17.04.2014 NILSIÄ, Piazza Tahko

Aki Tykki:

Meillä on käynyt aikamoinen tuuri sairastumisien kanssa tässä uran mittaan. Ollaan tahkottu kohta 650 keikkaa ja ainoastaan yksi (ainakin muistaaksemme) konsertti on jouduttu siirtämään miun flunssan takia.

Se on hirveen pieni luku kun huomioidaan se, että jos olen oikeasti kipeä niin laulamisesta ei vain tule mittään. 

No nyt oltiin taas hilkulla. Päivää ennen Tahkon keikkaa minulta ei lähtenyt ääntä käytännössä lainkaan. Sairastuin itseasiassa Joensuusta palattuamme sopivasti sunnuntai–iltana, eikös se niin mene että tunnollinen työntekijä sairastaa vapaapäivinä?

Olo parani torstaihin (keikkapäivään) mennessä jo sen verran että uskallettiin kuitenkin lähteä liikenteeseen. Pakkasin mukaan kaikki mahdolliset poppakonstit, mitä kotoani löysin. Tarvikkeet vitamiiniyliannostusta varten, valikoiman kurkkukarkkeja, Panadol Hot –lääkejuomaa, höyryhengityspiipun ja Carmolis–tippoja.

Ja sähkötupakinkin pakkasin. Ettei tartteis kurkkua kiusata sinisellä LM:llä. 

Pahaksi onneksi pakkasin e–savukkeeni täytteeksi vain nikotiinitonta nestettä perkele. Mutta auttoi se silti vähän.

Päivän lepäilin Tirskulan mökissä jännittäen että kestääkö ääni, teetä lipitellen. Paha spotti tuo kun ei oikein uskalla kunnolla testatakaan sitä ääntä ettei se nyt sit vaan siinä kärähdä, sitä tars kuitenkin säästellä iltaan kun toista tuntia ois työmääräyksen mukaan huudettavaa.

Noh illalla sitten kaikki aseet käyttöön. Höyryhengitystä semmosella piipulla, nesteen joukkoon carmolista, hitokseen vettä ja teetä hunajalla, Panadol Hot –juomaa pikkusen enemmän kuin ois sallittua.

Ja pam: hienostihan se meni! Jännittäviä hetkiä oli alkusetissä, introkappaleen (Rakkaus on sotku) ensimmäisistä falseteista eteenpäin. Se kun menee sillä lailla, että ei vaan voi etukäteen tietää miten sen äänen kanssa käy. Joskus ääni ei lähe aluksi ollenkaan mutta sitten jotenkin aukeaakin, joskus ääni on alussa kuin enkelillä mutta lopussa kuin rupikonnalla. Tällä kertaa mentiin enkeli–asetuksilla alusta loppuun.

(No ihan viimeisissä lauluissa alko tuntua vähän kipua jo, muttei mitään vakavaa.)

Ehkäpä siksi tästä keikasta jäi jotenkin poikkeuksellisen hyvä mieli! Meininki oli kerrassaan mainio, tai ainakin itsestä tuntui siltä. Kun noissa olosuhteissa huomaa jossain keikan puolivälissä että hei kyl tästä selvitään, olo on vähän samanlainen kuin hammaslääkäriltä lähtiessä. Tekee mieli rakastaa kaikkia.

Se on optimaalinen olotila konsertointiin se!




Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 olette kauniita
04 hirsipuu
05 loistava tulevaisuus
06 rakkaus
07 sinä & hän
08 kaunis ihminen
09 puhu äänellä jonka kuulen
10 tavikset
11 ahmat tulevat
12 ihmisenpyörä
13 pois kalliosta
---
14 pelastaja
15 che guevara
16 unelmia ja toimistohommia

Tropit. 

Rakkauden Tekniikkaryhmää: Santeri (vas), Lauri & Kulju.

Panadol Hot –miehen kapinaa.

Laurin aikataulutettu lääkityssuunnitelma.

Bongatut elefanttimarssit: 15/20
Kilometrilaskuri: 6645

12.04.2014 JOENSUU, Kerubi [Loppuunmyyty]

Aki Tykki:

Lauantai Joensuussa aukeni harmaana.

Meidän oli määrä mennä paikalliseen (ja mainioon!) levykauppaan (Levy–Eskot) jakamaan allekirjoituksia kello kahdeksi. Alkujaan tarkoituksenamme oli myös esiintyä paikalla muutaman akustisen laulun verran, mutta se idea haudattiin kun alkoi vaikuttaa siltä että äänentoistolaitteiston hankkiminen olisi muodostunut ongelmaksi.

Paikan päällä selvisi, että talolla olisi ollut kyseinen laitteisto valmiina ja -udessa. No mutta, ehkä ensi kerralla.

Koska ajattelimme että se, että myö mennään vaan sinne pönöttämään ois jotenkin kiusallista, yritimme järjestää pienimuotoista livehaastattelua siihen allekirjoitusten jaon yhteyteen. Oi FM:ltä saatiinkin pari jamppaa paikalle, mutta joku tietokatkos siihenkin sitten mahtui. Haastattelu tehtiin vasta nimmarijaon jälkeen takahuoneen turvissa. No mutta, ehkä ensi kerralla.

Se haastattelu muuten on kuultavissa tuolla: http://oifm.fi/tag/haastattelu/

Ei se pönöttäminen sitten onneksi juurikaan ahdistanut. Vähän meillä oli krapulainen meininki, mutta onneksi se oli sellaista höveliä laatua. Pilottilasit tosin pidin päässä tiukasti. Silmät oli vähän päässy pieniksi. Jaoimme ihmisille julisteita ja postikortteja ja miihailimme valokuvissa. Mukavia tyyppejä oli paikalle vaivautunut kasapäin.

Allekirjoitusten jaon jälkeen saatiin kiitokseksi vaivannäöstä (minkä vaivan?) valita yhdet levyt hyllystä kukin. Muut otti jotaki heviä, mie tietenkin Kaija Koon uusimman. Poppari mikä poppari.

No sitten. Takaisin Kimmeliin uuvottamaan. Ja ihan sama meininki kuin edellisenäkin päivänä – uni ei vaan tule millään vaikka kuinka väsyttää. Voisi luulla ettei nyt ainakaan toisena päivänä enää itse Kerubin keikka niin jännittäisi mutta jostain syystä valvomiseksi se taas meni.

Leikkaus iltaan.

Tälle illalle oli kuulemma myyty noin 100 lippua enemmän kuin perjantaille. Se tuntui vähän hurjalta kun sali oli a) silminnähden täysi ja b) helevetin kuuma jo edellisenä iltana. Vaan eihän siinä mittään, tulta päin! Ja siispä oikein uhallamme soitimme vielä yhden laulun enemmän kuin perjantaina. Lisätty kappale tosin oli akustinen versio muinaisesta Sinä–viisusta (kun sitä oli eriksensä etukäteen ja hyvin perustein toivottu) että ei se nyt liikoja lämpöjä lisännyt.

Jotenkin vähän voipuneempi yleistunnelma salissa ehkä oli kuin perjantaina. Vaikea sanoa johtuiko se tungoksesta vai kenties omasta päästä. Keikka oli joka tapauksessa mainio, ei pääse valittamaan.

Etukäteen olin pyytänyt kerubilaisia ettimään miulle Jokipoikien pipon bäkkärille, että voisin jotenkin osoittaa tukemme legendaariselle jääkiekkoseurallemme. Perjantaina unohdin sen sieltä etsiä mutta lauantaina vetelin encoret se päässä. Se tuntui jotenkin mukavalta.

Kiitos näistä illoista, Kerubi! Myö rakastettaan teitä!


PS. Tällä reissulla muuten jo varmistui tuo tuleva slottimme Ilosaarirockissa. Että soitamme ns. kynttiläslotissa eli lauantain viimeisenä esiintyjänä. Olikohan se sittenkin tuo juttu mikä jotenkin hermostutti koko viikonlopun?



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 loistava tulevaisuus
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 vakava nainen
08 rakkaus
09 sinä & hän
10 luonasi on linnani
11 kaunis ihminen
12 sinä
13 puhu äänellä jonka kuulen
14 hiljaa niin kuin kuolleet
15 tavikset
16 ahmat tulevat
17 ihmisenpyörä
18 pois kalliosta
---
19 elefantti
20 pelastaja
21 che guevara
---
22 itä–suomessa tuulee

Edellisenä päivänä Kerubi oli silmämääräisesti täysi, tänään siellä oli 100 ihmistä enemmän.

Ja kyllä sitä sitten raavittiinkin.

Jatu antoi haastattelun Pielisjokiseutu–lehteen ja saimme palkinnoksi pipoja. Villestä tuli ninja.

Paluumatkalla jossain, kuvassa kuljettajamme Mikko (vas.) ja päällikkömme Ville.

Bongatut elefanttimarssit: 14/19
Kilometrilaskuri: 6197

11.04.2014 JOENSUU, Kerubi

Aki Tykki:

Herään Porin Amado–hotellissa 09:06 siihen että satakuntalainen miksaaja Ville Kulju seisoo huoneessani ja sanoo jotakin. Tulkitsen, että pitäisi jo mennä. Ville ainakin lähtee samantien kun silmiäni raotan.

Kamat olin pauttiarallaa pakkaillut valmiiksi jo yöllä joten pääsen huoneestani suhteellisen nopeasti liikkeelle. Palautan huoneeni avaimen ja vaapun aamiaishuoneeseen. Otan pienen lautasen ja siihen parit nakit. 

Pikkuhiljaa aivonikin alkavat heräillä. Että niin joo meidänhän piti lähteä tasan yhdeksältä matkaan, minua varmaan odottavat jo kovin. Äkkiä ne kaksi apeaa nakkia huuleen ja pihalle. 09:20 kiipeän lähtövalmiudessa olevaan linja–autoon ja kiukkuisen oloinen Haapasalo muistuttaa minua Jaloviina–säännöstä.

Jaloviina–sääntö menee niin että jokaista myöhästyttyä viittätoista minuuttia kohden se myöhästyjä–urpo joutuu ostamaan muulle porukalle pullollisen Jaloviinaa. Tätä sääntöä tosin pitäisi hiukan päivittää, Jaloviina kun on menettänyt arvonsa porukassamme. Laadukas punaviini olisi parempi. Täytyypä pistää ehdotus aloitelaatikkoon vetämään.

No ja sitten koteloon nukkumaan. Aikamoinen pökkyrä oli päässä. Yllättävänkin kova, en jotenkin tajunnutkaan että oisin niin päissäni ollut. Univelalla saattoi olla osuutta asiaan, muutaman tunnin unien jälkeen vippasee päästä vaikkei ois mitään juonutkaan.

Pari tuntia siinä unta sain, en lähimainkaan tarpeeksi. Vaan niinhän se aina menee. Matka Porista Joensuuhun on pitkä ja kivinen, mutta mikäs meillä on bussin kyydissä istuessa. Aika kuluu ns. normia nopeammin avaruudessa ja keikkabussissa paskaa jauhaessa. #fakta

Varkauden Teboililla kohdattiin mihin lie matkalla ollut Kotiteollisuus. Näyttivät olevan musiikkitunnelmissa. Hongiston kanssa rupattelimme leppoisia, enimmäkseen konserttimatka–ajoneuvojen ihanuuksista.

Joensuuhun päästiin joskus iltapäivästä ja sitten normikuviot. Ukkelit kantamaan esiintymisvermeksiä Kerubiin ja poppelit pötkölleen Kimmeliin. Tai no lähinnä mie, muut tuli omia reittejään. Kimmelissä makoilin sitten pari tuntia valot poissa saamatta unta. Sairasta, I tell ya, sairasta!

Kun loputkin poppelit oli saatu kaupunkiin, käväistiin pikaisessa soundcheckissä. Sitä seurasi vielä noin tunti pimeässä makoilua. Ei unta. Ei yllätys.

Taisi käydä niin että kotikaupungin keikka jännitti enemmän kuin tajusinkaan.

Kerubille joskus hyvissä ajoin ennen kymmentä. Ideana oli vilkaista lämmittelijän roolissa toimineen joensuulaisen Pihka ja Myrsky –orkesterin konserttia. Vaan kävi niin kuin aina: en mie sinne saliin tohtinu mennä. Tuntui paremmalta idealta istuskella iisisti takahuonetiloissa rupattelemassa kuin mennä kasvattamaan paineita.

Vaan kuulemamme mukaan settinsä oli sujunut mallikkaasti. Ja mukavia ihmisiäkin olivat, selkeesti hyvien puolella.

Klo 23:30 törähti settimme käyntiin. Tämä perjantain keikka ei lopulta ollut ihan loppuunmyyty, muttei paljoa puuttunutkaan. Väkeä oli ihan hitosti ja tunnelma katossa! Suunnitelmissa oli kahdenkymmenen kappaleen setti, mutta kun joku tuossa loppupuolella niin antaumuksella huusi Taviksia, niin päätettiin heittää se soppaan mukaan.

Ja voi että meillä oli mukavaa. Joensuulaiset tunsivat Elefantin biisit jo erinomaisesti joten oli kivvaa soitella pitkästä aikaa jopa Älä anna paskiaisten päättää. (En muuten edelleenkään osannut live–olosuhteissa pajattaa sitä Ö–osan solvauslitaniaa oikein, mutta tokkopa sillä niin väliäkään. Ei siitä mitään selvää mahda saada kuitenkaan. Mut harjoituksissa se vielä meni!)

Joensuu–traditiota rikoin tällä kertaa sen verran etten ottanut pipoani pois missään vaiheessa. Sen verran perinteitä kuitenkin kunnioitettiin, että ylimääräisenä encorena tömäytimme Itä–Suomessa tuulee menemään. 

Se on minusta hirmu hieno laulu. Ja aina on tippa linssissä kun sitä kotikaupungissa saapi vejellä. Jotenkin ne lapsuusmuistot tulvahtavat eläväisempinä mieleen kun tietää että salissa on vanhoja ystäviä ja sukulaisia, jotka tietävät tarkkaan mistä lauletaan.

Ennalta oli päätetty, että tämä perjantai ei olisi juhlapäivä. Seuraavana päivänä olisi nimmarijakoa ja haastattelua jo klo 14 Joensuulaisessa levykaupassa (Levy–Eskot) ja muutakin häslää.

Lähdin bussijatkoilta joskus viiden pintaan hoippumaan kohti Kimmeliä.



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 älä anna paskiaisten päättää
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 vakava nainen
08 rakkaus
09 sinä & hän
10 luonasi on linnani
11 kaunis ihminen
12 puhu äänellä jonka kuulen
13 hiljaa niin kuin kuolleet
14 tavikset
15 ahmat tulevat
16 ihmisenpyörä
17 pois kalliosta
---
18 elefantti
19 pelastaja
20 che guevara
---
21 itä–suomessa tuulee

Kotiteollisuudella on hiton paljo hienompi bussi ku meillä. E-Karjala 1–0 P-Karjala.

Kerubi ei petä, ilmanvaihtoa lukuunottamatta mainio sali! (Lue: Läskillä hiki!) 

Väkeä piisasi, jemmeri soikoon.

Bongatut elefanttimarssit: 13/18
Kilometrilaskuri: 5761

10.04.2014 PORI, Kino

Aki Tykki:

Porin Kino on erikoinen keikkapaikka. Paitsi että siellä on varmaan Suomen pienin bäkkäri, keikat siellä pidetään aina torstaisin.

Remonttia siellä on nyt tehty joten lavalle mahtuu jo oikein mainiosti. Kauheen korkee se vaan on, aina pelottaa siellä keekoilla. Mut nätti se sali on.

Äänentoistolliset asiatkin taitavat olla nykyisellään oikein hyvällä mallilla.

Ja sen bäkkärin katossa on Haddawayn nimmari.

Eli ei oikeastaan löydy valituksen aiheita, höh. No pari kuuluisaa sitaattia tähän nyt kuitenkin:

"Mikä vittu teitä porilaisia oikein vaivaa?" –Jussi Vares

"Poris ei nynnyt pärjää!" –Ville Kulju

Majoituimme sympaattiseen Amado–hotelliin siihen bussiaseman kylkeen. Mukavaa vaihtelua yöpyä välillä majataloissa, jotka eivät kuulu noihin suuriin ketjuihin. Vaikka niissä joskus onkin vähän rohtunut meininki, niin tunnelma on yleensä kohillaan.

Jatun kanssa lähdettiin kaupungille kikkailemaan melko nopeasti kaupunkiin saavuttuamme, yrityksenä herätellä ruokahalua ulkoilmalla. Kahvillakin käytiin semmosessa herttaisessa pienessä Café–Konditoria Fossettessa. Kevään ensimmäiset terassikaffet juotiin ja siinä auringossa oli jo melkein lämmintä! Kesä tullee! Kaupoissa vähän pyörähdettiin ja Kinossakin piipahdettiin ukkoja kiusaamassa.

En tiedä johtuiko se tuosta kaupungilla pyörimisestä vai auringosta vai mistä, mutta jotenkin koko päivän oli tosi hyvä fiilis. Vaikka noi Porin keikat aina jännittää jotenkin erityisesti niin nyt oli semmonen fiilis että homma taittuu hienosti.

Ne keikat jännittää koska arki–ilta, porilaiset ja koska ollaan miksaaja Ville Kuljun kotikentällä. Vähän niin kuin Villeä taatusti jännittää Joensuun keikat vähän normaalia enemmän koska ollaan bändiläisten kotikentällä. Ei haluais mokailla toisen pihamaalla!

Joskus yhdentoista pintaan alkanut keikka meni hienosti! Aluksi porilaisten jähmeys vähän jännitti, mutta kyllä se atmosfääri siitä sitten lämpeni! Oltiin oikein letkeinä.

Satakuntalaisista monet on semmosia, että ne tuijottaa keikan alusta loppuun kädet puuskassa kypsiltä näyttäen, ja keikan jälkeen tulevat sanomaan että "ei ollu paskempi veto". Se on paras kehu mitä voi saada. Jos satakuntalainen sanoisi "oli tosi hyvä keikka", se olisi jo vittuilua ja tarkottaisi että jotain meni pieleen.

Keikan jälkeen mm. Maj Karmassa kitaraa pahoinpitelevä Häiriö Piirinen tuli bäkkärille ja sanoi että ei ollut paskempi veto. Tunsimme syvää ylpeyttä.

Keikan jälkeen muut orkesterilaiset hilpasivat kuka minnekin ja mie jäin hörppimään vähän lonkeroa meijän muinaisen teknikon Vetkun kanssa. Taisin siinä aika huppeliinkin sitten lipsua. Usein käy niin sillon kun on tämmönen ns. hyvän fiiliksen päivä. Kai siinä jotenkin on sellanen tunne että on tasotettava tilit universumin kanssa – kun tänään oli näin kivaa niin pakko huonontaa huomista. 

Tai sitten se on vaan kivaa ottaa muutama juoma hyvässä seurassa.



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 olette kauniita
04 hirsipuu
05 kuusi jalkaa kevätjäälle
06 loistava tulevaisuus
07 rakkaus
08 sinä & hän
09 vakava nainen
10 luonasi on linnani
11 kaunis ihminen
12 puhu äänellä jonka kuulen
13 ahmat tulevat
14 ihmisenpyörä
15 pois kalliosta
---
16 hiljaa niin kuin kuolleet
17 pelastaja
18 che guevara

Selfie esiripun edessä.

Myö ja porilaisia.

Muutamia Hannu Ikosen otoksia keikalta tuolla:
http://hannuikonen.kuvat.fi/kuvat/BAND+FOTOS/HAPPORADIO+@+KINO/

Bongatut elefanttimarssit: 12/17
Kilometrilaskuri: 5253

09.04.2014 JYVÄSKYLÄ, Lutakko

Aki Tykki:

Mikähän siinä on, että kun ensin soittaa tiukan keikkaputken ja sitten pitää muutaman päivän väliä, niin se seuraava keikka on aina kauhean vaikea.

Niin nytkin.

Pohjoisessa grindattiin viisi keikkaa putkeen ja ne meni kaikki oikein mainiosti. Sitten taukoa jäi tavallaan vain kaksi kokonaista päivää ja taas mentiin. (Sunnuntaina ei ollu keikkaa mut päivästä meni elefantinosa paluumatkaan niin ei sitä ihan lepopäiväksi voi laskea!)

Yksi tekijä ainakin miulla on se, että ääni ei oo ikinä oikein kunnolla auki näillä keikoilla – se ei ole enää sillai kunnolla rundiauki muttei toisaalta vielä täysin levännytkään. Näin mie sen maalaispopparijärjellä ajattelisin.

No mutta asiaan. Jyväskylään lähdettiin jo yhdeksän maissa aamulla bussilla jurnuttamaan. Lutakossa piti roudis olla hoidettu pois alta jotenkin hyvissä ajoin niin siksi.

Meille oli varattu Lutakon yhteydestä bändimajoitus, mutta se kun nähtiin niin iskikin hienohelmuus. Se oli yks semmonen iso (ja valoisa ja aika vilpoisa) tila jossa oli joku 10 kerrossänkyä. Vähän aikaa siinä yritin unta etsiä mutta totesin toivottomaksi. Siispä Cumuluksesta huonetta.

Noloa. Vaan kai se vaan on hyväksyttävä että vanhemmiten tulee mukavuudenhaluisemmaksi.

Hotellihuoneessa oisin voinut levätä mutta ei. Sen sijaan pelasin kaverini kanssa kolme tuntia headsup–pokeria (lajina Crazy Pineapple). Hävisin rahaakin perkele. Fiksumpaa olisi ollut nukkua. Tai vaikka seisoa nurkassa hiljaa, halvemmaks ois tullu!

Lutakkoon hiippailin joskus ennen yhdeksää, keikan oli määrä alkaa kympiltä. Jotenkin ei ollu hyvä fiilis, en tiedä miksi. Väsytti jotenkin ja ääni ei tuntunu olevan kunnossa eikä suostunu avautumaan vaikka kuinka hymistelin, päristelin ja vinguin. Punaviinillä sain vähän fiilistä pumpattua ylös onneksi. Vapaasti lainaan tähän nyt Bonoa: olisi hienoa humaltua pyhästä hengestä, mutta punaviini vaan on niin paljon käytännöllisempää.

(Bonolla punkun tilalla oli joku viski, ehkä Jack Daniels. Mutta kuitenki.)

Keikka alkoi ja väkeäkin oli sitten paikalla paljon enemmän kuin pelättiin. Arkikeikat aina ahistaa. Ihmettelin keikan aikana että onpas nuoren näköistä väkeä paikalla, kun en siinä vaiheessa vielä tiennyt että siellähän oli myös alaikäisiä paikalla. Se on aina hienoa! Miusta tuommosia klubeja saisi olla joka pitäjässä! Siis että baarissa on kyllä anniskelualueet täysi–ikäisille, mutta sinne pääsevät myös alaikäiset.

Kentällä valitellaan että väki ei oikein käy keikoilla vanhaan malliin. Yksi ratkaisu olisi järjestää noita oikeita rokkikonsertteja klubiolosuhteissa myös alaikäisille. Hyö saisivat niitä elämyksiä, joita itsekin olen aikoinani saanut. Siellä se kipinä syttyy ja jää ehkä kytemään loppuiäksi.

Toisilla se kipinä muuttuu sen verran polttavaksi että sitä pittää sitten oikein työkseen tehdä.

Keikka meni jotenkin huterasti omalta osaltani, en vaan päässyt tilanteen päälle kunnolla oikein missään vaiheessa. Vaan ei miusta kyllä hävettävää oikein jäänyt. Siitä tuli tavallaan lisäkiksejä kesken keikkaakin, että vaikka tässä ei nyt olla ihan parhaimmillamme, olemme silti aika pirun hyviä.

Toi keikan vetäminen on sitä paitsi kauhean subjektiivinen kokemus joka kerta. Usein ollaan naurettu keikan jälkeen sitä että miten me nyt taas joka jamppa koimme konsertin ihan erilaisena – yhden mielestä soitanta oli "täyttä paskaa" ja toisen mielestä "ältsin kliffaa". 

Siihen vaikuttaa niin monet jutut, niin kuin oma päivän fiilis. Joskus joku keikan alkupuolella tapahtunut mitätön moka (tekstipätkä unohtuu, riffi lähtee väärästä äänestä, kapula tippuu) sotkee konseptit niin että siinä menee puolen keikkaa ennen kuin taas pääsee oikeaan tunnelmaan. 

Vaikea laji. Vaikea, mutta hieno!

Keikan jälkeen jaettiin muutamia nimmareita nuorisolaisille bäkkärin lastauslaiturilla. Hauskoja tyyppejä siellä kävi. Mietittiin oikein jälkikäteen että on noilla teineillä homma jotenkin paremmin hallussa kuin itsellä muinoin oli. Heillä oli selvät sävelet! 

"Mene sinä nyt tuohon niin minä otan kuvan. Sitten sinä tulet tähän minun kanssa ja tuo ottaa kuvan. Sitten kirjotatte nimmarit noihin julisteisiin!"

Huuli pyöreenä siinä tehtiin työtä käskettyä sitten. Homma toimi sotilaallisen tehokkaasti, vailla härdelliä!

Käytiin siellä myös keskustelu:

Markku: Miten te nostitte kätenne siinä että oletteko ensimmäistä kertaa Happoradio–keikalla?
Teini: No kun oltiin.
Markku: Ihan varmana oon nähny teijät jossain aikasemminkin?!
Teini: Niin. Varmaan unissas.

Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 loistava tulevaisuus
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 luonasi on linnani
08 rakkaus
09 sinä & hän
10 kaunis ihminen
11 puhu äänellä jonka kuulen
12 hiljaa niin kuin kuolleet
13 ahmat tulevat
14 ihmisenpyörä
15 pelastaja
---
16 elefantti
17 pois kalliosta
18 che guevara

No ja hajoshan se bussin mikälie polttoaineletkuhilavitkutin taas. Ja seppä korjaa.

Lutakon tunnelmallinen bäkkäri! Mainio paikka.

Väkeäkin vaikka kuinka vaikka oli keskiviikko.

Rumpuvinkkelistä.

Biisilista. Vakava nainen oli harkinnassa, mutta jäi sitten.

Bongatut elefanttimarssit: 12/16
Kilometrilaskuri: 4929

05.04.2014 OULU, Tähti

Aki Tykki:

Pohjoisrupeaman viides ja viimeinen veto mainiossa Oulun Tähdessä. Hieno sali, iso lava, mainio bäkkäri (jossa Suomen hauskimmat seinätuherrukset) ja ystävällinen henkilökunta. Ja tommosen hiihtokeskushassuttelun jälkeen tämmöset ns. omat keikat tuntuu aina hyvältä, mukavaa kun voi taas soitella noita uudempia lauluja vähän enämpi!

Hämmästyttävän hyväkuntoisia olimme, vaikka olikin jo neljä keikkaa alla. Äänenikin oli melkein täydessä tikissään. Ihan pientä tukkoisuutta korkeimmissa äänissä vain, muttei mitään merkittävää.

Ollaanko myö vihdoin opittu ottamaan riittävän iisisti näillä reissuilla? Ollaanko myö nyt sit virallisesti vanhuksia?

Tällaisissa useamman keikan putkissa on paljon hyviä puolia. Nähkääs kun sellaiseen kunnon "kuplaan" pääsee vasta joskus tuossa kahden–kolmen keikan jälkeen. Se on vapautunut olotila. Mikään arkihuoli ei pääse kuplan sisään – maksamattomia laskuja ei ole olemassakaan. On vain bussi, hotelli ja keikat. Kuulostaa näin kuvailtuna ehkä hitusen turhan romanttiselta, mutta niin se vaan menee. Kuplassa keikatkin sujuvat keskimäärin helevetin hyvin, kuplassa ollaan rentoja ja lavalla tilanteen päällä.

Huono puoli pidemmissä putkissa on tietenkin alati kaihertava koti–ikävä, tässä kun ei ennää olla mittään parikymppisiä kreisi–sinkkuja. Mutta niin kuin Putro viisaasti aikoinaan sanoi, "siin' on helvetisti järkeä ett' on koko ajan ikävä". Ja kaipaus on hyvästä, sanovat viisaat myös.

No nythän tämä humpsahti syvyyksiin. Kevennän: tissit! peppu! puuppa!

Keikka menikin sitten oikein hyvin. Kuten jo sanoinkin, oli kivaa soittaa mm. Vakava nainen pienen tauon jälkeen. Yleisöä oli ihan hitosti, niin kuin meillä tässä baarissa usein on ollut. Kiitos teille sinne, toivottavasti päästään pian taas mekkaloimaan kanssanne!

Joku muuten toivoi jopa Älä anna paskiaisten päättää –viisua kesken keikkaa. Mut ei myö nyt sit kuitenkaan. Ehkä joskus. Aika pitkäksi venähti setti ilman sitäkin.

Mulle, Markulle ja AH:lle oli varattu lennot Oulusta Helsinkiin sunnuntaiaamuksi, mutta tein siinä lauantain mittaan tiukan päätöksen jättää sen käyttämättä. Nääs kun bussi oli lähdössä kohti Isoa Kirkkoa keikan+roudiksen jälkeen joskus aamuhämärissä, totesin että sama juua. Tai siis että sama mennä sillä bussilla. 

Ja meillä oli sitten vähän tansseja siellä tekniikan porukan kanssa. Nukkumaan mentiin linja–autossa joskus varmaan seitsemän aikaan aamulla. Voi peijooni että oli taas kivvaa.

Kotona edessä kaksi ja puoli päivää lepuutusta ja sit takas kuplaan. Tässä on nyt semmonen hetki että keikkoja tulee kahdentoista päivän jaksolle yhdeksän kappaletta.

Vaan ilmeisen paljon tämä touhu meille maittaa. Markku tuossa justiin katteli keikkalistaa touko–kesäkuun osalta ja laitteli keikkamyyjälle viestiä:

Lissää keikkaa, silmät liikkuu.

Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 loistava tulevaisuus
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 luonasi on linnani
08 rakkaus
09 sinä & hän
10 vakava nainen
11 kaunis ihminen
12 puhu äänellä jonka kuulen
13 hiljaa niin kuin kuolleet
14 ahmat tulevat
15 ihmisenpyörä
16 pelastaja
---
17 elefantti
18 pois kalliosta
19 che guevara

Ai niin bussihan se hajos taas kertaalleen matkalla. Mut ei hätää, seppä korjaa.

En edes tiedä miksi, mutta tämä on mielestäni yksi hauskimmista bäkkäripiirroksista ikinä missään.

Keikka oli yhtä juhlaa, voi rakkaus! (Kuva: Santeri)

Huom. mitä kapinointia. "Mutku ei tämä ole LASI!"

Miksaaja Kulju oli mietteliäs, väsynyt ja onnellinen.

Bongatut elefanttimarssit: 12/15
Kilometrilaskuri: 4720

04.04.2014 LEVI, Hullu Poro Areena

Aki Tykki:

Neljäs ja viimeinen veto lappilaisessa hiihtokeskuksessa tällä pätkällä. Orkesteri yllättävän hyvävointinen! On juhlittu, mutta homma on pysyny laskettelukintaassa hienosti. Hyvä, näin tämän pitäisi mennäkin.

Soundcheckiä ei tällä kertaa tehty, ensimmäisen kerran jäi väliin Elefanttimarssilla. Jotenkin nukkuminen (tai nukkumisen yrittäminen) tuntui tällä kertaa tärkeämmältä. Vastahan tuolla soitettiin ja hyvältä kuulosti, samoilla säädöillä vain ja votsie!

Ennen keikkaa meitä kävi viihdyttämässä osittain vanhoista ystävistämme koostuva seurue, joka oli juhlimassa erään edustajansa syntymäpäiväjuhlia. Tarjosimme heille oikein vodkasnapsit juhlan kunniaksi. Aika railakas oli meininkinsä, melkein viikon olivat jo Levillä lepattaneet.

En tiedä pystyisinkö itse moiseen. Respect!

Keikkahan olikin sitten aikalailla juhlaa. Väkeä oli paikalla ihan helevetisti, niin kuin tietty perjantaina Hullu Poro Areenalla kuuluukin olla. Paljon yleisössä oli taas kansalaisia, jotka eivät koskaan aiemmin keikallamme käyneet (tai kuunnelleet levyjä), mutta sehän oli vain positiivista. Toivottavasti saimme taas edes muutamalle uudelle yksilölle hyvää mieltä luoduksi. Kauheen tohkeissamme me ainakin yritettiin!

Hittisetillä ajeltiin taas. Turha taiteilla, sano!

Keikan jälkeen bäkkärille tuotiin vielä enemmän ruokaa kuin tiistain keikalla. Huh helevetti mikä mättö. Miulla ei ollut edes nälkä mut niinpä vaan siitä jotenkin livahti kolme tommosta grillimakkaraa (dippinä mm. majoneesia yrk nam) ja vadillinen ranskalaisia ja mitälie. 

Neroja ovat siellä Areenalla. Ei jää popparit hillumaan bäkkärijuhliin kun ne syötetään keikan jälkeen tajuttomiksi! Niin kävi nytkin, pian keikan + ähkytyksen jälkeen luikittiin majotukseen.

Vielä kerran täytyy kiittää eritoten Hullu Poro Areenan ja Hotelli Luostotunturin henkilökuntia! (Eikä siellä Ylläkselläkään kukaan mitään vittuillut!) Mukavaa käydä poppia soittamassa kun työntekijätkään eivät yritä osoittaa että orkesteri on heille lähinnä riesa! (Vaikka varmaan välillä ollaankin.)



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 hirsipuu
03 olette kauniita
04 pimeäntaite
05 loistava tulevaisuus
06 rakkaus
07 sinä & hän
08 tavikset
09 puhu äänellä jonka kuulen
10 hiljaa niin kuin kuolleet
11 ahmat tulevat
12 ihmisenpyörä
13 pelastaja
---
14 pois kalliosta
15 che guevara
16 unelmia ja toimistohommia

Che–kamera in action. (Kuva: Santeri)

Komiaa soittaa kun on noin monta kansalaista paikalla! (Kuva: Santeri) 

Ja ne mätöt. Voi yhen kerran.

Bongatut elefanttimarssit: 12/14
Kilometrilaskuri: 3724

03.04.2014 YLLÄS, Taiga

Aki Tykki:

Menneiden keikkojen listaa bussimatkalla Luosto–Levi luettiin ja pähkäiltiin, ja ei vaan millään muistettu mimmonen paikka tämä Ylläksen Taiga on. Siis mie ja miksaaja Ville. Jatu ja Markku väittivät muistavansa, mutta heidänkin muistelonsa menivät osittain ristiin.

Ollaankohan sitä oltu ns. juhlatuulella viimeks?

No mutta kun keikkapaikan yhteydessä olevaan bändimajoitukseen päästiin niin muisti palasi pätkittäin. Seinät oli vuorattu muinaisen Rocktops Oy:n (meidänkin ensimmäinen keikkamyyjämme) konkurssipesästä ostetuilla kultalevyillä, siitä muistettiin.

Siitä edellisestä käynnistäkin on päiväkirja kirjoitettu. Tuolla lepää: http://happoloki.blogspot.fi/2009/03/yllas-ravintola-taiga.html

Mie, Markku ja Haapasalo oltiin sillä lailla fiksuja, että käytiin hakemassa sopimukseemme kuuluvat ilmaiset lasketteluvermeet ja hissiliput lainaan heti kun Ylläkselle päästiin. Tavoitteena oli nääs päästä seuraavana aamuna/päivänä rinteeseen, ja päättelimme että mikäli se kamahäpsinki jää mahdollisesti krapulaiseen aamuun, laskettelutoimi jää suorittamatta.

Ostin oikein laskettelulasitkin kun niitä ei saanut vuokralle! Kyllä nyt kelpaa!

Lapissa ollaan muuten käyty lähes vuosittain, mutta silti pääsin viimeksi rinteeseen asti X–Tourilla kevättalvella 2005. Yhdeksän vuotta sujahti ohi yllättävän nopeasti. Aina on pitäny mut sit ei.

No mutta. Roudausreitti keikkalavalle oli ilmeisen helvetillinen. Poijjaat joutuivat raahaamaan tavarat semiruuhkaisen pubin läpi pieneen hissiin, ja sillä yläkertaan. Eikä siinä muuten mitään mutta kun sitä hissiä käytti moni muukin. Joka hissikeikalla tuli kuulemma ylimääräinen reissu alakerran suksivuokraamoon.

Tekniikkaryhmämme kuvaili roudausta yhdellä nasevalla tavulla:

"Äh"

Illan keikka oli hyvää perussettiä. Väkeä oli kiitettävästi (vaikka oli vielä arkipäivä) ja meininki kohillaan.

Oli tuohon piano–osioon ehdolla joko Anna anteeksi tai uuden albumin Kaunis ihminen. Sen verran ulalla kansalaiset tuntuivat olevan uuden levyn laulujen kanssa että päädyimme ensinmainittuun. Sekin on kyllä ihan hyvä laulu jotenkin. Etenkin nyt tuntuu kivalta kun ei ihan joka keikalla sitä räikytetä.

Uuden levyn lauluista puheenollen... Sinä & hän onnistuttiin käräyttämään ensimmäisen kerran. Päästiin ensimmäisen kertosäkeen loppuun ihan kunnialla, ja sitten alkoi sekoilu. Sekunneissa homma mureni käsiin. 

Näiden uusien laulujen kanssa on semmonen juttu, että kaikki olemme riippuvaisia toisistamme. Vähemmän soitetut rallit kun eivät vielä ole kenelläkään kunnolla siellä selkärangassa, niin askellus on aina huteraa ja kanssasoittajiin on nojattava. Sitten kun käy niin kuin nyt kävi, kompuroimme komeasti turvallemme. Tutumpien laulujen kanssa homma menee useimmiten niin että vaikka yksi tipahtaisikin kyydistä, hänen on helppo päästä takas kärryille koska kaikki eivät tippuneet.

Minä siis unohdin laulaa sen ensimmäisen kertosäkeen jälkeen hoettavat "sinä ja hän" –rivit. Sen seurauksena sekä Haapasalo että Markku menivät sekaisin että mitä helvettiä jokos tämä olikin toisen kertosäkeen loppu?! Ja siihen loppui se laulu. Kuoli pois. Vähän aikaa äimisteltyämme purskahdimme nauruun ja aloitimme alusta. Ei sitä voinut siihenkään jättää kun on sentään verrattain uusi laulu, ja pidetty sellainen. Yleisö nauroi mukana ja oli kannustavaista plaatua!

Tämmöisiä sattuu aina silloin tällöin, ja toisin kuin ehkä luulisi, ne useammin parantavat keikkaa kuin heikentävät sitä. Tämänkin episodin jälkeen orkesteri tuntui vasta rentoutuvan kunnolla ja loppukeikka menikin liekehtiessä.

Keikan jälkeen ei isompia juhlittu mutta sen verran myöhään tuli valvottua, että aamulla meinasi kehtuuttaa se rinteeseen lähteminen.

Mutta lähdin!

Koska oli ne kamat!



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 hirsipuu
03 olette kauniita
04 pimeäntaite
05 kuusi jalkaa kevätjäälle
06 rakkaus
07 tavikset
08 sinä & hän
09 anna anteeksi
10 puhu äänellä jonka kuulen
11 ahmat tulevat
12 pelastaja
13 pois kalliosta
---
14 ihmisenpyörä
15 che guevara
16 unelmia ja toimistohommia

Ylläs on kyl näistä Suomen kohteista upein! 

Pelastaja ja pose! (Kuva: Lauri) 

Läski pääs rinteeseen!

Bongatut elefanttimarssit: 11/13
Kilometrilaskuri: 3671

02.04.2014 LUOSTO, Hotelli Luostotunturi

Aki Tykki:

Tältä keikalta ei kauheita odotettu. Luosto arvioitiin etukäteen hiljaiseksi ja ehkä vähän vanhemman väen suosimaksi hiihtokeskukseksi, ja ei myö väärässä oltu. Paitsi että keikasta tuli ihan huikea.

Käytiin tekniikan ukkojen kanssa pällistelemässä soittotilaa heti kun Luostolle päästiin. Erikoishommiksi meni. Screenien mahtumisesta lavalle ei ollut toivoakaan ja sen lisäksi joutuisimme soittamaan rivissä, kuin Eläkeläiset. Mutta näille asioillehan ei voi mitään. "Tällä mennään" on ärsyttävän kulunut klisee mutta kun se vaan osuu niin nussakasti moneen spottiin, tähänkin.

Samaisessa kuppilassa esiintyy muuten ainakin Anna Abreu myöhemmin huhtikuussa. Saapas nähdä miten hänen lavashownsa sinne mahtuu. Ai niin mut se on ite niin pieni ni mahtuuhan se! Jeejee! Hyvä, Anna!

Ihan älyttömän ystävällistä väkeä oli muuten Luostotunturin henkilökunta, sekä hotellin että musiikkiravintolan puolella! Oikein oli popparilla hyvä olo ja mieli koko ajan. Kiitos sinne teille, toivottavasti vielä nähdään!

No ja niin se ilta koitti sitten. Normirutiinit. Lavan sivussa/takana ei ollut lainkaan tilaa eli hipsittiin suoraan hotellihuoneesta baariin ja lavalle. Väkeä oli paikalla sentään monin verroin enemmän kuin etukäteen arvailtiin (veikkasimme neljää yleisön edustajaa, sis. jo edelliseltä keikalta tutun japanilaispariskunnan) mutta alle 100 henkee siellä oli.

Vaan ne olikin justiin oikeat ihmiset!

Keikalla oli jotenkin ihan älyttömän mukava tunnelma! Väen vähyys ei haitannut jotenkin yhtään, ei juuri ees hävettäny! Tässä taisi tulla taas tämä ilmiö vastaan, että jos odotuksissa on että joutuu syömään hatullisen paskaa niin lasillinen kusta maistuu limpparilta.

Nyt tuo kuulosti jotenkin väärältä. Ei se yleisö mitään kusta ollut vaan dimangia!

No mutta tajunnette kuitenkin.

Ujutettiin muuten ensimmäistä kertaa tällä rundilla myös Itä–Suomessa tuulee laululistaan. Sitäkin oli mukavaa soittaa pitkästä aikaa, ehkä se täytyy vielä jossain muuallakin roiskaista menemään. Se on siitä hyvä laulu, että veikkaan sen toimivan aika hyvin myös kansalaiselle joka ei ole sitä aiemmin kuullut. Koska kaunis, ja koska tekstin kärryillekin taitaa päästä jo ensikuulemalta. Pintaan kiinni ainakin.

Tavikset ei ollu suunnitelmissa mutta kun niin oli kivaa siellä lavalla rivissä heilua, että lisättiin se lennosta tuohon encoren ensimmäiseksi. Ja yleisö oli villinä. 

Niinku kuuluuki! (E. Lastinen)

Usein tällaisten ei–odotettu–mitään–mutta–sitten–olikin–tosi–kivaa –keikkojen (siis näppärämmin EOMMSOTK–keikkojen) jälkeen napsahtaa päälle yllätysjuhlat, ja niin kävi nytkin. Aika pitkälle aamuun taisi mennä kun melkein koko porukan voimin juhlat piettiin. Oli kauheen kivaa. Meillä on niin hyviä tyyppejä tässä porukassa että harmittais jos en ois ite mukana!



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 olette kauniita
04 kuusi jalkaa kevätjäälle
05 rakkaus
06 hirsipuu
07 itä–suomessa tuulee
08 hiljaa niin kuin kuolleet
09 kaunis ihminen
10 puhu äänellä jonka kuulen
11 sinä & hän
12 ahmat tulevat
13 pelastaja
14 pois kalliosta
---
15 tavikset
16 ihmisenpyörä
17 che guevara
18 unelmia ja toimistohommia



PS. Eikäkö nyt keksin mikä ois ollu parempi vertaus! Jos luulisi voittaneensa lotossa päävoiton ja sitten kävisikin ilmi että voittikin vain 1000€ niin harmittais tosi paljon. Vaan jos luulis voittaneensa 4€ ni jo vain 1000€ ilostuttaisi! Näin!

Juhlat! 

Miksaaja Kulju ahtoi suuhunsa 40 viinirypälettä, koska pystyi.

"Kairanmies"–pizza oli melko lihaisa. (Pekoni, salami, kinkku, poron kuivaliha, sipuli.)

Bongatut elefanttimarssit: 10/12
Kilometrilaskuri: 3510

01.04.2014 LEVI, Hullu Poro Areena

Aki Tykki:

Pitkästä aikaa Lappiin kikkailemaan, juhllaa!

Tekniikkaryhmä lähti matkaan jo maanantaina, siinä kun menee tovi kun bussilla jurnuttaa Helsingistä Kittilään. Ja matkalla on nukuttava yö (Oulussa), koska kuljettajien työaikalait.

Koska mie, Markku ja Haapasalo tykätään niin kodeistamme, varasimme hyvissä ajoin lennot Hki – Kittilä (ja paluu Oulu – Hki) niin ei tarvinnut lähteä matkaan ennen tiistaita. Hirmusen paljon nopeampi on tuo Finnairin linnuntie!

Haapasalon matkalaukku jäi muuten johonkin matkan varrelle. Kittilään päästyämme meidän muiden matkalaukut kyllä tulivat hihnaa pitkin odotetusti, mutta hänen veskansa ei. Erikoista sinänsä, ihan samaan aikaan ne Helsingissä virkailijan hoteisiin luovutimme.

Pienellä sählingillä siitä selvittiin. AH sai laukkunsa jo illalla.

Leville kun päästiin niin Markku & AH lähtivät samantien ruokailun päätteeksi rinteeseen. Itse olin nukkunut edellisenä yönä noin kolme tuntia, joten turvallisuussyistä päätin jättää väliin.

Eli laiskuuttani.

Tekniikkaryhmä vahvistettuna Oulusta kyytiin hypänneellä Jatulla saapuivat Leville neljän pintaan. Yllättävän hyvävointisia olivat. Jostain syystä olivat skipanneet edellisen yön juhlat! Outoja tyyppejä.

Levin Hullu Poro Areena on valehtelematta yksi Suomen parhaista keikkapaikoista. Roudausfasiliteetit ovat huippuluokkaa (käytännössä ryjät saa nostettua autosta melkein suoraan lavalle), lava on iso ja korkea, henkilökunta on ystävällistä ja bäkkärikin kohillaan!  

Äänentoistovermeitä miksaaja Ville Kulju kuvailee näin:

Nykyaikainen huippuluokan line array –järjestelmä, jossa on usealla front fill –kaiuttimella ja center–nipulla täytetty koko salin hienosti täyttävä hyvä ja erotteleva soundi.

Hä?

Ei vetele, hauskempi selitys pitää olla. Kysyin Villeltä uuden:

Mehevät pannaanit ja hunajainen möly! Bassot niinku Muumin perseet, isot ja pehmiät!

No niin tulihan se sieltä, kun vähän potki.

Päivän makoilin ja illalla peruskuviot: soundcheck –> hotelliin ihmettelemään miksei taas kerenny muka nukkuu –> suihku –> bäkkärille reilua tuntia ennen keikkaa ja punaviinipullo auki.

Nämä hiihtokeskusten tiistait ovat aina kysymysmerkkejä. Näytti että Levillä on ihan mukavasti kansalaisia talviurheilemassa, mutta heistä kun ei ikinä tiedä että tulevatko konserttiin. Tavattiin ohimennen hotellin aulassa edellisenä iltana HPA:ssa konsertin antanut Lauri Tähkä (mukava mies, btw) ja hän kyllä sanoi että väkeä oli riittänyt.

Sehän ei tosin suinkaan tarkota että meillekin riittäisi.

Vaan riitti sitä! Monta sataa iloista juhlijaa saapui paikalle, ja homma luisti oikein mallikkaasti! Niin kuin varmaan aiemminkin olen todennut, näillä hiihtokeskuskeikoilla ollaan perinteisesti soitettu hiukan hitikkäämpiä settejä kuin omilla klubikeikoilla. Niin tänäänkin.

Sinä & hän –kappaleen jälkeen tunnelma oli siinä määrin auki että lisättiin lennosta Loistava tulevaisuus vielä settiin. Se tuntui toimivan hienosti, vaikka selvää olikin ettei suurin osa yleisöstä ollut koskaan laulua kuullutkaan.
Keikan jälkeen bäkkärille kannettiin saavillinen friteerattuja asioita. Nam! Instant–ähkyhän siitä tuli.

Ai niin, moottoripyörälegenda Mika Kallio oli keikalla kanssa. Päästiin konsertin jälkeen tervehtimään häntä ja seuruettaan semmoseen yläkerran aitioon. Kaikkea sitä! Siellä oli vaan sen verran kovat kinkerit jo siinä aamuyön tunteina että yhdet siiderit juotuamme hipsittiin äkkiä majoitukseen.

Hyvin alkoi viiden keikan rypäs, jeh!


PS. Lavamiksaaja/–päällikkö Santeri halusi vielä täsmentää Villen äänentoistoasioihin liittyviä kommentteja:

on siis ihan perus stereot, left right -niput. niiden vertikaalinen aukeamiskulma ja sijainti aiheuttaa sen, että eivät soi koko kaistaltaan (ts. diskanttipuoli ei aukea) siihen eturiviin, ja tätä paikkaamaan on laitettu siihen lavan reunalle 4kpl pikkupurkkeja. sen lisäksi on center-fill, joka koostuu pienemmistä line-array -purkeista, jolla saadaan vaikkapa laulua vahvistettua paremmin siihen uima-altaan lavan päätyyn

sit siellä on vielä lavan alla olevin perus subbasten lisäks lentävät subit siinä stereoiden rinnalla, joilla saadaan se bassotoisto tasaisemmaks sinne parvellekin

...

o.O

...

"Ok".

...

*lähtee pois*



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 hirsipuu
03 olette kauniita
04 pimeäntaite
05 kuusi jalkaa kevätjäälle
06 rakkaus
07 tavikset
08 sinä & hän
09 loistava tulevaisuus
10 puhu äänellä jonka kuulen
11 ahmat tulevat
12 pelastaja
13 pois kalliosta
---
14 ihmisenpyörä
15 che guevara
16 unelmia ja toimistohommia

Laukuton Haapasalo. 

Vanhassa Hullu Porossa oli mainiot hampurilaiset! 

Myös Hullu Poro Areenan valosetti on huippuluokkaa! (Kuva: Lauri)

Markku DeFrost ja friteeratut asiat.

Japanilaiset fanimme toivat meille tuliaisiksi erootillisia kuppeja!

Bongatut elefanttimarssit: 9/11
Kilometrilaskuri: 3369