12.04.2014 JOENSUU, Kerubi [Loppuunmyyty]

Aki Tykki:

Lauantai Joensuussa aukeni harmaana.

Meidän oli määrä mennä paikalliseen (ja mainioon!) levykauppaan (Levy–Eskot) jakamaan allekirjoituksia kello kahdeksi. Alkujaan tarkoituksenamme oli myös esiintyä paikalla muutaman akustisen laulun verran, mutta se idea haudattiin kun alkoi vaikuttaa siltä että äänentoistolaitteiston hankkiminen olisi muodostunut ongelmaksi.

Paikan päällä selvisi, että talolla olisi ollut kyseinen laitteisto valmiina ja -udessa. No mutta, ehkä ensi kerralla.

Koska ajattelimme että se, että myö mennään vaan sinne pönöttämään ois jotenkin kiusallista, yritimme järjestää pienimuotoista livehaastattelua siihen allekirjoitusten jaon yhteyteen. Oi FM:ltä saatiinkin pari jamppaa paikalle, mutta joku tietokatkos siihenkin sitten mahtui. Haastattelu tehtiin vasta nimmarijaon jälkeen takahuoneen turvissa. No mutta, ehkä ensi kerralla.

Se haastattelu muuten on kuultavissa tuolla: http://oifm.fi/tag/haastattelu/

Ei se pönöttäminen sitten onneksi juurikaan ahdistanut. Vähän meillä oli krapulainen meininki, mutta onneksi se oli sellaista höveliä laatua. Pilottilasit tosin pidin päässä tiukasti. Silmät oli vähän päässy pieniksi. Jaoimme ihmisille julisteita ja postikortteja ja miihailimme valokuvissa. Mukavia tyyppejä oli paikalle vaivautunut kasapäin.

Allekirjoitusten jaon jälkeen saatiin kiitokseksi vaivannäöstä (minkä vaivan?) valita yhdet levyt hyllystä kukin. Muut otti jotaki heviä, mie tietenkin Kaija Koon uusimman. Poppari mikä poppari.

No sitten. Takaisin Kimmeliin uuvottamaan. Ja ihan sama meininki kuin edellisenäkin päivänä – uni ei vaan tule millään vaikka kuinka väsyttää. Voisi luulla ettei nyt ainakaan toisena päivänä enää itse Kerubin keikka niin jännittäisi mutta jostain syystä valvomiseksi se taas meni.

Leikkaus iltaan.

Tälle illalle oli kuulemma myyty noin 100 lippua enemmän kuin perjantaille. Se tuntui vähän hurjalta kun sali oli a) silminnähden täysi ja b) helevetin kuuma jo edellisenä iltana. Vaan eihän siinä mittään, tulta päin! Ja siispä oikein uhallamme soitimme vielä yhden laulun enemmän kuin perjantaina. Lisätty kappale tosin oli akustinen versio muinaisesta Sinä–viisusta (kun sitä oli eriksensä etukäteen ja hyvin perustein toivottu) että ei se nyt liikoja lämpöjä lisännyt.

Jotenkin vähän voipuneempi yleistunnelma salissa ehkä oli kuin perjantaina. Vaikea sanoa johtuiko se tungoksesta vai kenties omasta päästä. Keikka oli joka tapauksessa mainio, ei pääse valittamaan.

Etukäteen olin pyytänyt kerubilaisia ettimään miulle Jokipoikien pipon bäkkärille, että voisin jotenkin osoittaa tukemme legendaariselle jääkiekkoseurallemme. Perjantaina unohdin sen sieltä etsiä mutta lauantaina vetelin encoret se päässä. Se tuntui jotenkin mukavalta.

Kiitos näistä illoista, Kerubi! Myö rakastettaan teitä!


PS. Tällä reissulla muuten jo varmistui tuo tuleva slottimme Ilosaarirockissa. Että soitamme ns. kynttiläslotissa eli lauantain viimeisenä esiintyjänä. Olikohan se sittenkin tuo juttu mikä jotenkin hermostutti koko viikonlopun?



Soitettu setti:

01 rakkaus on sotku
02 pimeäntaite
03 loistava tulevaisuus
04 olette kauniita
05 hirsipuu
06 kuusi jalkaa kevätjäälle
07 vakava nainen
08 rakkaus
09 sinä & hän
10 luonasi on linnani
11 kaunis ihminen
12 sinä
13 puhu äänellä jonka kuulen
14 hiljaa niin kuin kuolleet
15 tavikset
16 ahmat tulevat
17 ihmisenpyörä
18 pois kalliosta
---
19 elefantti
20 pelastaja
21 che guevara
---
22 itä–suomessa tuulee

Edellisenä päivänä Kerubi oli silmämääräisesti täysi, tänään siellä oli 100 ihmistä enemmän.

Ja kyllä sitä sitten raavittiinkin.

Jatu antoi haastattelun Pielisjokiseutu–lehteen ja saimme palkinnoksi pipoja. Villestä tuli ninja.

Paluumatkalla jossain, kuvassa kuljettajamme Mikko (vas.) ja päällikkömme Ville.

Bongatut elefanttimarssit: 14/19
Kilometrilaskuri: 6197