M/S FESTIVAL, GOOM-risteily

Aki Tykki: Etukäteen fiksusti ajateltiin että no ei se nyt ole katastrofi, että myö pelti kiinni sinne satamaan tullaan. Että me voidaan vaan nukkua bussissa ja mennä sillä siististi ruumaan, ja sieltä sitten jotenkin kavuta hytteihimme. Vähänpä tiedettiin. Tällä kertaa tämä homma hoitukin jotenkin niin, että meidän bussi jouduttiin jättämään satamaan, ja soittopelit siirrettiin jossain kontissa laivaan. Tämä luonnollisesti tarkotti sitä, että me urpot jouduttiin menemään sisään muiden matkustajien seassa. Ihan hirveetä oli kun ehkä se pari tuntia täristy unen rajamailla jäisessä bussissa tuhatta päissään. Bändit ois kai jotenkin päässeet laivaan ennen muita kuolevaisia, mutta erinäisistä syistä johtuen me ei ehditty portille sillon kun ois pitäny. Eipä siinä sitten auttanu muu kuin käydä terminaalin baarissa kaljalla. Hyvin hataria on muistikuvat, paitsi että pirusti pelotti koko ajan, palelsi vieläkin, ja Markku muistaakseni ykäili johonkin tuoppiin siellä baarissa. Hävetti sekin. No mutta sattuuhan sitä.

Hyteissämme oltiin joskus ysin maissa aamulla. Aikalailla samantien nukahdettiin, mikä oli sikäli erinomainen juttu, että ensimmäinen keikkamme alkoi jo klo 13 päivällä. Kulju herätteli sekavan porukkamme puoliltapäivin ja kuten edelliselläkin Goomilla, tilanne todettiin hälyttäväksi. Ei auttanu itku, ei hammasten pesu. Keikka soitettiin ja baarissa porukkaa ja hyvä meininki. Ei ollu soitanta hääviä mutta kai se meininki oli pääasia. Erityisesti nämä uudet biisit Varo miestä ja Tavikset (jotka jostain syystä urheasti päätettiin soittaa) olivat paikoitellen aika kaoottisia. Kuljun arvio keikasta oli, ettei se ollut historiamme huonoin veto. Se oli kolmanneksi huonoin. Edelle menivät kuulemma Vaasan muinainen katastrofi, ja viimevuotinen Goom-keikka. Onneksi keikka ei ollut reissumme ainoa, pääsisimme paikkaamaan tilanteen. Päätimme soveltaa ns. kahden keikan sääntöä, eli että kahta keikkaa päivässä ei saa tössiä. Painuimme siis ruokailun jälkeen pehkuihin. (Hyvvää meksikolaista settiä oli.)

Sittenpä sitä lööbailtiinkin käytännössä koko päivä. Joskus ehkä kahdeksan maissa illalla alettiin pikkuhiljaa kömpiä koloistamme vasta. Markku tosin valitteli, ettei ollut nukkunut silmäystäkään, mutta oli sekin sängyssä maannu korvatulpat korvissa ja silmät kiinni, joten kuntonsa oli jo huomattavasti parempi kuin aamulla. Laivalla liikuttiin varovasti kuin pulut jäällä ja kylläpä siellä olikin kova tohina joka puolella. Edellisvuodesta muistan jotenkin yllättyneeni pahamaineisen Goomin rauhallisuudesta, mutta tällä kertaa meininki oli juuri sitä mitä sen kuvitteleekin olevan. Kaikki ihan älyttömässä kännissä ja vallattomina pitkin käytäviä ja mitä käsittämättömimmissä (sanahirviö!) gratzy-tamineissa. Ei sitä kauaa uskallettu ihmetellä sitä tohinaa vaan hiipparoitiin takahuoneeksi varattuun kokoushuoneeseen.

Siidereitä ja kaljoja juotiin ja blaablaa. Ihan oli kuin ei oltas päivääkään oltu poissa rundilta, meininki oli ennallaan. Aika vierähti siinä ja klo 02 nousimme toistamiseen Silja Festivalin lavalle. Nyt olikin baari ihan nuijalla lyöty ja meininki todella kohillaan. Soittokin toimi huomattavasti aamuista paremmin ja vähän palasi taas usko tähän touhuun. Uudet viisutkin otettiin hyvin vastaan ja sehän aina lämmittää. Ja taas tuli keikan jälkeen näitä kommentteja että ”tunsin melkein jokaisen biisin teidän setistä mutten oo yhestäkään tienny että se on teidän biisi” ja myö vaan siihen että ”no elä”? Kummalliset ovat musabisnekset lainalaisuudet.

Keikan jälkeen palattiin bäkkärille tuhoamaan uusittua raideriamme, joka on tuplaantunut sitten viime rundin. Sitä on paha mennä sanomaan, onko se hyvä vai huono asia. Sillä hetkellä se tuntui hyvältä. Vaan niin siinä sitten kävi, että kun oltiin koko päivä käytännössä vaan levätty, alettiin päästä juhlatunnelmaan vasta joskus viiden-kuuden aikaan aamusta. Niitä main alkoikin sitten se virhesuma, eli alettiin vitsailla että jäädäänkin toiseks kiekaks vielä laivaan kun täällä on niin kivaa. Ja kävi niin onnettomasti että bäkkärillämme hengaili joku Silja Linen tyyppi, jolla oli valtaa luvata että ”kyllä mä teille hytit ja ruokaliput saan jos päätätte jäädä”.

Tässä kohtaa olis ollut hyvä Herra Järjen puuttua peliin ja viheltää pilliin, mutta toisin kävi. Minä ja AH päätettiin kylmästi jäädä toiseksikin päiväksi. Herra Järki oli vissiin muille laitellu tekstiviestejä että ei kande jäähä, mutta kun minun prepaid ei toiminu tuolla merellä niin jäi se viesti lukematta. Kulju tosin yritti aina viimehetkiin saakka puhua meitä ympäri lähtemään maihin mutta sitten oli jo myöhästä. Kysy vaan vielä lähtiessään että onhan teillä nyt varmasti kaikki kunnossa, johon mie että rahat on kyllä aika vähissä kun ei täällä taida olla oikein noita automaattejakaan. Viltteri löi mulle 500 euron setelin kouraan ja sano että tuolla pärjäätte. Ja niin pärjättiin ja päästiin vielä Helsinkiinkin, tosin päivää myöhässä. Ja olipahan reissu. Ihan kauheeta. Viikon tärisin. Ja ens vuonna taas mennään jos pyydetään. Tietenkin..

Tämän viikonlopun keikoilla soitettiin käsittääkseni seuraavia lauluja (aakkosjärjestykseen laitan kun ei oo soittojärjestyksistä paljoa hajua): Hitaasti, Ikävä ihollesi, Kaupunki täynnä ihmisiä, Linnusta sammakoksi, Mulla menee hyvin, Pahoille teille, Pois Kalliosta, Sinä, Tanssi, Tavikset, Varo miestä ja Älä huuda. 

LOIMAA, Heimolinna (yksityistilaisuus)

Aki Tykki: Kylläpäs taas oli outoa lähtee keikalle sekoilemaan pitkän tauon päätteeksi. Jännitti vähän. Eniten jännitti se, että päätettiin rohkeesti ottaa pari uutta biisiämme ohjelmistoon. Eihän me niitä juurikaan vielä osattu soittaa, mitä nyt samaisena päivänä pari tuntia ennen keikkaa ne muutamaan kertaan studiolla läpi veivattiin. Ihan älyttömän vaikeilta tuntuivat biisit Varo miestä ja Tavikset. Mikähän tää juttu on kun tuntuu että meidän biisit vaikeutuu levy levyltä? Kuka tän keksi että riffibiisejä tehään? Mikä vika niissä kivoissa sointukulkupopeissa oli hä?

No joo. Paikkana oli siis Loimaan hieno Heimolinna ja bileet Haapasalon kaverin 30v-synttärit. Ei kauheesti osattu odottaa mitään etukäteen kun a) Loimaasta ei aina oikein tiedä ja b) yksityisbileistä ei aina oikein tiedä. Vaan porukkaa siellä oli sitten kuitenkin oikein hyvin ja ihan ne tais meistä tykkäilläkin. Joku porukka siellä tuntu laulavan Tavisten kertosäettä soitettuamme sen biisin. Ilmeisen tarttuva ralli siis. Ai niin ja ennen meitä soitti Poor Seamus, ja olo oli kuin olis ollu oman lapsensa kevätjuhlaesitystä kattomassa. Eli niiden puolesta jännitti jotenkin enemmän kuin omastamme. Vaan turhaa jännitettiin Haapasalon kanssa, hienosti hyö vetivät settinsä!

Keikan jälkeen ei ollu oikein muita vaihtoehtoja kun alkaa särpiä viinaa, jota olikin onneks takahuone pullollaan. Meillähän oli siis semmonen tilanne, että meidän piti olla seuraavana aamuna klo 8.00 tukka kammattuna Turun satamassa astumassa Silja Festivalin kyytiin kun niillä oli siellä se Goom. Tarkotus oli että feidaillaan kinkerit jossain vaiheessa yötä pakettiin ja painutaan studiolle hetkeks nukkumaan, mutta ei siinä nyt kyllä ihan niinkään käynyt.

Mulla ei oo ihan tarkkaa mielikuvaa miten ilta päättyi, mutta sen muistan että jossain vaiheessa minä ja Jami nukuttiin studion pihalla seisovan bussin kyydissä, ja oli ihan vitun kylmä. Miun kännykän lämpömittari näytti muistaakseni 11 astetta lämmintä, ja se ei oo paljon se. Mulla oli päälläni normivaatteet, peitto, toppatakki ja joku petauspatjan tyyppinen, ja tärisin horkassa. Enkä mie tajunnu ees että johonkin siitä liikuttiin ja kun Kulju tuli herättämään että nyt ulos että Turun satamassa ollaan, luulin että se vaan kiusaa. Vaan ei se kiusannu, Turussa oltiin. Yhtäkkiä seisoimme keskellä tuhatpäistä, haalaripukuista, mölyävää ihmislaumaa. Sillon ahisti.