10.04.2014 PORI, Kino

Aki Tykki:

Porin Kino on erikoinen keikkapaikka. Paitsi että siellä on varmaan Suomen pienin bäkkäri, keikat siellä pidetään aina torstaisin.

Remonttia siellä on nyt tehty joten lavalle mahtuu jo oikein mainiosti. Kauheen korkee se vaan on, aina pelottaa siellä keekoilla. Mut nätti se sali on.

Äänentoistolliset asiatkin taitavat olla nykyisellään oikein hyvällä mallilla.

Ja sen bäkkärin katossa on Haddawayn nimmari.

Eli ei oikeastaan löydy valituksen aiheita, höh. No pari kuuluisaa sitaattia tähän nyt kuitenkin:

"Mikä vittu teitä porilaisia oikein vaivaa?" –Jussi Vares

"Poris ei nynnyt pärjää!" –Ville Kulju

Majoituimme sympaattiseen Amado–hotelliin siihen bussiaseman kylkeen. Mukavaa vaihtelua yöpyä välillä majataloissa, jotka eivät kuulu noihin suuriin ketjuihin. Vaikka niissä joskus onkin vähän rohtunut meininki, niin tunnelma on yleensä kohillaan.

Jatun kanssa lähdettiin kaupungille kikkailemaan melko nopeasti kaupunkiin saavuttuamme, yrityksenä herätellä ruokahalua ulkoilmalla. Kahvillakin käytiin semmosessa herttaisessa pienessä Café–Konditoria Fossettessa. Kevään ensimmäiset terassikaffet juotiin ja siinä auringossa oli jo melkein lämmintä! Kesä tullee! Kaupoissa vähän pyörähdettiin ja Kinossakin piipahdettiin ukkoja kiusaamassa.

En tiedä johtuiko se tuosta kaupungilla pyörimisestä vai auringosta vai mistä, mutta jotenkin koko päivän oli tosi hyvä fiilis. Vaikka noi Porin keikat aina jännittää jotenkin erityisesti niin nyt oli semmonen fiilis että homma taittuu hienosti.

Ne keikat jännittää koska arki–ilta, porilaiset ja koska ollaan miksaaja Ville Kuljun kotikentällä. Vähän niin kuin Villeä taatusti jännittää Joensuun keikat vähän normaalia enemmän koska ollaan bändiläisten kotikentällä. Ei haluais mokailla toisen pihamaalla!

Joskus yhdentoista pintaan alkanut keikka meni hienosti! Aluksi porilaisten jähmeys vähän jännitti, mutta kyllä se atmosfääri siitä sitten lämpeni! Oltiin oikein letkeinä.

Satakuntalaisista monet on semmosia, että ne tuijottaa keikan alusta loppuun kädet puuskassa kypsiltä näyttäen, ja keikan jälkeen tulevat sanomaan että "ei ollu paskempi veto". Se on paras kehu mitä voi saada. Jos satakuntalainen sanoisi "oli tosi hyvä keikka", se olisi jo vittuilua ja tarkottaisi että jotain meni pieleen.

Keikan jälkeen mm. Maj Karmassa kitaraa pahoinpitelevä Häiriö Piirinen tuli bäkkärille ja sanoi että ei ollut paskempi veto. Tunsimme syvää ylpeyttä.

Keikan jälkeen muut orkesterilaiset hilpasivat kuka minnekin ja mie jäin hörppimään vähän lonkeroa meijän muinaisen teknikon Vetkun kanssa. Taisin siinä aika huppeliinkin sitten lipsua. Usein käy niin sillon kun on tämmönen ns. hyvän fiiliksen päivä. Kai siinä jotenkin on sellanen tunne että on tasotettava tilit universumin kanssa – kun tänään oli näin kivaa niin pakko huonontaa huomista. 

Tai sitten se on vaan kivaa ottaa muutama juoma hyvässä seurassa.



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 olette kauniita
04 hirsipuu
05 kuusi jalkaa kevätjäälle
06 loistava tulevaisuus
07 rakkaus
08 sinä & hän
09 vakava nainen
10 luonasi on linnani
11 kaunis ihminen
12 puhu äänellä jonka kuulen
13 ahmat tulevat
14 ihmisenpyörä
15 pois kalliosta
---
16 hiljaa niin kuin kuolleet
17 pelastaja
18 che guevara

Selfie esiripun edessä.

Myö ja porilaisia.

Muutamia Hannu Ikosen otoksia keikalta tuolla:
http://hannuikonen.kuvat.fi/kuvat/BAND+FOTOS/HAPPORADIO+@+KINO/

Bongatut elefanttimarssit: 12/17
Kilometrilaskuri: 5253