27.03.2014 M/S Silja Europa (Radio Suomipop–risteily)

Aki Tykki:

Ai että mie ootin tätä reissua. Radio Suomipopin risteily oli tiedossa jo varmaan viime vuoden puolella, joten kerettiin suunnitella oikein kunnon kinkeröintiä. Laivalla perhettä ja kavereita kauhee liuta ja ideana juhlia railakkaasti keikan jälkeen. Laivalla kun on niin hyvä juhlia kun kellään ei oo kiire kotiin tahi muualle. Eikä olisi keikkaakaan muutamaan päivään. Plus meijän ohella esiintymässä parikin suosikkiartistiani (Putro & Koo) niin ou jee.

Kahta viikkoa aikaisemmin napsahti pieni downer sähköpostiin. Keikka olisikin vasta paluumatkalla ja vieläpä kello 14.

No se niistä juhlista sitten.

Alkushokista ("tää on virolaisen tanssibändin slotti!") toivuttuani päätin asennoitua risteilyyn vähän uudella tavalla. Vähän niin kuin oikein töiden kannalta. Juhlikoot ystävät ja perheenjäsenet sitten ilman minua, kerkiän mie sitten toisen kerran.

Eikä siellä nyt niin kamalaa ollut!

Ilta meni jarrua painellessa. Muistissa on vieläkin se muinainen GOOM–risteily, jossa soittoaikamme oli klo 13:00 paluupäivänä. Siitä ei tullut mitään, paitsi helevetisti sanomista. Olimma sillon nuoria, kokemattomia ja janoisia, joten bileet jatkuivat menomatkalla aamuun saakka. Keikasta ei tullutkaan sitten hevon helvettiä. Hävettää vähän vieläkin. (Siitä "konsertista" päiväkirja tuolla: http://www.happoradio.net/2005/02/07/goom-risteily-ms-romantika-2/) Huh sitäkin.

No mutta takaisin vuoteen 2014. 

Samuli Putro soitti settinsä puoli yhdeksän maissa ja Mie ja Haapasalo lähdettiin sitä sitten oikein katsomaan. Yritettiin ensin katsoa keikkaa vähän sieltä sivusta, mutta sitten Suomipopin (ja muutaman muunkin kanavan) Musiküberführer Koivusipilä kävi kiskomassa meidät siihen melko lähelle lavaa keskelle tanssilattiaa. Olihan jännää. Helevetti että siinä tuli kuuma ihan paikallaan nuilottaessa jo! Voin vaan kuvitella mikä helle on ollut yöllä Kaija Koon setin aikana kun pubi on ollut kattoaan myöten täynnä seppää ja sepätärtä.

Muutama biisi siinä hyväksyvän coolisti diggailtiin, mut sit alko ahistaa se väentungos ja lähettiin tupakkikopin suuntaan.

Samuli Putro on hieno artisti. 

Samuli kävi muuten ruokailun aikana kiittämässä meitä, kun olimme suostuneet vaihtamaan esiintymisaikoja hänen kanssaan. Kohteliaana miehenä vastasin, että eipä kestä ja lisäsin että ei meiltä kyllä kukaan mitään kysynytkään. Mutta Putrolla oli perjantai–iltana keikka Tavastialla, joten tämä järjestely oli oikeuden ja kohtuuden voitto.

Meille populäärimuusikoille ja muille joutomiehille ja –naisille oli varattu joku semmonen konferenssitila laivan kerroksesta 12. Siellä oli oikein omat pienet neukkarit joka orkesterille. Siellä mie sitten istuskelin oman porukan kesken muutaman tunnin Putron keikan jälkeen. Pari lonkeroa siinä aikani kuluksi join, noin 1tlk/h –tahtia. "Krebaaaa!"

Olin sitten hytissäni jo noin puoliltaöin. Sopranosit läppäriltä pyörimään ja unta kohti. Yhen pintaan varmaan nukuin jo.

Aamulla sitten olikin oikein hyvä fiilis. Pääsin ajoissa oikeen gourmet–aamiaisellekin! Taikka en mie tiiä oliko se nyt ihan gourmet mutta hyvä kuitenkin, kuoharia ja kaikkee! Sittenpä pitikin jo alkaa virittäytyä keikkaan.

Oikeasti aika haastava spotti tuommonen. Itse on melkolailla freesinä ja pää selkeänä ja yleisö on ryypännyt ja krebannut noin vuorokauden pohjiksi. Laivan yökerhon ikkunoista paistaa aurinko.

Hittisettiähän se tilanne vaatii. Hittisettiä ja hiukan punaviiniä. Pienet nousut alle että päästiin about samalle levelille yleisön kanssa ja liekkeihin. Ja hienosti meni! Soitto sujui suihkien ja yleisö lämpeni ja myötäeli antaumuksella! Välillä oli niin kivvaa että meinas mennä yliyrittämiseksi, taidettiin kuitenkin saada piettyä mopo käsissä sentään. Tunnelma pysyi leppoisana, yleisöstä kannettiin Markulle lisää lonkeroa kun se kerkes omat varastonsa tyhjentää vissiin viiden ensimmäisen laulun aikana. Ihme juoppo sekin! 

Elefantilta ei tällä erikoiskeikalla soitettu kuin neljä laulua ja niistäkin Pimeäntaitetta kevennettiin pyytämällä Radio Suomipopin Sami Kuronen räikyttämään toista kitaraa. Se oli hauskaa! Etenkin kun Sami ei kuulemma ollut nukkunut silmäystäkään edellisenä yönä. Puliveivareita laiva täys!


Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 hirsipuu
03 luonasi on linnani
04 olette kauniita
05 rakkaus
06 pimeäntaite
07 sinä & hän
08 ahmat tulevat
09 puhu äänellä jonka kuulen
10 hiljaa niin kuin kuolleet
11 pelastaja
12 ihmisenpyörä
13 pois kalliosta
---
14 tavikset
15 che guevara
16 unelmia ja toimistohommia

Pimeäntaite feat. Sami Kuronen. (Kuvan ottaja tuntematon.)

Kuva: Santeri

Kuva: Santeri

Kulju sai hatun. (Kuva: Santeri)

Lavalta löytyi aamulla Samulin ja Kaijan setit. Iiks! #fanboy

Bongatut elefanttimarssit: 8/10

Kilometrilaskuri: 2371

22.03.2014 JÄMSÄ, Himos Areena

Aki Tykki:

Kylläpähän näytti autiolta hiihtokeskus kun paikalle saavuttiin. Ei näyttänyt oikein luntakaan olevan missään paitsi laskettelurinteissä, eikä sielläkään oikein laskijoita liikkunut. Eli perusjännitys päälle. "Ei tänne tuu saatana kettään!"

Hitusen helpotti olo kun kuultiin että 300 lippua oli jo myyty ennakkoon. Vaikka siihen Himos Areenan saliin mahtuu varmaan 1200 henkee, niin muutama satakin on jo ihan semmonen määrä ettei kauheesti nolota.

Välihuomiona mainittakoon että suosikki–pmva*:ni on kyllä toi, miten areenojen nimet kirjotetaan. Että on Hartwall Areena, Joensuu Areena ja Himos Areena. Minkä ihmeen takia niitä ei voida kirjottaa niin kuin arkijärjellä luulisi, eli Hartwall–areena, Joensuu–areena ja Himos–areena?! Oisko ne muka jotenkin vähemmän juhlavia tuolleesti? Arg.

Majoituttiin mukavaan mökkiin, jonka ainoana miinuspuolena mainittakoon nollatason äänieristys. Makoilin yläkerran huoneessa tuntikausia unta etsien, vaan siitä ei tullut mitään. Kun joku alakerrassa kuiskasi jotain, pieraisi tai käytti ulko–ovea, ääni kuului kuin samasta huoneesta.

Vaan siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä, että rundiolosuhteissa ei saa nukutuksi. "Näillä mennään", ja muita latteuksia.

Bäkkärille siirryttiin joskus normiaikoihin ja nautittiin hitusen punaviiniä. Hyvvää oli. Portieeri kävi jossain vaiheessa kertomassa että varmaan reilu 600 henkeä on jo salissa ja myö oltiin että jee. Ja saattoi sinne vähän lisääkin vielä tulla.

Ja keikka menikin oikein hienosti! Seitsemän laulua Elefantti–albumilta ujutettiin mukaan ja ihan hienosti jaksoivat taas ihmiset kuunnella. (Näissä hiihtokeskuksissa pittää joskus painottaa hittiralleja vähä enämpi kuin toistaiseksi tuntemattomampia suuruuksia.)

Keikan jälkeen sitten jotenki lähti hommat vähän lapasesta. Tekniikkaryhmäkin innostui oikein juhlimaan! Eritoten miksaaja Kulju. Aamuun asti siinä taisi mennä, kukaan ei ihan tarkkaan tiedä totuutta.

Juopunut Kulju on hauskinta mahdollista viihdettä. Mutta ei siitä sen enempää. Pidämme hänet omana etuoikeutenamme.

Joskus kai kahentoista maissa lähettiin takas Isolle Kirkolle ja kuunneltiin matkan aikana klassikkolauluja muunmuassa Neon 2:n, Skid Row'n ja Level 42:n tuotannosta. Ja miksipä ei oltaisi kuunneltu?

Kulju–parka joutui odottelemaan junaa jollain tyhjällä asemalla kuulemma puolitoista tuntia. Melko paha rasti krapulaiselle. Jaksuhalit näin jälkikäteen.

Hiton hyviä keikkoja oli putkessa tässä! Nastaa, kliffaa ja silleesti!

Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku

02 pimeäntaite

03 olette kauniita

04 tavikset

05 loistava tulevaisuus

06 elefantti

07 rakkaus

08 hirsipuu

09 sinä & hän

10 luonasi on linnani

11 kaunis ihminen

12 puhu äänellä jonka kuulen

13 ahmat tulevat

14 pelastaja

15 pois kalliosta

---

16 ihmisenpyörä

17 che guevara

18 unelmia ja toimistohommia

Hiihtokeskuksen kevät.

Meijän komia keikkajuliste!

Kalansilmä–Santerin näkövinkkelistä. 

Ja lopputulos noin klo 12:00 kun pitäis olla jo konserttimatka–ajoneuvossa.

* pmva = pienimpiä mahdollisia vitutuksen aiheita (Pokeritieto.fi:n foorumin klassikkoketjusta arkikäyttöön tarttunut termi.)


Bongatut elefanttimarssit: 7/9
Kilometrilaskuri: 2351

21.03.2014 ALAVUS, Liesu

Aki Tykki:

Jotenkin tämä Alavuden Liesu (ex–Puustelli) on itselleni tärkeä paikka. Melkein tuntuu että jos täällä ei käydä keikalla, ei olla oikein rundilla ensinkään.

Tällä reissulla vasta tajusin mistä moinen johtuu. Kun ihan ensimmäistä kertaa lähdimme ihan oikealle keikkamatkalle ihan oikealla keikkabussilla (ja muuten ensimmäistä kertaa miksaajapäällikkö Ville Kuljun kanssa) kävimme ensin Mäntsälässä ja matkustimme sieltä yötä myöten nimenomaan Alavuden Puustelliin. 5.4.2003 siis soitimme tässä puljussa ensimmäistä kertaa.

Silloin satoi lunta, ja televisiosta tuli jokin maailman surullisin luontodokumentti. Siinä oli joku Bobo–niminen apina, jota muut apinat hyljeksivät. Dokumentti loppui surullisiin kuviin yksinäisestä ja harmaantuneesta apinasta kertojan äänen todetessa "Bobo ei selvinnyt talven yli".

Vieläkin itkettää kun tämä aina silloin tällöin tulee mieleen. Enkä edes itse nähnyt sitä vaan kuulin vain tarinan Markun kertomana. Edelleen sitä muistellaan joskus. Bobo–parka. :(

No mutta nostalgiat sikseen! Eletään vuotta 2014 ja meneillään on hienosti alkanut Elefanttimarssi! Rairai!

Keikkapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja yritettiin nukkua ja parannella Turun tuliaiskrapuloitamme. Vaikka ei meillä kyllä kellään oikeesti paha olo ollut, väsytti vain. 

Toi kiertue–elämä on siitä ihmeellistä, että olotila ilman krapulaa on hämmentävän lähellä krapulaa. Joka tapauksessa unirytmit ja ruokavaliot on siinä määrin ketuillaan, että sitä elelee semmosessa ihme pökkyrässä koko ajan. Oikeestaan kunnolla virkeänä on vain sen noin puolitoista tuntia keskellä yötä kun on keikan aika.

Tekniikkaryhmä paino taas tukka märkänä hommia, että saivat kaiken valmiiksi iltaa varten. Siinä on ihmeellisen paljon puuhattavaa, että saavat äänentoistotarpeiston ynnä telkkarit ja esiriput ja mitkälie pystyyn. Usseempi tunti siihen humahtaa, molempiin suuntiin. Taisivat hyö sentään keretä vähän lepäillä ennen konsertin antamista.

Harmiksemme huomattiin että esirippu oli rojahtanut alas paljon ennen kuin olisi ollut suotavaa. Liesu oli kokenut jonkun pienen sähkökatkoksen (ei se meijän valosysteemeistä voinu johtua! ei!) ja sehän riitti ennenaikaiseen laukeamiseen. Pienikin ärsyke joskus riittää, tiedättehän.

No mutta eipä se mittään. Alkunauhat soimaan ja lavalle. Taisin tottumuksesta laulella introkappaleen selin yleisöön vaikkei esirippua ollutkaan. Jotenkin se on vähän jännittävä hetki edelleen. 

Keikka olikin sitten melko lailla yhtä juhlaa. Väkeä oli kuin pipoa (heh) vaikka vähän siitä taas kerettiin huolestua. Tässä kun on tottunut hyviin kansalaismääriin niin ennakkoon myytyjen lippujen määrä (65 kpl) ei jotenkin vakuuttanut. Vaan kansalaisia oli satoja. Ei täys baari ollut, mutta ihan riittämiin.

Siispä: kiitos, Alavus! Toivottavasti nähdään taas!

Alunperin oltiin jätetty setistä Loistava tulevaisuus pois, mutta sitten siinä jossain kohtaa alko olla niin hyvä fiilis että tuntui järkevältä heittää se sekaan. Kysyin toki kohteliaasti yleisöltä ensin luvan siihen, ja olivat kovin myötämielisiä.

Harmittamaan jäi vain se, että sen yhen kerran kun meiltä oikein vasitella pyydetään Unelmia ja toimistohommia –coverbiisiä, niin sen yhen kerran me unohdamme sen soittaa. Höh. Tuli mieleen vasta portaissa matkalla takas bäkkärille, niin ei sitten enää tohdittu palata räikyttämään.

Keikan jälkeen nuilotettiin vaan huoneessa nro 31, joka oli meille bäkkäriksi varattu. Siellä oli viihtyisää. Markku kävi taksilla hakemassa meille liudan lihapiirakoita yöpalaksi, eikä ees köniinsä saanut! Kelatkaa mikä mäihä kävi!

Mut se Bobo. :'(



Soitettu setti:

01 Rakkaus on sotku
02 Pimeäntaite
03 Olette kauniita
04 Tavikset
05 Vakava nainen
06 Kuusi jalkaa kevätjäälle
07 Rakkaus
08 Hirsipuu
09 Sinä & hän
10 Luonasi on linnani
11 Kaunis ihminen
12 Puhu äänellä jonka kuulen
13 Loistava tulevaisuus
14 Ahmat tulevat
15 Pelastaja
16 Pois Kalliosta
---
17 Elefantti
18 Ihmisenpyörä
19 Che Guevara

Kuivaharjoittelua häpeäpaalulla. Toimivaksi todettiin.

On siinä sitä ryjää ja laittamista sitten.

Olenko minä tekniikkaryhmälle pelkkä pipo?!

Kosolti kansalaisia ja hyvä meininki. (Kuva: Santeri)

Apukädet HAHAHA HAHAHH HAHAH AHHA Ha haa aah.

Bongatut elefanttimarssit: 6/8

Kilometrilaskuri: 1974

20.03.2014 TURKU, Klubi

Aki Tykki:

Jee pitkästä aikaa Turkkusseenkin! Helsingistä lähettiin jo ennen puoltapäivää rytkyttämään bussilla länttä päin. Keikan oli määrä alkaa poikkeuksellisesti jo klo 20:00 ni piti lähteä ajoissa.

Turussa ollaan muutamalla edellisellä rundilla soitettu yleensä lauantaisin Kooma–nimisessä yökerhossa, jossa on aina ollut väkeä kuin Mustamäen torilla. Nyt ei ihan samanlaista kansainvaellusta uskallettu odottaa, koska arki–ilta.

Aika pitkään muuten meni että päästiin tuollekin legendaariselle rokkiklubille soittamaan! Mie ja Markku päästiin paikalle ensimmäistä kertaa, Jatu ja Hapsu olivat käyneet siellä muitten orkestereittensa kanssa keikalla aiemminkin.

Vaan voi että mie tykkään noista rokkiklubeista. Jotenki sitä tuntee olevansa oikean asian ytimessä kun pääsee nuhjuiselle bäkkärille umpeen töhrittyjen seinien suojaan. Ja rokkiklubeilla musiikki on pääroolissa, eli äänentoistolliset asiat on usein huomattavasti paremmin kunnossa kuin tommosessa perus yökerhossa. Siellä kun pääasia on bärssen heilutus ja viina. (Mikä on tietty ihan ok sekin.)

Se että yleisökin sitten on nimenomaan katsomassa bändin keikkaa, lisää tietenkin jännitystä. Torstai–iltana turkulaisella rokkiklubilla yleisön keskiarvopromillet on taatusti pykäliä alemmat kuin vaikkapa pohjanmaalaisessa yökerhossa 01:00 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Väkeä tuli paikalle parisataa, johon ollaan erittäin tyytyväisiä! Alkukeikka meni vähän jännittäessä mutta jotenkin se homma saatiin sitten rentoutumaan! Orkesteri lämpeni ja turkulaisetkin, ja voi että meillä oli sitten kivvaa.

Alkaa olla todellinen nautinto soittaa noita uusia lauluja. Nyt niitä on jo sen verran veivattu julkisesti, ettei ihan kaikki energia enää mee siihen että mikä rakenne ja mitäs sointuja Ö–osassa.

Keikan jälkeen olikin sitten niin hyvä fiilis että piti vähän juhlia. Mie, Markku ja Jatu pyyhällettiin parin paikallisen kanssa Turun yössä ja oli kyl hauskaa. Jossain vaiheessa hipsittiin hotellille ja vasta siellä tajuttiin että näläkähän se on. Tolkun miehinä sitten napattiin siitä taksi ja lähettiin hakemaan lihapiirakoita. Grillille oli kuitenki varmaan kaks korttelia ainakin ni eihän sitä nyt apostolin kyydillä... 

No mut hyvät oli lihapiirakat. Kuulemma.


Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 loistava tulevaisuus
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 vakava nainen
08 sinä & hän
09 luonasi on linnani
10 kaunis ihminen
11 puhu äänellä jonka kuulen
12 hiljaa niin kuin kuolleet
13 ahmat tulevat
14 ihmisenpyörä
15 pelastaja
---
16 elefantti
17 che guevara
18 pois kalliosta

Perusmeitsie Holiday Innissä.

Bäkkärin maisemia. 

Oma kontribuutioni, vessan katossa oli vielä tilaa.

Sädekehämies. (Kuva: @okerla/Twitter)

Meitsi ja Monroen Marilyn.

Bongatut elefanttimarssit: 5/7
Kilometrilaskuri: 1694

19.03.2014 HELSINKI, Haaga–Helian AMK (NRJ Live)

Aki Tykki:

Erikoishommia! Ei tiietty oikein mitä odottaa kun kyseessä oli tämmönen yksityistilaisuus, johon saattoi voittaa lippuja jonkun NRJ:n systeemin kautta. Ei siis tiedetty etukäteen että onko siellä edes kettään ja mimmonen lava siellä on ja silleesti.

Ihan normilava oli ja väkeäkin ihan perkeleesti! Hyvähyvä! 

Keikka oli sikäli erikoinen että meillä oli ohjeena soittaa ensin kaksi biisiä pelkästään yleisölle, sitten neljä biisiä suorana radioon ja sen jälkeen jatkaa keikkaa niin kauan kuin huvittaa. Setti piti siis rakentaa hivenen omituisesti, että radioon saatiin ne laulut jotka haluttiin.

Kahden biisin jälkeen oltiin pahasti etuajassa (kun ei ne kestäny yhteensä lähimain kymmentä minuuttia) joten NRJ:n aamushow-juontajat Renne Korppila ja Tero Salenius joutuivat höpöttelemään sekavia yleisölle useamman minuutin ajan. Ja myö pojotettiin siinä lavalla ku mitkäkkii urpot!

No mutta. Siitä etiäpäin keikka muuttuikin sitten vähän normaalimmaksi ja meillä oli loppujen lopuksi oikein mukavaa! Noi suorat radiolähetykset on vähän ahistavia soittaa kun pitäisi toisaalta keskittyä viihdyttämään paikalle tulleita ihmisiä ja toisaalta vähän skarppailla sen musisoinnin kanssa ettei radioon pääsisi liikaa sekoilua. Jännittäviä tilanteita. 

Jotenkuten taidettiin selvitä, en ole tosin uskaltanut kuunnella biisejä vielä mistään. Enkä ehkä uskallakaan, turha sotkea hyviä muistoja totuudella!

Keikan jälkeen nautittiin vähän yltäkylläisestä bäkkäritarjoilusta, joka tällä kertaa painottui gourmet–ruokiin. Siinä on monia hyviä puolia että pääsee keikalle paikkaan jossa koulutetaan mm. kokkeja! Nam!

Keikan jälkeen lähettiin melko nopsaan koteihimme. Ei jaksettu ees juopotella. Hyvä!


Soitettu setti:

Rakkaus
Hirsipuu
Pimeäntaite
Luonasi on linnani
Pelastaja
Kaunis ihminen
Puhu äänellä jonka kuulen
Sinä & hän
Ahmat tulevat
Ihmisenpyörä
Che Guevara
---
Pois Kalliosta

Che Guevara –poseerausta. (Kuva: Santeri)

Takahuonetarjoilua! Nammm!

Soundcheckiä. (Kuva: @nrjfi/Instagram)

Bongatut elefanttimarssit: 4/6
Kilometrilaskuri: 1352

15.03.2014 HELSINKI, Virgin Oil Co. [Loppuunmyyty]

Aki Tykki:

Pääsin edellisenä yönä unimaahan vasta joskus seitsemän maissa aamulla kun kotimatka Tampereelta jotenkin venähteli. Heräsin jo kahdeltatoista mutta pakotin itseni makoilemaan käytännössä koko päivän sängyssä (katsellen How I met your motheria, mainio sarja muuten) joten onnistuin vielä jotkut tirsat siinä iltapäivällä vetäisemään.

By the way, minkä helkkarin takia How I met your mother on käännetty Ensisilmäyksellä?! Koko sarjahan perustuu täysin päinvastaiseen ideaan! Smartare!

Taksia keikalle tilatessani oli jotenki hiton hyvä fiilis. Epäilyttävän itsevarma. Että nyt on homma hallussa ja kaikki menee hyvin. Ei kauheen tyypillinen olotila meikäläiselle, joten vähän piti tietenkin huolestua! Missä mättää kun ei jännitä?!

Virgin Oiliin valuttiin jo tuossa kuuden ja seitsemän välillä, koska ideana oli kuvata Luonasi on linnani –biisiin video. Siis soundcheckin lisäksi veivasimme rallin kuusi kertaa läpi kameroitten syynättävänä, niin että videoon saataisiin myös hyvälaatuisia lähikuvia illan livetaltioinnin tueksi.

Hitusen oli vaikeeta saada livemeininkii niihin otoksiin tyhjässä salissa, mutta ehkä siinä jottain saatiin talteen. Saapi nähä.

Checkin ja kuvausten jälkeen peräännyttiin yläkerran takahuonetiloihin syömään mainioita Virgin Oilin pizzoja. Tämä oli nyt kai noin seitsemäs varsinainen keikkamme Virginissä, ja kerran kerrasta olen syönyt Luca–pizzan (salami, tonnikala, punasipuli, tomaattikastike, mozzarella) ja niin nytkin. Eikä ole tarvinnut pettyä kertaakaan! Nam! Se on sitä paitsi sopivan pienikin niin että sen voi vetäistä vaikka keikkaan ei olekaan enää kauheasti aikaa.

Klo 23 bäkkärille pölähti liuta ihmisiä levy–yhtiö Sonysta, ohjelmatoimisto My Music Agencystä sekä tuottaja Rauli Eskolin. Meille jaettiin kultalevyjä Elefantista. Se oli mukavaa. Vastaava tuottaja Gabi Hakanen piti oikein puheenkin ja vähän kuohariakin siinä kilisteltiin. Hienoja hetkiä, meillä on hyvä tiimi tässä häärimässä asiamme ympärillä!

Hyviä ihmisiä, hyviä aikoja!

Keikka töräytettiin käyntiin klo 00:00 niin kuin oli ennalta sovittu. Itsevarma olo jatkui vaan. Toki oli semmosta tervettä jännittyneisyyttä ilmassa, mut jotenkin tuntui että homma on hallussa. "Tää on meijän homma ja tää myö osataan." 

Pientä osumaa itsevarmuus sai kun unohdin avausbiisin (Rakkaus on sotku) tekstin bäkkärille. Olen nääs jokaisella keikalla laulanut sen lapusta, koska siinä ei saa mokata. Oikeasti toki osaan sen ulkoa, tommoseen lapusta lukemiseen vaan jää koukkuun. Hengitin alkunauhan alkaessa pari kertaa syvään ja suljin silmäni. Ja osasin sen tekstin sitten.

Tuolta se näyttää lavalta päin tuo meijän esirippu. Tunnelma on erikoinen kun tietää sen takana olevan vajjaa 1000 kansalaista. (Kuva: Aku–Axel Muukka)

Keikkahan olikin sitten yhtä juhlaa. Itsevarmuus säilyi läpi koko keikan, eikä murentunut kunnolla vaikka sähläsinkin fiiliksissäni Kuusi jalkaa kevätjäälle –laulun ensimmäisen kertosäkeen tekstin. Ei haitannut tunnelmaa.

Soitettiin 10 laulua Elefantilta ja yleisö jaksoi hienosti kuunnella, kiitos siitä! Haaveiltiin alunperin että oltais koko levy täällä soitettu, mutta Ateistin aamuhartauteen ei sitten saatukaan kuoroa järjestymään. Jonain päivänä sekin vielä pöläytetään, ihan varmasti. Ja siitä tulee hienoa!

Keikan jälkeen elämä olikin sitten melko sumuisaa. Käytiin hakemassa ystäviä ja tuttavia bäkkärille kinkeröimään niin paljon ettei meinattu sekaan sopia. Oli kyllä hauskaa, voi yhen kerran. Harmi kun kello oli keikan loppuessa jo niin paljon että juhlat jäivät väkisinkin vähän lyhyeksi. 

Meidät heitettiin bäkkäriltä pihalle neljän maissa ja sitten yritettiin vielä jotain bussijatkojakin siinä. Vaan järki voitti ja painuin kotiin. Väsyneenä mutta onnellisena.

Kiitos kaikille mukanaräyhänneille! Olette kauniita!

Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku

02 pimeäntaite

03 hirsipuu

04 olette kauniita

05 luonasi on linnani

06 loistava tulevaisuus

07 älä anna paskiaisten päättää

08 kuusi jalkaa kevätjäälle

09 rakkaus

10 sinä & hän

11 vakava nainen

12 kaunis ihminen

13 puhu äänellä jonka kuulen

14 hiljaa niin kuin kuolleet

15 ahmat tulevat

16 ihmisenpyörä

17 pelastaja

---

18 elefantti

19 che guevara

20 pois kalliosta

---

21 unelmia ja toimistohommia

DeFrost. (Kuva: Aku–Axel Muukka)

Haapasalo. (Kuva: Aku–Axel Muukka) 

Rakkauden Jarrrrmo. (Kuva: Aku–Axel Muukka) 

Meitsi. (Kuva: Aku Axel Muukka) 

Meitsi, Haapasalo ja tuhatkunta yleisön edustajaa. (Kuva: Aku–Axel Muukka)

Kiitos! <3 (Kuva: Aku–Axel Muukka)

Bongatut elefanttimarssit: 4/5
Kilometrilaskuri: 1335

14.03.2014 TAMPERE, Yo–talo [Loppuunmyyty]

Aki Tykki:

Tampereen Yo–talolle vietiin soittopelit ja muut vermeet valmiuteen jo edellisenä iltana matkalla Turkuun. Baltic Princess kun tulee satamaan vasta illalla 19:15 ni siitä ei ois millään kerenny Tampereelle laittamaan ryjiä pystyyn.

Ilman soundcheckiä loppuunmyydyn klubin lavalle nouseminen olisi saattanut jotenkin vähän hermostuttaa, mutta ei! Liekö laivalta jäänyt sen verran letkeä "me selviämme kaikesta" –momentum, että oli jotenkin tosi hyvä fiilis mikrofoniin tarttuessa. Sellanen itsevarma olo on tosi hyvä lähtökohta illalle, vaatii sitten jo tosi paljon jottain teknistä häpiää että ilta menis pipariksi.

Ja helevetin hienostihan se menikin. Onnistuin taas anti–jinxaamaan Luonasi on linnani –kappaleen laulun. Siis manasin etukäteen että en ossaa vielä tätä tekstiä oikein kunnolla että saas nähhä kuinka käy. About samat sanat sanoin Elefanttimarssin avauskeikalla Kouvolassa, ja näillä kahdella keikalla olen ne sanat sitten muistanutkin. Noilla kahdella muulla ne meni takelteluks.

Kokeilkaas joskus tota anti–jinxausta. Toimiva konsepti elämän solmukohtiin!

Keikan jälkeen bäkkärille hiipiessä oli itselläni tunnelma katossa, joten olin hitusen yllättynyt kun orkesterin muut kolme jäsentä olivat apeina. Kuulemma oli ihan paska keikka. Häh? Oltiinko myö samalla keikalla etes?

Sittemmin asenteensa vähän lieventyivät kun palaute oli positiivista paitsi yleisön, myös tekniikkaryhmän puolelta. Ne on jänniä juttuja noi. Muilla oli ollu kuunteluissa jotain häikkää, siis eivät kuulleet oikein omaa soitantaansa tai yleissoundi oli jotenkin kalvakka. Sellanen vaikuttaa aina siihen omaan olotilaan ihan pirusti. Miulla oli ihan hyvä kuuntelu ja siks ei jääny mikään kaivelemaan!

Olin järjestänyt itselleni kyydin Helsinkiin keikan jälkeen vähän niin kuin blokatakseni dokailun. Muutoin oli ihan hyvä ajatus, mutta join vajaan pullollisen punkkua siinä keikkafiiliksissä kotimatkalla. Well played, sir? Oon mieki urpo.

Toinen loppuunmyyty keikka jo Elefanttimarssilla. Huikeeta!



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 olette kauniita
04 hirsipuu
05 loistava tulevaisuus
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 rakkaus
08 sinä & hän
09 luonasi on linnani
10 kaunis ihminen
11 puhu äänellä jonka kuulen
12 hiljaa niin kuin kuolleet
13 ahmat tulevat
14 ihmisenpyörä
15 pelastaja
---
16 elefantti
17 che guevara
18 pois kalliosta

Tämmönen fanilahja tuli. Myöki rakastetaan Italiaa!

Raikastus & virkistys.

On se aina hiennoo!

Yöllä kottiin lumipyryssä.

Bongatut elefanttimarssit: 3/4
Kilometrilaskuri: 1321

13.03.2014 M/S Baltic Princess

Aki Tykki:

Jenni Vartiainen ei jostain syystä päässytkään Baltic Princessille, joten meijät hälytettiin tuuraamaan. Mikäpäs siinä.

Kävelin hytistä kohti yökerhoa soundcheckiä varten ja ihmettelin kun oli hiljaset käytävät. Totesin että eivät ookaan vielä päästäneet väkeä laivaan näemmä. Sitten lähdimmekin jo liikkeelle. Alkoi vähän ahistaa. Että tyhjässä laivassako sitä rällyytetään.

No ja se soundcheck sitten. Mikään ei toiminu. PA:sta kuului kuulemma pelkkä bassorumpu. Meijän kuunteluun ei saatu miun laulusta pihaustakaan. Kovalevytallentimen piuha oli paskana niin että sitä joutuisi keikalla operoimaan Santeri, eikä Markku niin kuin yleensä. Ahistus kasvoi.

Keikan alkaessa kävi ilmi että ei se ihan aavelaiva ollutkaan. Yökerho ei ollut missään nimessä täys, mutta oli siellä onneks sen verran porukkaa ettei ihan kauheesti nolottanu. 

Inasen vaikeelta se touhu tuntui kun oltiinkin yhtäkkii tilanteessa, jossa yleisö enimmäkseen ei ole paikalla nimenomaan meijän keikkaa varten. Yritettiin rakennella settikin vähän sillä mielellä, ei siis soitettu ihan niin montaa laulua Elefantilta kuin noilla omilla klubikeikoilla. Anna anteeksi ja Leevi and the Leavings -cover Unelmia ja toimistohommia pääsivät ensimmäistä kertaa Elefanttimarssin settiin. Ja hyvin toimivat.

Jonkinlaisesta työvoitosta voidaan puhua. Lähtökohdat huomioiden keikka oli sangen mainio. Rakkauden Tekniikkaryhmämme sai äänentoistolliset ongelmat ratkottua ja me "poppelit" saatiin hittibiiseillä immeiset lavan eteen riehumaan. Homma bueno, siis.

Ennen viimeistä biisiä joku vanhempi "herrasmies" tuli viuhtomaan käsiään Haapasalon eteen. Haapasalo otti korvamonitorin irti kuullakseen mitä asiansa koski:

"Te soitatte ihan helvetin paskaa musiikkia."

Kohteliaana miehenä Haapasalo kiitti hymyillen ja lykki Pois Kalliosta –viisun käyntiin.

Kaikkii saatanan urpoja sitä onkin!



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 olette kauniita
04 hirsipuu
05 kuusi jalkaa kevätjäälle
06 sinä & hän
07 luonasi on linnani
08 anna anteeksi
09 puhu äänellä jonka kuulen
10 ahmat tulevat
11 pelastaja
12 ihmisenpyörä
13 pois kalliosta
---
14 rakkaus
15 che guevara
16 unelmia ja toimistohommia

Turun satama ja sininen hetki.

Rumpusoundcheck. "Miksei tästä kuulu?"

Geneerinen paatti jossain Ruotsin puolella. Kai.

Paluupäivä ja Sopranosia läppäriltä kylkiasennossa.

Bongatut elefanttimarssit: 2/3
Kilometrilaskuri: 976

10.03.2014 "Suorana: Kortesmäki" –vierailu

Aki Tykki:

Jemmeri soikoon että tämä vierailu vähän kuumotti etukäteen. Ensimmäinen Elefanttimarssi–viikonloppu oli juuri niin väsyttävä kuin etukäteen ajateltiinkin, mutta kun telkkariin pyyetään soittamaan ni telkkariin mennään soittamaan. Vaikka olisi maanantaikin.

Ihan kauheesti ei onneks tullu ryvettyä keikkareissulla, etenkään lauantain keikalla, vaan on se kuuppa kuitenkin ohuesti sekaisin kun pääsee kotiin sunnuntaiaamuna klo 9.

No mutta tulta päin, jälleen kerran.

Meijän soittokamat on tietty rundin takia keikkabussin uumenissa, ja varakamatkin on pritimatsia huollossa. Piti siis kääntyä aina vieraanvaraisen DLX-Musicin puoleen. Että lainatkaa meille urkua ja kitaraa, bitte. Ja lainasihan ne. Kiitos!

En ollu itse tuota Kortesmäen ohjelmaa nähnyt kuin pari kertaa aikaisemmin. (Mm. Arto Tuunelan taannoisen kolibri-tietovisan.) Vähän pelotti miten myö väsyneet rohjot pysytään tommosessa grrratzzzyyy-hupailussa mukana, mutta hyvinhän se meni! Jotenkin se positiivisuutta hönkivä studioyleisö sai tilanteen tuntumaan hyvinkin lämminhenkiseltä, ja Kortesmäen kanssakin juttu luisti hienosti. Ohjelman läpivedossa siinä meijän haastatteluspotissa puhuttiin mm. bensan hinnoista ja myö oltiin vaan että o-ou.

Ai niin ja tapasin viimein silmästä silmään idolini Arman Alizadin. Lipsahti suusta täysin spontaani "Arman Alizad! Suuri idolini!" –huudahdus kun häneen Ylen Studiotalon käytävällä törmäsin. Iik. #fanboy

Päätettiin lauantaina vasta, että soitetaan ohjelmassa nimenomaan Kaunis ihminen. Loogisimmat biisivaihtarit ois tietty olleet Sinä & hän tai Luonasi on linnani mutta todettiin että ne on tosi vaikeita saada toimimaan tommosella kämäsellä trio-kokoonpanolla. Esittämämme biisi sen sijaan toimii kauniisti vaikka pelkällä bongorumpusäestyksellä. (No nyt kyllä liiottelin vähän. Ois ne soinnut kiva saada siihen jostain.)

Oli hyvinkin itsevarma olo siihen soittokorokkeelle noustessamme, mutta ensimmäiset äänet päästettyäni tajusin että minua jännittää enemmän kuin luulinkaan. Ääni värisi jotenki hassusti ja se kun ei ollut muutoinkaan ihan parhaassa tikissään viikonlopun karjumisen jäljiltä niin meinas ahistaa. Ei se nyt sitten onneksi mikään katastrofi ollut, vaikka vähän sekoilinkin.

Ohjelman jälkeen jaettiin allekirjotuksia ihanille ihmisille. Hymyilytti niin että naamaan sattui.

Kiitos kaikille!

Pukuhuone.

Haastattelussa. (Kuva: @glampadd/Twitter)

Juontaja & urpot. (Kuva: @joonakortesmaki/Instagram)

Äänenpaineentarkastustilanne. 

08.03.2014 EURA, Osmantupa

Aki Tykki: Haapasalo ja DeFrost ajelivat Kouvolasta koteihinsa jo yöllä keikan jälkeen ja Jatukin heti aamusta Turkuun jotain autoa katsomaan. Mie tasoittelin Elefanttimarssin ensimmäisen keikan tuomaa euforiaa punaviinillä baarin puolella ja bäkkärillä tekniikan ukkojen kanssa. Ja itseasiassa toista tuntia yksinänikin kun hyö olivat pakkaamassa kamoja lavalla.

Onneksi nykyään on internetit aina mukana niin vaikka ois yksinäänkin niin ei ole tylsää. Aina on joku tsättäilykaveri tai vaikka vauva.fi–keskustelupalstat, joihin tappaa aikaa.

Yllättävän myöhään siinä meni, jottain yli viisi se kello oli kun nukkumaan pääsin. Vai kuus? No kuitenki.

Aamulla iski länsimaisen ihmisen ahdinko kun heräsin jostain syystä 45 minuuttia ennen kuin kello olisi soinut, mutta kuitenkin 15 minuuttia aamiaisen loppumisen jälkeen. Prkl. Onneksi Kouvolan torilta sai makkaraperunoita jo kahdeltatoista päivällä. Hyvät oli.

Matkalla Euraan poimittiin Haapasalo kyytiin Vantaalta meijän Ahmanpesästä (se on meidän juhlallisesti nimetty treenikämppämme) ja DeFrost jostain huoltoasemalta vähän lännempää. Jatu–parka ajeli koko tämänkin reissun Mazdallaan. Mutkistaa asioita kun yksi orkesterilainen asuu Kuopion kupeessa. Saa nähä kerkiääkö se bussin kyytiin koskaan.

Euran Osmantuvassa ollaan käyty neljästi aikasemminkin, joten kuviot on tutut. Tällä kertaa vaan vähän jännitti keikka etukäteen, Eurasta kun on kuulunut vähän huolestuttavia juttuja viime aikoina. Ensinnäkin Pariisin kevättä oli kuulemma heitetty tuopilla (joskin tyhjällä) ja sitten oli tuokin tapaus:

 IS: Laulajan kurkkuun käytiin kaksin käsin kiinni keikkapaikalla

No mutta eihän se auta. Tulta päin!

Soundcheckiä tehtiin aika pitkään kun tässä on vielä kaikenlaista hakemista näin alkuunsa. Treenailtiin myös Vakava nainen –biisiä ja kurkattiinpa varovaisesti myös mitä Ateistin aamuhartaus –viisulle kuuluu. Jälkimmäinen päätettiin vielä jättää hautumaan toviksi.

Soundcheckin jälkeen yritin pari tuntia saada unen juuresta kiinni, mutta en onnistunut. 

01:00 törähti konsertti käyntiin. Väkeä oli ihan helevetisti ja meininki hyvä. Itsellä oli jotenki Kouvolan vetoa jännittyneempi olo jostain syystä, ajoittain tuntui etten ihan ollu tilanteen herra. Tehtiin pieni virhe biisilistaa kirjoittaessamme kun pistettiin kaksi ehkä epävarminta laulua peräkkäin (Vakava nainen ja Luonasi on linnani) ja niinhän siinä kävi että sähläsin molempien sanoitusten kanssa. Semmonen tekee hallaa itsetunnolle ja siinä menee aina hetki ennen kuin pääsee takas hevosen selkään. Onneksi noita seurannut Sinä & hän meni nappiin ja häslä laantui. Ns. hittiputki menikin sitten oikein mallikkaasti, yleisö ja orkesteri liekehtivät!

Eikä näkynyt ainakaan keikan aikana minkäänlaisia järjestyshäiriöitä tai moukkamaisuuksia. Hienoa!

Keikka loppui joskus 2:20. Tekniikan ukkelit pääsivät purkamaan lavaa vasta 3:30 kun ravintolassa koettiin pilkku. Helsinkiin päästiin lähtemään noin kuudelta aamulla. Kotiin pääsin yhdeksän jälkeen.

Aika perkeleellinen homma se on noilla meijän tekniikan miehillä. Etenkin näin alkurundista (kun rutiinia ei vielä ole päässyt kehittymään) joutuvat kyllä vääntämään helevetin pitkää päivää, varsinkin jos lähetään tuolla lailla yöllä pois. Rispekt, tänx ja lööööv heille!


Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 elefantti
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 vakava nainen [ensiesitys]
07 luonasi on linnani
08 sinä & hän
09 kuusi jalkaa kevätjäälle
10 puhu äänellä jonka kuulen
11 hiljaa niin kuin kuolleet
12 ahmat tulevat
13 ihmisenpyörä
14 pelastaja
---
15 rakkaus
16 che guevara
17 pois kalliosta

Markku DeFrost...

Tällaisella bussilla ajellaan nykyään. Vanha mutta kodikas, vähän niin kuin Happoradio. 

Esirippu.

Bongatut elefanttimarssit: 2/2
Kilometrilaskuri: 631

07.03.2014 KOUVOLA, The House Of Rock [Loppuunmyyty]

Elefanttimarssi 2014 –kiertueen avaus.

16:31
Hotelli Cumulus

Aki Tykki: Kurkkuun koskee. Väsyttää. Jännittää. Haapasalo kuorsaa naapuripunkassa ja Cumuluksessa on rumat päiväpeitot. Pitäs nukkuu mut ei malta jotenki. 

Huippuu!

Vihdoinkin päästään alottamaan tämä meijän kuudennen levyn rundi, joka nimesi itse itsensä Elefanttimarssiksi. Kyllä tätä on jo odotettukin. Oikeastaan elokuusta 2012 lähtien, kun edellinen rundi päättyi Helsingin Circukseen. Siitä on siis jo aika kauan kun viimeksi ollaan julkisesti tällä lailla oikein tosissamme esiinnytty. Mitäs se nyt tekkee.. yli puoltoista vuotta. Hulluu.

Vähän on semmonen olo ku seisois rotkon päällä hatarista köysistä kyhätyllä sillalla. Että periaatteessa homma on hallussa mut yksikin tuulenpuuska tai virheaskel väärään suuntaan ja morjes.

No ei se oikeasti onneksi ihan niin ole. Ei tässä henki ole kyseessä. Ura vain.

Ollaan treenattu koko Elefantti–albumi johonkin kuosiin, mutta ei myö nyt hyvänen aika aleta koko levyä näillä keikoilla sentään kerralla raapia. Ehkä joskus jossain, muttei vielä tänä viikonloppuna Kouvola–Eura –akselilla. 

Vaikeita valintoja on täytynyt tehdä. Siis että soitetaanko Loistava tulevaisuus vai Rakkaus. Vai kenties molemmat ja mikäs sitten jää pois? Ja entäs Pois Kalliosta, vieläkö sitäki pittää? 

Ennustaminen on vaikeaa, mutta luulen että tänään soitamme yhdeksän biisiä Elefantilta. Aika hyvin sekin, miusta! Toivottavasti kouvolalaiset jaksaa kuunnella.

Jos minä nyt kuitenkin yrittäisin vähän uuvahtaa. Paitsi käyn kyllä tupakilla ensin.



12:13 (seuraavana päivänä)
Bussi Kvl–Eura

Keikka oli mitä mainioin! Kahdeksan maailmanensi-iltaa tuli mutta yleisö jaksoi hienosti kuunnella ja myö (ainakin melkein) osattiin soittaa ja laulaa ne. Oli ihan juhlaa, pitkästä aikaa. Kiitos, kouvolalaiset ja kouvolanmieliset!

Ja loppuunmyytykin tuo mainio rokkibaari oli, voi kerrassaan.

Hyppäsin viimeisen biisin aikana lavalta yleisön sekaan laulamaan. En tiedä mikä minuun meni. Aika usein olen moista muuvia harkinnut mutten vielä kertaakaan uskaltanut toteuttaa. Taisin potkaista jotain yleisön edustajaa siinä pomppiessani, toivottavasti ei käyny kehnommin.

Istun nyt ensimmäistä kertaa tässä bussissa. Olin hivenen ennakkoluuloinen kun tämä näyttää ulospäin aika sanoisinko... uskottavalta. Mutta täällä on selkeesti hyvä feng shui, mukava on istuu! 

Moni kakku päältä ruma.



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku [ensiesitys]
02 pimeäntaite [ensiesitys tässä muodossa]
03 elefantti [ensiesitys]
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 kuusi jalkaa kevätjäälle [ensiesitys tässä muodossa]
07 luonasi on linnani [ensiesitys]
08 sinä & hän
09 älä anna paskiaisten päättää [ensiesitys]
10 kaunis ihminen [ensiesitys]
11 puhu äänellä jonka kuulen
12 hiljaa niin kuin kuolleet
13 ahmat tulevat
14 ihmisenpyörä
15 pelastaja
---
16 loistava tulevaisuus [ensiesitys]
17 che guevara
18 pois kalliosta

Duckface–selfie, Ankkanaama–itsari. 

Konsertin jälkeen.

Encoret ja loppuunmyyty House of Rock.

Bongatut elefanttimarssit: 1/1
Kilometrilaskuri: 135