perjantai 18. helmikuuta 2005

TAMPERE, Klubi

Aki Tykki: Porista lähdettiin krapulan saattelemana pirun aikasin liikkeelle syistä että Markulla oli sitä jotain työhommaa ihmisten aikaan ja meidän ois kuulemma pitäny tehdä soundcheck klo 14:ään mennessä. Mie ja Jatu jäätiin bussin kyydistä kun väsytti niin sairaasti ja koska oltiin diilattu itellemme kyyti Juten autossa vähän järkevämpään aikaan. Jutekin kun siis nähkääs oli justiin sopivasti matkalla Tampereelle. Se on meijän bändäri. Jei! Reiluna miehenä se tietysti kuitenkin jätti meidät jonnekin kilometrin päähän keikkapaikasta, joten saatiin semmonen kiva urheilusuoritus siihen krapulapäivän alkuun kun kamojemme kanssa rahtauduttiin. Klubissa (hieno paikka muuten!) oltiin sitten lopulta joskus kolmen aikaan. Ja sillon selvis ettei sitä äänentarkastusta oikeesti tarvinnu tehä kahteen mennessä. Lämppäribändi Replika teki justiin omaa checkiään ja myö sitten päätettiin syyä. Aika jeppistä jottain kalakiusausta oli ja minä kauhulla katoin kun osa porukasta laitto siihen ketsuppia. Ei kalan kanssa saa ketsuppia syyä, siihen on oltava joku sääntö! Eikähän myö sitten sitä soundcheckiä tehty kun ei jaksettu. Ei ne soundit siitä tarkastelusta parane mihinkään.

Klubilta paineltiin sitten Sokos Hotel Tammeriin joka oli kyllä hieno paikka. Semmonen vanha ja kulahtanu mutta hyvällä tavalla! Ei silleen Linda Gray –kulahtanu vaan silleen Sean Connery –kulahtanu. Tyylikkäästi.

Hotlalla hetki köllöteltiin ja saatiin seurueeseemme mm. Mika DeFrost huoltojoukkoineen ja Rohto-yhtyeen bassotaiteilija Anssi Ahvenniemen. (Viimeksimainittu oli Tampereella siksi että pääsis treenaamaan meidän kanssa muutaman biisin bassottelut. Hän kun joutuu tuuraamaan Jamia tulevalla Kiss FM:n keikalla. Joudumme lentämään ko. keikalle Leviltä, ja palaamaan lentämällä seuraavana päivänä takaisinkin koneella. Ja Jamihan ei lentokoneeseen uskalla kun se pelkää korkeita paikkoja ja lentokoneita erityisesti.) Hotellin aulassa kokoonnuttiin joskus puol ykstoista ja juotiin siinä oluset. Maksovat 6,70€ kappale. Siinä sitten pohdittiin että se on markoissa semmonen suunnilleen about 39 mk 90 penniä ja se on kyllä perkele liikaa oluttuopista! Muistelin siinä ostaneeni taannoin Helsingin jostain S-marketista tms. mäyräkoiran (12 putelia kaliaa) hintaan 6,80€. Siinä on hinta kohillaan. No mutta. Eihän se hullu oo joka pyytää. Baarille lähettiin ja siellä meihin liittyi vielä Tohkasen Mikko, elikäs tuon Rautahammas-orkesterin koominen laulusolisti.

Klubilla oli porukkaa oikein mainiosti ja lämppäriyhtyekin näytti suoriutuvan tehtävästään hienosti. En mie sitä kauaa kerenny kuuntelemaan kun aina pitää vähän jänskättää takahuoneessa ennen keikkaa. Oma setti alotettiin joskus vissiin kahentoista aikoihin. Lava oli iso ja hieno semmonen puolikaari. Kyllä siinä kelpas puimurikuskien starbailla. Vedettiin setit himppeen ja jatkettiin kaljottelua.

Hotellilla oli yhdet jatkot, joiden kulkuun Tammerin henkilökunta puuttui noin viidentoista minuutin kuluttua niiden alkamisesta. Lähinnä heidän parannusideansa koskivat jatkojen äänenvoimakkuutta. Ideoista otettiin vaarin, sillä talossa pittää olla talon tavalla. Itse yritin liittyä Tohkasen ja Anssin kanssa jatkoihin myöhemmin mutta siihen mennessä talon väki jo puuttui myös juhlien osallistujiin. Eli Anssi ja Tohkis, jotka eivät oikeesti siinä hotellissa asuneet, eivät päässeet ala-aulaa pidemmälle. Ja minunkin piti kaivaa hotellihuoneen avainta ja henkilöllisyystodistusta että mie se oon. Yllättävän tarkkoja ihmisiä olivat.

torstai 17. helmikuuta 2005

PORI, Kino

Markku DeFrost: Tästä se lähtee! Laskettiin, että TJ on 21 (armeijan käyneet tietää) ja kaikilla oli odottava mieli, miten puimurikuskit urakasta selviää. (Alkamassa oli siis näiden parin klubikeikan jälkeen tuo paljon pelätty X-Tour, jonka ensimmäinen yhtäjaksoinen pätkä kesti sen kolme viikkoa. -Toim. huom.) Porissa oli siis penkkaribileet ja mie, Aki & Jami mentiin ekaks Loimaalle Akin rouskulla (joka jäi Aarnion poikien hoteisiin. Terveisiä sinne vaan. Pankaa se rotjake saatana nyt kuntoon. Pakoputki roikkuu ja ovet ei aukee. Mie suosittelin Teitä Akille, se ei enää ikinä usko minnuu, jos se auto on ihan romuna teidän ”korjauksen” jäljiltä. Kyllä pittää olla 300 euron autossakin takuu. Mie vielä erikseen sanoin, että siinä on Aarnion takuu, joka on väkevämpi kuin mersun elinikäinen puhkiruostumattomuustakuu.) ja jatketiin siitä sitten AH:n kyydillä Poriin. Moninaiset ovat yhtyeemme logistiset ratkaisut. Majoituimme Porin Sokos Hotel Vaakunaan ja miulla paukkui taas Finnairin pisteet. Tiesittekö, että Plussa-pisteillä ei saa mitään kivaa, mutta ilmaiset lentomailit tekee höpöä?

Itse keikkapaikka oli meille tuttu. Pidimme siellä PA–treenit ennen kiertueen alkua, vaikka emme olleet paikassa varsinaisesti keikalla olleetkaan. PA–treeneissä kasataan koko keikkakattaus valoja ja lavaa myöten. Siis periaatteessa ihan normaali keikka mutta ei lainkaan yleisöä. Sekin on meille niin kovin tuttua.

Bäkkäri oli mun kylppärin kokoinen ja siellä ennen keikan alkua tupakkia poltellessa saatiin aikaiseksi todella miehekäs savuverho. Alkunauhan soidessa Suomen juntein juntti Jute51 Musikka käveli bäkkärille. Perskeles, meni pasmat housuun koko bändiltä! Jee, Jute!

Keikalla opettelin käyttämään uutta MD:tä, jonka Kulju oli ostanut männäviikolla Sothebyn huutokaupasta Guatemalan Prinssiltä. Siksi se veloittaa siitä ”helvetisti + alv”. Keikka meni rutiinilla ja porukkaakin oli paikalla oikein kivasti. Mie vetäisin pikakännit ennen keikkaa ja lähdin Haamun kyydissä hotellille, josta hän jatkoi vielä kotiinsa Loimaalle yöksi. Aki ja Jami joivat pilkun pois Juten kanssa ja taisivat jatkaa vielä hotellin käytävässä parin oluen verran. Huoneeseen eivät uskaltaneet, kun mulla oli vielä sillon pe aamuna menoa ja tiesivät että olisin kovin pahoillani jatkoista meidän hotellihuoneessa.