Aki Tykki: Historiamme kuudes On the Rocksin keikka ja odotukset taas korkealla. Rocksiin on saatu useammankin kerran paljon porukkaa houkuteltua ja hyvä meininki päälle. Arkipäivänä sinne jälleen jouduttiin, mutta ei siellä taida viikonloppuisin käydä keikoilla ketään muutenkaan. Ja miksi kävisikään kun baari on täys aina muutenkin?
Soundcheckiin mentiin joskus iltapäivällä ja Markku-man löysi siitä terassin portilta kaksi tyttöä pyörimästä. Kävi ilmi, että olivat ne samaiset henkilöt, jotka jo vieraskirjassa olivat uhanneet tulla vakoilemaan meitä On the Rocksin ulkopuolelle. Olivat jostain kauempaa oikein saapuneet, joten hyväsydäminen Juutalaisemme pyysi tytöt kuuntelemaan soundcheckiämme. Ja mikäpäs siinä. Niillä ei ois ikä riittäny illan keikalle kuitenkaan, kun ikäraja taisi olla 23, joten ajateltiin että jos tämä vähän korvais. (Korvais mitä?! Jos mie oisin liian nuori pääsemään k-23 -baariin, mie oisin lähinnä onnellinen nuoruudestani! Nii!)
Soitettiin sitten vissiin neljä biisiä jo soundcheckissäkin tällä kertaa, saatiinpa kerrankin soundit kohilleen. Tai no niin kohilleen kuin ne nyt tuossa sokkelobaarissa voi saada. Siitä lähettiin sitten käymään porukalla ytimessä vähän jotain syömässä, ja kohta istuttiinkin jo lonkerolla. Mukava se on kyllä kesäinen ilta Helsingissäkin! Rocksiin palattiin vähän ennen lämppäribändi Latest Crushin aloitusta. Kiitoksia heille tästä kohtaa onnistuneesta lämmittelystä! Paitamyyjämme Jerekin oli vielä hengissä, ja oli vissiin saanut jo jonkun paidankin myytyä. Käykääs tutustumassa Jeren bändiin. Roihu on hyvä orkesteri!
Latest Crush alotti keikkansa luullakseni puoli yhdentoista maissa illalla, ja porukkaa ei heidän aloittaessaan paikalla vielä hirveästi ollut. Eli normikuvio: myö takahuoneeseen kiroilemaan ja juomaan kaljaa että ”ei tänne taas saatana ketään tule”. Heidän settinsä aikana sitä väkeä paikalle kuitenkin saapui koko ajan lisää, niin että siinä ennen meidän keikkaa alkokin jo näyttää aika täydeltä. Tästä innostuimme siinä määrin että päätettiin alkunauhan soidessa soittaa uramme toistaiseksi pisin keikka eli kokonaista 16 biisiä. Ja pitkältä se ei kyllä tuntunut. Oli ihan juhlaa.
Joskus tulee tämmösiä keikkoja, että jotenkin kaikki menee kohdalleen. Tunnelma on oikea, soitto ja laulu kulkee, biisijärjestys on oikea, yleisö elää hyvin rokkiurpojen mukana ja alkoholipitoisuudet (yleisössä ja lavalla) ovat ainakin suunnilleen oikeat. Heittämällä paras keikkamme sitten kolmoslevyn julkaisun. Toistaiseksi.
Niin kuin aina menestyksekkään keikan jälkeen, tälläkin kertaa piti sitten juhlia oikein urakalla alkuperäisen suunnitelman vastaisesti. Tarkotus oli häippästä kotiin mahollisimman pian keikan jälkeen kun edessä olisi vielä kolme keikkaa ja joku 2000 kilometriä matkustamista. Vaan kun ei malta niin ei malta. Juutalaisen kanssa hökkäiltiin vielä siinä jossain Rocksin edessä varmaan viiden jälkeen aamullakin, mitä lie ollaan säädetty. Joskus kuuden – seitsemän jälkeen selvisin lopulta kotiinkin onneksi. Markun kanssa laitettiin tekstiviesti Kuljulle, että myö tullaan Savonlinnaan autolla perästä, menkää työ bussilla vaan. Tai luultavasti siinä on lukenut about ”Mwö tul5aa n aut6lla persta, menlää vaa6.” Ymmärsivät kuitenkin ja menivät. Seuraavana päivänä kadutti.
Nämä räikytimme menemään:
01 älä huuda
02 pumppu
03 linnusta sammakoksi
04 suru on
05 hc-sää
06 pahoille teille
07 sinä
08 encore
09 varo miestä
10 tanssi
11 hitaasti
12 tavikset
13 kaupunki täynnä ihmisiä
—
14 kaksi tarinaa
15 pois kalliosta
16 mulla menee hyvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti