaltakin kuuluttaa että Happourpot soittaa Juhannustanssilavalla, ja niinpä tuo hauska mies sitten tekikin. Ja oli sitä kuulemma kuuluteltu pitkin päivää jossain muutenkin.
Klo 18 teippailtiin monitoreja kiinni ja manattiin kun ei siellä meidän lavallamme edelleenkään ollut juuri ketään. Vaan sitten kävikin niin, että kun varttia yli kuuden kapusimme lavalle, oli paikalla porukkaa ihan helvetisti. Ja voi että tuli hyvä mieli. Tällä keikalla oli ehkä suurin kontrasti odotusten ja lopputuloksen välillä ikinä. Mielestäni keikka oli tämän kesän (ja kolmoslevyn julkaisun jälkeen) paras vetomme kaikinpuolin. Tunnelma oli jotenkin hyvä ja intiimi, vaikka paikalla oli kuitenkin varmaan pari tuhatta ihmistä. Tai enemmänkin, en mie tiiä. Ei ehitty laskea. Kolme varttia soitettiin ja se on kyllä optimaalinen setin pituus bändillemme tällä hetkellä. Siis festareilla. Baareissa se tunti on yleensä jeppinen kun on se piano-osio siinä välissä antamassa hengähdystaukoa meille ja yleisölle.
Keikan jälkeen lastattiin bussi täyteen olusia ja mainiota lasagnea ja lähettiin (kesken Zen Cafén keikan saakeli) ajamaan kohti majapaikkaamme, Kokkolan Kaarlea. Sinne kun oli matkaa kuitenkin tuommonen 360 km, niin piti päästä ajoissa liikkeelle. Matka sujui mainiosti lasagnen, siiderin, oluen ja mp3-soittimen voimin. Melkosta yhteislaulua oli. Hassisen Kone oli aika suosittu yhtye tällä matkalla.
Kokkolan Kaarlessa olikin sitten melkonen artistikeskittymä. En muista millon viimeks oltas oltu samassa hotellissa ainakin CMX:n, Neljän Ruusun, Maija Vilkkumaan, Don Johnson Big Bandin, Teräsbetonin ja Dingon kanssa. No mutta parin Halmkronan ja Yrjänän kanssa kaadetun keskioluen jälkeen painuttiin pehkuihin kun oli tuo Kalajoen Juhannuksen keikka kuitenkin jo kolmelta seuraavana päivänä. Olipas mukava päivä.
Kuvia tältä keikalta!
torstai 22. kesäkuuta 2006
JOENSUU, Bepop
Aki Tykki: Juhannus 2006 alkoi meidän osaltamme Joensuun Bepopin keikalla. Kivaa oli reissuun lähteä, vaikka tiedossa olisi lähes 2200 kilometriä matkustamista suurimmaksi osaksi noin 35-asteisessa keikkabussissa. Kotikaupunkiin on aina kiva mennä! (Maantietoa tuntemattomille kerrottakoon että ei Joensuu ihan niin kaukana Helsingistä ole vaan tuo kilometrimäärä muodostui koko juhannuksen reitistämme joka siis oli Helsinki – Tampere – Joensuu – Pori – Rauma – Kokkola – Kalajoki – Kokkola – Pori – Loimaa – Helsinki.) Haapasalo, Jami ja mie siis hypättiin Tampereen junaan Helsingistä, Juuttaankehveli oli menny jo Joensuuhun edellispäivänä hankkimaan itelleen krapulaa. Ai niin ja mie olin justiin saanu uuden mp3-soittimeni kun matkaan lähdettiin. Kuuntelin siis musiikkia käytännössä koko päivän, akun tyhjäksi. Siistii. (Reilu meininki muuten Creativella. Soittimen mukana ei tule laturia vaan akku on ladattava tietokoneen usb-väylästä. Aika näppärää noin tien päällä. Erikseen on siis akku ostettava ja se maksaa taas 23€. Verenimijät!)
Joensuussa majoituttiin tällä kertaa oikein hotelliin kun tiedossa olisi lähtö länteen klo 7 aamulla. Siinä oltiin Bepopin yläkerrassa siis, en muista hotellin nimeä. Ja aikaa ei jääny ees käydä sukulaisia moikkaamassa tällä kertaa, sen verran myöhään kaupunkiin saavuttiin. Muutama tunti ennen keikkaa valuttiin läheiseen rantaan ja käytiin Jokilaivan terassilla. Siellä tavattiin sitten mm. liuta enolaisia (ja muita) tuttuja ynnä muutama heebo 51koodia-yhtyeestä. Jute ja Olli-Matti, noin tarkemmin sanoen. Olipas mukavaa hörppiä siinä muutama olut Joensuun kesäillassa. Se on sitten jeppinen paikka kesällä se ranta.
Keikka alotettiin joskus ehkä puoli yhden hujakoilla. Paikalla oli käsittääkseni 335 maksanutta plus 30 vieraslistalaista, eli puari oli melko täys. Sehän meille passas. Ja ihan helevetin kuuma oli tietysti taas, onneks oli vettä ja pyyhkeitä! Normisettiä soiteltiin paitsi että kotikaupungin kunniaksi ujutettiin maailmanensi-ilta settiin. Eli Kaksi tarinaa -kappaleen kaverina soitettiin vielä pianovetoinen versio Encore-kappaleesta. Se sai kovasti positiivisen vastaanoton, eli sitä soittanemme tulevaisuudessa muuallakin.
Keikan jälkeen sitten jaettiin nimikirjotuksia ja pönötettiin valokuvissa ja juopoteltiin neljään. Jatkoja ei sentään järjestetty, muutama tunti unta palloon ja kuten todettua, seiskalta lähettiin ajelemaan poies.
Onneks kohta on Ilosaarirock niin päästään taas Joensuuhun!
Joensuussa majoituttiin tällä kertaa oikein hotelliin kun tiedossa olisi lähtö länteen klo 7 aamulla. Siinä oltiin Bepopin yläkerrassa siis, en muista hotellin nimeä. Ja aikaa ei jääny ees käydä sukulaisia moikkaamassa tällä kertaa, sen verran myöhään kaupunkiin saavuttiin. Muutama tunti ennen keikkaa valuttiin läheiseen rantaan ja käytiin Jokilaivan terassilla. Siellä tavattiin sitten mm. liuta enolaisia (ja muita) tuttuja ynnä muutama heebo 51koodia-yhtyeestä. Jute ja Olli-Matti, noin tarkemmin sanoen. Olipas mukavaa hörppiä siinä muutama olut Joensuun kesäillassa. Se on sitten jeppinen paikka kesällä se ranta.
Keikka alotettiin joskus ehkä puoli yhden hujakoilla. Paikalla oli käsittääkseni 335 maksanutta plus 30 vieraslistalaista, eli puari oli melko täys. Sehän meille passas. Ja ihan helevetin kuuma oli tietysti taas, onneks oli vettä ja pyyhkeitä! Normisettiä soiteltiin paitsi että kotikaupungin kunniaksi ujutettiin maailmanensi-ilta settiin. Eli Kaksi tarinaa -kappaleen kaverina soitettiin vielä pianovetoinen versio Encore-kappaleesta. Se sai kovasti positiivisen vastaanoton, eli sitä soittanemme tulevaisuudessa muuallakin.
Keikan jälkeen sitten jaettiin nimikirjotuksia ja pönötettiin valokuvissa ja juopoteltiin neljään. Jatkoja ei sentään järjestetty, muutama tunti unta palloon ja kuten todettua, seiskalta lähettiin ajelemaan poies.
Onneks kohta on Ilosaarirock niin päästään taas Joensuuhun!
lauantai 10. kesäkuuta 2006
HARJAVALTA, Valtarock
Aki Tykki: Valtarockiin lähdettiin vähän pelonsekaisin tuntein, krapulat oli taas hankittu Kampin keikan jatkoilla. Onneksi lähti Joensuun ukko Olli Koistinen kuskiksemme Harjavaltaan. Kiitosta vielä kerran. Jännitystä reissuun toi se, että meillä oli keikkasopimuksessa erikseen maininta että keikkaliksamme on saatava etukäteen, tai emme nouse lavalle. Orkesterilla ei oo tarkempia tietoja, miksi tällä kertaa sopparissa näin luki, mutta yleensä tuollainen pykälä ei lupaa hyvää.
Harjavallan muutaman tuhannen hengen festarialueella oli ehkä 20 ihmistä kun paikalle saavuimme, ja Lumo-orkesteri veti omaa settiään. Ei hyvää päivää. Kateltiin siinä, että meidän ja Lumon lisäksi samana päivänä esiintyisivät mm. Poets of the Fall ja Indica, eli järjestäjällä oli esiintyjissä aika paljon rahaa kiinni. Niin ja edellisenä iltana esiintyi ainakin Uniklubi ja ties mitä muita. Rollarit ja U2 varmaan. No niin mutta.. Kulju lähti sitten metsästämään sitä meidän keikkapalkkaamme, ja vielä puoli tuntia ennen keikkaa siitä ei ollut jälkeäkään. Myö ooteltiin ihmeissään lavan takana ”äitimme” Kuljun komentoja että mennäänkö tästä lavalle vai nou. Vissiin 20 minuuttia ennen keikkaa lopulta selvisi, että keikka vedetään. Eli ei siinä muuta kuin kamat lavalle kipinviks, alkunauha soimaan ja ukot lavalle.
Ja sehän olikin sitten oikein mukavaa! Porukkaa oli sentään vähän enemmän jo paikalle saapunut ja kaikki olivat maeniosti mukana koko settimme ajan. Biisilistasta ei ole muistikuvia, mutta täys tunti siellä soiteltiin. Ja vielä joku huusi että Lumen alle ois pitänyt soittaa kanssa, mutta ei me olla tuota pianonrohjoa festarikeikoille kuljeteltu. Ja jotenkin on semmonen fiilis, että lumiaiheinen kappale ei ole välttämättä se paras mahdollinen tunnelmannostattaja kun aurinko paistaa ja on 25 astetta lämmintä.
Keikan jälkeen istuskeltiin hetki bäkkärillä ja lähdettiin kohti kotia. Mukava reissu oli porukan vähyydestä huolimatta!
Kuvia tältä keikalta!
Harjavallan muutaman tuhannen hengen festarialueella oli ehkä 20 ihmistä kun paikalle saavuimme, ja Lumo-orkesteri veti omaa settiään. Ei hyvää päivää. Kateltiin siinä, että meidän ja Lumon lisäksi samana päivänä esiintyisivät mm. Poets of the Fall ja Indica, eli järjestäjällä oli esiintyjissä aika paljon rahaa kiinni. Niin ja edellisenä iltana esiintyi ainakin Uniklubi ja ties mitä muita. Rollarit ja U2 varmaan. No niin mutta.. Kulju lähti sitten metsästämään sitä meidän keikkapalkkaamme, ja vielä puoli tuntia ennen keikkaa siitä ei ollut jälkeäkään. Myö ooteltiin ihmeissään lavan takana ”äitimme” Kuljun komentoja että mennäänkö tästä lavalle vai nou. Vissiin 20 minuuttia ennen keikkaa lopulta selvisi, että keikka vedetään. Eli ei siinä muuta kuin kamat lavalle kipinviks, alkunauha soimaan ja ukot lavalle.
Ja sehän olikin sitten oikein mukavaa! Porukkaa oli sentään vähän enemmän jo paikalle saapunut ja kaikki olivat maeniosti mukana koko settimme ajan. Biisilistasta ei ole muistikuvia, mutta täys tunti siellä soiteltiin. Ja vielä joku huusi että Lumen alle ois pitänyt soittaa kanssa, mutta ei me olla tuota pianonrohjoa festarikeikoille kuljeteltu. Ja jotenkin on semmonen fiilis, että lumiaiheinen kappale ei ole välttämättä se paras mahdollinen tunnelmannostattaja kun aurinko paistaa ja on 25 astetta lämmintä.
Keikan jälkeen istuskeltiin hetki bäkkärillä ja lähdettiin kohti kotia. Mukava reissu oli porukan vähyydestä huolimatta!
Kuvia tältä keikalta!
perjantai 9. kesäkuuta 2006
HELSINKI, Kampin kauppakeskus (unplugged)
Aki Tykki: Akustinen promokeikka Kampin kauppakeskuksessa jeah. Paikalla hirveästi nuorisoa ja meillä kauhea jännitys. Nää tämmöset ostari-, laskettelurinne-, päiväkoti-, hautajais- tai huoltoaseman avajaiskeikat on jotenkin aina pelottavia kun ei ollakaan siinä tutuimmassa ympäristössä, eli savuisessa ja pimeässä baarissa. Ja puoliakustisuus vähentää volumen määrää, eli äänimassankaan taakse ei pääse piiloon. Tämmösissä tilaisuuksissa ihmiset (mukaanlukien itset) on useimmiten selvinpäin, ja tarkkailumeiningillä ja se lisää jännitystä aina. Onneksi ollaan tehty noita akustisia keikkoja jo sen verran, että jonkinlainen rutiini siihenkin touhuun löytyy. Ja oli taas pianokin mukana, siitä saapi turvaa.
Täyttä settiä ei saatu soittaa, vaikka jossain vaiheessa oli sen verran hyvä tunnelma että olis siellä voinu kauemminkin soittaa. Sinkkubiiseillä siis lähinnä mentiin. Hitaasti-biisin luurankoversiolla alotettiin ja kitarabiiseillä jatkettiin. Uudelta levyltä ei tosin uskallettu taaskaan soittaa kuin Tavikset, mutta tämä järjestely tuntui kelpaavan yleisöllekin mainiosti. Muut soitetut biisit olivat uskoakseni Linnusta sammakoksi, Tanssi, Kaupunki täynnä ihmisiä, Sinä ja Pois Kalliosta. Voin olla toki väärässäkin, korjatkaa jos joku jotain muistaa. Ja/tai välittää.
Keikan jälkeen jaettiin nimikirjotuksia ja pöllötettiin valokuvissa. Mukavia ihmisiä oli paikalla paljon. Ja sitten takas Ilvekseen karjottamaan…
Kuvia tältä keikalta!
Täyttä settiä ei saatu soittaa, vaikka jossain vaiheessa oli sen verran hyvä tunnelma että olis siellä voinu kauemminkin soittaa. Sinkkubiiseillä siis lähinnä mentiin. Hitaasti-biisin luurankoversiolla alotettiin ja kitarabiiseillä jatkettiin. Uudelta levyltä ei tosin uskallettu taaskaan soittaa kuin Tavikset, mutta tämä järjestely tuntui kelpaavan yleisöllekin mainiosti. Muut soitetut biisit olivat uskoakseni Linnusta sammakoksi, Tanssi, Kaupunki täynnä ihmisiä, Sinä ja Pois Kalliosta. Voin olla toki väärässäkin, korjatkaa jos joku jotain muistaa. Ja/tai välittää.
Keikan jälkeen jaettiin nimikirjotuksia ja pöllötettiin valokuvissa. Mukavia ihmisiä oli paikalla paljon. Ja sitten takas Ilvekseen karjottamaan…
Kuvia tältä keikalta!
perjantai 2. kesäkuuta 2006
HELSINKI, NRJ (Tenkasen läksiäiset, unplugged)
Aki Tykki: NRJ:n Tenkasen Sami pyys meidät(kin) soittamaan läksiäispäivänään pari biisiä akustisesti, ja suostuimmehan me. Eikä vain siksi, että Sami on niin ihku ja söpö, vaan myös siksi että hän on Haapasalon ja Markun lapsuuden kavereita. Hauskaa oli tavallaan se, että ensimmäinen haastattelu, jonka Tenkanen ever mihinkään radioon teki oli eräskin Haapasalo jollain muinaisella loimaalaisella festarilla. Ja nyt kun Tenkanen siirtyi eetteristä johtoportaaseen, Haapasalo oli myös ainakin lähes hänen viimeinen haastateltavansa. Paitsi että en mie usko ettei Tenkanen enää radioon palaa, ei se malta pysyä erossa kuitenkaan.
Meillä oli edellisenä iltana elämämme ensimmäiset bileet, joissa saatiin juoda (Vilkkumaan sanoin) ”keskikaljaa Suosikin laskuun”. Tästä seuras sitten melkomoinen krapula, eli eipä paljoa naurattanu kun NRJ:n tiloihin ajeltiin. Onneksi tilaisuus oli mahollisimman rento, huolimatta suorasta radioinnista. Pari biisiä sinne siis soiteltiin menemään ja ne oli tällä kertaa yllättäen Pois Kalliosta ja Mulla menee hyvin, joista jälkimmäisen ajattelimme sopivan Tenkasen läksiäisiin paremmin kuin hyvin. Eivätkä nuo kesken kaiken meitä studiosta mihinkään heittäneet, eli kai se kelpas. Tai sitten eivät kuunnelleet.
Vähän jäi harmittamaan kun paikalla oli pari jotain hirmu pientä ihmistä, jotka kävi keikan jälkeen miulta kysymässä että miksei soitettu Taviksia. Ehkä se olis kuitenkin pitäny soittaa siis… No mutta ensi kerralla sitten.
Läksiäisistä himppeen lepäämään, illalla Keravalle!
Meillä oli edellisenä iltana elämämme ensimmäiset bileet, joissa saatiin juoda (Vilkkumaan sanoin) ”keskikaljaa Suosikin laskuun”. Tästä seuras sitten melkomoinen krapula, eli eipä paljoa naurattanu kun NRJ:n tiloihin ajeltiin. Onneksi tilaisuus oli mahollisimman rento, huolimatta suorasta radioinnista. Pari biisiä sinne siis soiteltiin menemään ja ne oli tällä kertaa yllättäen Pois Kalliosta ja Mulla menee hyvin, joista jälkimmäisen ajattelimme sopivan Tenkasen läksiäisiin paremmin kuin hyvin. Eivätkä nuo kesken kaiken meitä studiosta mihinkään heittäneet, eli kai se kelpas. Tai sitten eivät kuunnelleet.
Vähän jäi harmittamaan kun paikalla oli pari jotain hirmu pientä ihmistä, jotka kävi keikan jälkeen miulta kysymässä että miksei soitettu Taviksia. Ehkä se olis kuitenkin pitäny soittaa siis… No mutta ensi kerralla sitten.
Läksiäisistä himppeen lepäämään, illalla Keravalle!
KERAVA, Panama Jack
Aki Tykki: Aika jännää, että myös viime vuonna soitimme Keravalla lakkiaispäivän (/kevätjuhlapäivän) aattona. Ja että nämä ovatkin ainoat Keravan keikkamme. Onko tästä tulossa perinne? Viime vuonna keikalle tosin saapui porukkaa enemmän kuin tänä vuonna. Vaan ei me tämän annettu masentaa, paitsi vähän.
Jotenkin jäi outo olo tästä keikasta. Joskus vaan käy niin, että vaikka kaikki on periaatteessa kohdallaan, itsellä ei ole riittävän itsevarma olo ja jää fiilis että orkesteri ei ole tilanteen herra. Ja keikan jälkeen on jotenkin ontto olo kun on tunne ettei ole pystynyt parhaimpaansa. Minulla ei ainakaan ole mitään käsitystä siitä mistä tällainen ilmiö johtuu, varmaan useiden tekijöiden summa. Yleisön joukossa oli yllätykseksemme edesmenneen toveribändimme Korkeajännityksen rumpali Jani, joka kyllä kävi keikkaa jälkikäteen kovasti kehumassa. Ja palaute oli muutenkin hyvää (poislukien se joku kollo jonka Haapasalo kuuli toteavan ”Happoradio, maailman paskin bändi” noin minuutti keikan jälkeen). Eli ei keikka varmaan ulospäin ihan paskalta näyttänyt/kuulostanut (paitsi sen yhden kollon mielestä). Ja sehän on kuitenkin pääasia, eiksje?
Keravalta heilahettiin Markun pihan kerhohuoneelle itäiseen Helsinkiin viettämään Tuonelan jatkoja, tietenkin. Ja opin että Helsingissä saapi tilattua taksin tekstiviestillä, ja se on kuulemma ruuhka-aikaan tehokkaampaa kuin perinteisesti soittamalla. Harmi vaan että oon kadottanu jo sen numeron, mihin semmonen viesti pitäisi lähettää.
Jotenkin jäi outo olo tästä keikasta. Joskus vaan käy niin, että vaikka kaikki on periaatteessa kohdallaan, itsellä ei ole riittävän itsevarma olo ja jää fiilis että orkesteri ei ole tilanteen herra. Ja keikan jälkeen on jotenkin ontto olo kun on tunne ettei ole pystynyt parhaimpaansa. Minulla ei ainakaan ole mitään käsitystä siitä mistä tällainen ilmiö johtuu, varmaan useiden tekijöiden summa. Yleisön joukossa oli yllätykseksemme edesmenneen toveribändimme Korkeajännityksen rumpali Jani, joka kyllä kävi keikkaa jälkikäteen kovasti kehumassa. Ja palaute oli muutenkin hyvää (poislukien se joku kollo jonka Haapasalo kuuli toteavan ”Happoradio, maailman paskin bändi” noin minuutti keikan jälkeen). Eli ei keikka varmaan ulospäin ihan paskalta näyttänyt/kuulostanut (paitsi sen yhden kollon mielestä). Ja sehän on kuitenkin pääasia, eiksje?
Keravalta heilahettiin Markun pihan kerhohuoneelle itäiseen Helsinkiin viettämään Tuonelan jatkoja, tietenkin. Ja opin että Helsingissä saapi tilattua taksin tekstiviestillä, ja se on kuulemma ruuhka-aikaan tehokkaampaa kuin perinteisesti soittamalla. Harmi vaan että oon kadottanu jo sen numeron, mihin semmonen viesti pitäisi lähettää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)