09.04.2014 JYVÄSKYLÄ, Lutakko

Aki Tykki:

Mikähän siinä on, että kun ensin soittaa tiukan keikkaputken ja sitten pitää muutaman päivän väliä, niin se seuraava keikka on aina kauhean vaikea.

Niin nytkin.

Pohjoisessa grindattiin viisi keikkaa putkeen ja ne meni kaikki oikein mainiosti. Sitten taukoa jäi tavallaan vain kaksi kokonaista päivää ja taas mentiin. (Sunnuntaina ei ollu keikkaa mut päivästä meni elefantinosa paluumatkaan niin ei sitä ihan lepopäiväksi voi laskea!)

Yksi tekijä ainakin miulla on se, että ääni ei oo ikinä oikein kunnolla auki näillä keikoilla – se ei ole enää sillai kunnolla rundiauki muttei toisaalta vielä täysin levännytkään. Näin mie sen maalaispopparijärjellä ajattelisin.

No mutta asiaan. Jyväskylään lähdettiin jo yhdeksän maissa aamulla bussilla jurnuttamaan. Lutakossa piti roudis olla hoidettu pois alta jotenkin hyvissä ajoin niin siksi.

Meille oli varattu Lutakon yhteydestä bändimajoitus, mutta se kun nähtiin niin iskikin hienohelmuus. Se oli yks semmonen iso (ja valoisa ja aika vilpoisa) tila jossa oli joku 10 kerrossänkyä. Vähän aikaa siinä yritin unta etsiä mutta totesin toivottomaksi. Siispä Cumuluksesta huonetta.

Noloa. Vaan kai se vaan on hyväksyttävä että vanhemmiten tulee mukavuudenhaluisemmaksi.

Hotellihuoneessa oisin voinut levätä mutta ei. Sen sijaan pelasin kaverini kanssa kolme tuntia headsup–pokeria (lajina Crazy Pineapple). Hävisin rahaakin perkele. Fiksumpaa olisi ollut nukkua. Tai vaikka seisoa nurkassa hiljaa, halvemmaks ois tullu!

Lutakkoon hiippailin joskus ennen yhdeksää, keikan oli määrä alkaa kympiltä. Jotenkin ei ollu hyvä fiilis, en tiedä miksi. Väsytti jotenkin ja ääni ei tuntunu olevan kunnossa eikä suostunu avautumaan vaikka kuinka hymistelin, päristelin ja vinguin. Punaviinillä sain vähän fiilistä pumpattua ylös onneksi. Vapaasti lainaan tähän nyt Bonoa: olisi hienoa humaltua pyhästä hengestä, mutta punaviini vaan on niin paljon käytännöllisempää.

(Bonolla punkun tilalla oli joku viski, ehkä Jack Daniels. Mutta kuitenki.)

Keikka alkoi ja väkeäkin oli sitten paikalla paljon enemmän kuin pelättiin. Arkikeikat aina ahistaa. Ihmettelin keikan aikana että onpas nuoren näköistä väkeä paikalla, kun en siinä vaiheessa vielä tiennyt että siellähän oli myös alaikäisiä paikalla. Se on aina hienoa! Miusta tuommosia klubeja saisi olla joka pitäjässä! Siis että baarissa on kyllä anniskelualueet täysi–ikäisille, mutta sinne pääsevät myös alaikäiset.

Kentällä valitellaan että väki ei oikein käy keikoilla vanhaan malliin. Yksi ratkaisu olisi järjestää noita oikeita rokkikonsertteja klubiolosuhteissa myös alaikäisille. Hyö saisivat niitä elämyksiä, joita itsekin olen aikoinani saanut. Siellä se kipinä syttyy ja jää ehkä kytemään loppuiäksi.

Toisilla se kipinä muuttuu sen verran polttavaksi että sitä pittää sitten oikein työkseen tehdä.

Keikka meni jotenkin huterasti omalta osaltani, en vaan päässyt tilanteen päälle kunnolla oikein missään vaiheessa. Vaan ei miusta kyllä hävettävää oikein jäänyt. Siitä tuli tavallaan lisäkiksejä kesken keikkaakin, että vaikka tässä ei nyt olla ihan parhaimmillamme, olemme silti aika pirun hyviä.

Toi keikan vetäminen on sitä paitsi kauhean subjektiivinen kokemus joka kerta. Usein ollaan naurettu keikan jälkeen sitä että miten me nyt taas joka jamppa koimme konsertin ihan erilaisena – yhden mielestä soitanta oli "täyttä paskaa" ja toisen mielestä "ältsin kliffaa". 

Siihen vaikuttaa niin monet jutut, niin kuin oma päivän fiilis. Joskus joku keikan alkupuolella tapahtunut mitätön moka (tekstipätkä unohtuu, riffi lähtee väärästä äänestä, kapula tippuu) sotkee konseptit niin että siinä menee puolen keikkaa ennen kuin taas pääsee oikeaan tunnelmaan. 

Vaikea laji. Vaikea, mutta hieno!

Keikan jälkeen jaettiin muutamia nimmareita nuorisolaisille bäkkärin lastauslaiturilla. Hauskoja tyyppejä siellä kävi. Mietittiin oikein jälkikäteen että on noilla teineillä homma jotenkin paremmin hallussa kuin itsellä muinoin oli. Heillä oli selvät sävelet! 

"Mene sinä nyt tuohon niin minä otan kuvan. Sitten sinä tulet tähän minun kanssa ja tuo ottaa kuvan. Sitten kirjotatte nimmarit noihin julisteisiin!"

Huuli pyöreenä siinä tehtiin työtä käskettyä sitten. Homma toimi sotilaallisen tehokkaasti, vailla härdelliä!

Käytiin siellä myös keskustelu:

Markku: Miten te nostitte kätenne siinä että oletteko ensimmäistä kertaa Happoradio–keikalla?
Teini: No kun oltiin.
Markku: Ihan varmana oon nähny teijät jossain aikasemminkin?!
Teini: Niin. Varmaan unissas.

Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 loistava tulevaisuus
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 luonasi on linnani
08 rakkaus
09 sinä & hän
10 kaunis ihminen
11 puhu äänellä jonka kuulen
12 hiljaa niin kuin kuolleet
13 ahmat tulevat
14 ihmisenpyörä
15 pelastaja
---
16 elefantti
17 pois kalliosta
18 che guevara

No ja hajoshan se bussin mikälie polttoaineletkuhilavitkutin taas. Ja seppä korjaa.

Lutakon tunnelmallinen bäkkäri! Mainio paikka.

Väkeäkin vaikka kuinka vaikka oli keskiviikko.

Rumpuvinkkelistä.

Biisilista. Vakava nainen oli harkinnassa, mutta jäi sitten.

Bongatut elefanttimarssit: 12/16
Kilometrilaskuri: 4929