Aki Tykki: Kylläpäs taas oli outoa lähtee keikalle sekoilemaan pitkän tauon päätteeksi. Jännitti vähän. Eniten jännitti se, että päätettiin rohkeesti ottaa pari uutta biisiämme ohjelmistoon. Eihän me niitä juurikaan vielä osattu soittaa, mitä nyt samaisena päivänä pari tuntia ennen keikkaa ne muutamaan kertaan studiolla läpi veivattiin. Ihan älyttömän vaikeilta tuntuivat biisit Varo miestä ja Tavikset. Mikähän tää juttu on kun tuntuu että meidän biisit vaikeutuu levy levyltä? Kuka tän keksi että riffibiisejä tehään? Mikä vika niissä kivoissa sointukulkupopeissa oli hä?
No joo. Paikkana oli siis Loimaan hieno Heimolinna ja bileet Haapasalon kaverin 30v-synttärit. Ei kauheesti osattu odottaa mitään etukäteen kun a) Loimaasta ei aina oikein tiedä ja b) yksityisbileistä ei aina oikein tiedä. Vaan porukkaa siellä oli sitten kuitenkin oikein hyvin ja ihan ne tais meistä tykkäilläkin. Joku porukka siellä tuntu laulavan Tavisten kertosäettä soitettuamme sen biisin. Ilmeisen tarttuva ralli siis. Ai niin ja ennen meitä soitti Poor Seamus, ja olo oli kuin olis ollu oman lapsensa kevätjuhlaesitystä kattomassa. Eli niiden puolesta jännitti jotenkin enemmän kuin omastamme. Vaan turhaa jännitettiin Haapasalon kanssa, hienosti hyö vetivät settinsä!
Keikan jälkeen ei ollu oikein muita vaihtoehtoja kun alkaa särpiä viinaa, jota olikin onneks takahuone pullollaan. Meillähän oli siis semmonen tilanne, että meidän piti olla seuraavana aamuna klo 8.00 tukka kammattuna Turun satamassa astumassa Silja Festivalin kyytiin kun niillä oli siellä se Goom. Tarkotus oli että feidaillaan kinkerit jossain vaiheessa yötä pakettiin ja painutaan studiolle hetkeks nukkumaan, mutta ei siinä nyt kyllä ihan niinkään käynyt.
Mulla ei oo ihan tarkkaa mielikuvaa miten ilta päättyi, mutta sen muistan että jossain vaiheessa minä ja Jami nukuttiin studion pihalla seisovan bussin kyydissä, ja oli ihan vitun kylmä. Miun kännykän lämpömittari näytti muistaakseni 11 astetta lämmintä, ja se ei oo paljon se. Mulla oli päälläni normivaatteet, peitto, toppatakki ja joku petauspatjan tyyppinen, ja tärisin horkassa. Enkä mie tajunnu ees että johonkin siitä liikuttiin ja kun Kulju tuli herättämään että nyt ulos että Turun satamassa ollaan, luulin että se vaan kiusaa. Vaan ei se kiusannu, Turussa oltiin. Yhtäkkiä seisoimme keskellä tuhatpäistä, haalaripukuista, mölyävää ihmislaumaa. Sillon ahisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti