Herään Porin Amado–hotellissa 09:06 siihen että satakuntalainen miksaaja Ville Kulju seisoo huoneessani ja sanoo jotakin. Tulkitsen, että pitäisi jo mennä. Ville ainakin lähtee samantien kun silmiäni raotan.
Kamat olin pauttiarallaa pakkaillut valmiiksi jo yöllä joten pääsen huoneestani suhteellisen nopeasti liikkeelle. Palautan huoneeni avaimen ja vaapun aamiaishuoneeseen. Otan pienen lautasen ja siihen parit nakit.
Pikkuhiljaa aivonikin alkavat heräillä. Että niin joo meidänhän piti lähteä tasan yhdeksältä matkaan, minua varmaan odottavat jo kovin. Äkkiä ne kaksi apeaa nakkia huuleen ja pihalle. 09:20 kiipeän lähtövalmiudessa olevaan linja–autoon ja kiukkuisen oloinen Haapasalo muistuttaa minua Jaloviina–säännöstä.
Jaloviina–sääntö menee niin että jokaista myöhästyttyä viittätoista minuuttia kohden se myöhästyjä–urpo joutuu ostamaan muulle porukalle pullollisen Jaloviinaa. Tätä sääntöä tosin pitäisi hiukan päivittää, Jaloviina kun on menettänyt arvonsa porukassamme. Laadukas punaviini olisi parempi. Täytyypä pistää ehdotus aloitelaatikkoon vetämään.
No ja sitten koteloon nukkumaan. Aikamoinen pökkyrä oli päässä. Yllättävänkin kova, en jotenkin tajunnutkaan että oisin niin päissäni ollut. Univelalla saattoi olla osuutta asiaan, muutaman tunnin unien jälkeen vippasee päästä vaikkei ois mitään juonutkaan.
Pari tuntia siinä unta sain, en lähimainkaan tarpeeksi. Vaan niinhän se aina menee. Matka Porista Joensuuhun on pitkä ja kivinen, mutta mikäs meillä on bussin kyydissä istuessa. Aika kuluu ns. normia nopeammin avaruudessa ja keikkabussissa paskaa jauhaessa. #fakta
Varkauden Teboililla kohdattiin mihin lie matkalla ollut Kotiteollisuus. Näyttivät olevan musiikkitunnelmissa. Hongiston kanssa rupattelimme leppoisia, enimmäkseen konserttimatka–ajoneuvojen ihanuuksista.
Joensuuhun päästiin joskus iltapäivästä ja sitten normikuviot. Ukkelit kantamaan esiintymisvermeksiä Kerubiin ja poppelit pötkölleen Kimmeliin. Tai no lähinnä mie, muut tuli omia reittejään. Kimmelissä makoilin sitten pari tuntia valot poissa saamatta unta. Sairasta, I tell ya, sairasta!
Kun loputkin poppelit oli saatu kaupunkiin, käväistiin pikaisessa soundcheckissä. Sitä seurasi vielä noin tunti pimeässä makoilua. Ei unta. Ei yllätys.
Taisi käydä niin että kotikaupungin keikka jännitti enemmän kuin tajusinkaan.
Kerubille joskus hyvissä ajoin ennen kymmentä. Ideana oli vilkaista lämmittelijän roolissa toimineen joensuulaisen Pihka ja Myrsky –orkesterin konserttia. Vaan kävi niin kuin aina: en mie sinne saliin tohtinu mennä. Tuntui paremmalta idealta istuskella iisisti takahuonetiloissa rupattelemassa kuin mennä kasvattamaan paineita.
Vaan kuulemamme mukaan settinsä oli sujunut mallikkaasti. Ja mukavia ihmisiäkin olivat, selkeesti hyvien puolella.
Klo 23:30 törähti settimme käyntiin. Tämä perjantain keikka ei lopulta ollut ihan loppuunmyyty, muttei paljoa puuttunutkaan. Väkeä oli ihan hitosti ja tunnelma katossa! Suunnitelmissa oli kahdenkymmenen kappaleen setti, mutta kun joku tuossa loppupuolella niin antaumuksella huusi Taviksia, niin päätettiin heittää se soppaan mukaan.
Ja voi että meillä oli mukavaa. Joensuulaiset tunsivat Elefantin biisit jo erinomaisesti joten oli kivvaa soitella pitkästä aikaa jopa Älä anna paskiaisten päättää. (En muuten edelleenkään osannut live–olosuhteissa pajattaa sitä Ö–osan solvauslitaniaa oikein, mutta tokkopa sillä niin väliäkään. Ei siitä mitään selvää mahda saada kuitenkaan. Mut harjoituksissa se vielä meni!)
Joensuu–traditiota rikoin tällä kertaa sen verran etten ottanut pipoani pois missään vaiheessa. Sen verran perinteitä kuitenkin kunnioitettiin, että ylimääräisenä encorena tömäytimme Itä–Suomessa tuulee menemään.
Se on minusta hirmu hieno laulu. Ja aina on tippa linssissä kun sitä kotikaupungissa saapi vejellä. Jotenkin ne lapsuusmuistot tulvahtavat eläväisempinä mieleen kun tietää että salissa on vanhoja ystäviä ja sukulaisia, jotka tietävät tarkkaan mistä lauletaan.
Ennalta oli päätetty, että tämä perjantai ei olisi juhlapäivä. Seuraavana päivänä olisi nimmarijakoa ja haastattelua jo klo 14 Joensuulaisessa levykaupassa (Levy–Eskot) ja muutakin häslää.
Lähdin bussijatkoilta joskus viiden pintaan hoippumaan kohti Kimmeliä.
Soitettu setti:
01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 älä anna paskiaisten päättää
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 vakava nainen
08 rakkaus
09 sinä & hän
10 luonasi on linnani
11 kaunis ihminen
12 puhu äänellä jonka kuulen
13 hiljaa niin kuin kuolleet
14 tavikset
15 ahmat tulevat
16 ihmisenpyörä
17 pois kalliosta
---
18 elefantti
19 pelastaja
20 che guevara
---
21 itä–suomessa tuulee
 |
| Kotiteollisuudella on hiton paljo hienompi bussi ku meillä. E-Karjala 1–0 P-Karjala. |
 |
| Kerubi ei petä, ilmanvaihtoa lukuunottamatta mainio sali! (Lue: Läskillä hiki!) |
 |
| Väkeä piisasi, jemmeri soikoon. |
Bongatut elefanttimarssit: 13/18
Kilometrilaskuri: 5761
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti