Pohjoisrupeaman viides ja viimeinen veto mainiossa Oulun Tähdessä. Hieno sali, iso lava, mainio bäkkäri (jossa Suomen hauskimmat seinätuherrukset) ja ystävällinen henkilökunta. Ja tommosen hiihtokeskushassuttelun jälkeen tämmöset ns. omat keikat tuntuu aina hyvältä, mukavaa kun voi taas soitella noita uudempia lauluja vähän enämpi!
Hämmästyttävän hyväkuntoisia olimme, vaikka olikin jo neljä keikkaa alla. Äänenikin oli melkein täydessä tikissään. Ihan pientä tukkoisuutta korkeimmissa äänissä vain, muttei mitään merkittävää.
Ollaanko myö vihdoin opittu ottamaan riittävän iisisti näillä reissuilla? Ollaanko myö nyt sit virallisesti vanhuksia?
Tällaisissa useamman keikan putkissa on paljon hyviä puolia. Nähkääs kun sellaiseen kunnon "kuplaan" pääsee vasta joskus tuossa kahden–kolmen keikan jälkeen. Se on vapautunut olotila. Mikään arkihuoli ei pääse kuplan sisään – maksamattomia laskuja ei ole olemassakaan. On vain bussi, hotelli ja keikat. Kuulostaa näin kuvailtuna ehkä hitusen turhan romanttiselta, mutta niin se vaan menee. Kuplassa keikatkin sujuvat keskimäärin helevetin hyvin, kuplassa ollaan rentoja ja lavalla tilanteen päällä.
Huono puoli pidemmissä putkissa on tietenkin alati kaihertava koti–ikävä, tässä kun ei ennää olla mittään parikymppisiä kreisi–sinkkuja. Mutta niin kuin Putro viisaasti aikoinaan sanoi, "siin' on helvetisti järkeä ett' on koko ajan ikävä". Ja kaipaus on hyvästä, sanovat viisaat myös.
No nythän tämä humpsahti syvyyksiin. Kevennän: tissit! peppu! puuppa!
Keikka menikin sitten oikein hyvin. Kuten jo sanoinkin, oli kivaa soittaa mm. Vakava nainen pienen tauon jälkeen. Yleisöä oli ihan hitosti, niin kuin meillä tässä baarissa usein on ollut. Kiitos teille sinne, toivottavasti päästään pian taas mekkaloimaan kanssanne!
Joku muuten toivoi jopa Älä anna paskiaisten päättää –viisua kesken keikkaa. Mut ei myö nyt sit kuitenkaan. Ehkä joskus. Aika pitkäksi venähti setti ilman sitäkin.
Mulle, Markulle ja AH:lle oli varattu lennot Oulusta Helsinkiin sunnuntaiaamuksi, mutta tein siinä lauantain mittaan tiukan päätöksen jättää sen käyttämättä. Nääs kun bussi oli lähdössä kohti Isoa Kirkkoa keikan+roudiksen jälkeen joskus aamuhämärissä, totesin että sama juua. Tai siis että sama mennä sillä bussilla.
Ja meillä oli sitten vähän tansseja siellä tekniikan porukan kanssa. Nukkumaan mentiin linja–autossa joskus varmaan seitsemän aikaan aamulla. Voi peijooni että oli taas kivvaa.
Kotona edessä kaksi ja puoli päivää lepuutusta ja sit takas kuplaan. Tässä on nyt semmonen hetki että keikkoja tulee kahdentoista päivän jaksolle yhdeksän kappaletta.
Vaan ilmeisen paljon tämä touhu meille maittaa. Markku tuossa justiin katteli keikkalistaa touko–kesäkuun osalta ja laitteli keikkamyyjälle viestiä:
Lissää keikkaa, silmät liikkuu.
Soitettu setti:
01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 loistava tulevaisuus
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 luonasi on linnani
08 rakkaus
09 sinä & hän
10 vakava nainen
11 kaunis ihminen
12 puhu äänellä jonka kuulen
13 hiljaa niin kuin kuolleet
14 ahmat tulevat
15 ihmisenpyörä
16 pelastaja
---
17 elefantti
18 pois kalliosta
19 che guevara
 |
| Ai niin bussihan se hajos taas kertaalleen matkalla. Mut ei hätää, seppä korjaa. |
 |
| En edes tiedä miksi, mutta tämä on mielestäni yksi hauskimmista bäkkäripiirroksista ikinä missään. |
 |
| Keikka oli yhtä juhlaa, voi rakkaus! (Kuva: Santeri) |
 |
| Huom. mitä kapinointia. "Mutku ei tämä ole LASI!" |
 |
| Miksaaja Kulju oli mietteliäs, väsynyt ja onnellinen. |
Bongatut elefanttimarssit: 12/15
Kilometrilaskuri: 4720
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti