Aki Tykki: NRJ:n Tenkasen Sami pyys meidät(kin) soittamaan läksiäispäivänään pari biisiä akustisesti, ja suostuimmehan me. Eikä vain siksi, että Sami on niin ihku ja söpö, vaan myös siksi että hän on Haapasalon ja Markun lapsuuden kavereita. Hauskaa oli tavallaan se, että ensimmäinen haastattelu, jonka Tenkanen ever mihinkään radioon teki oli eräskin Haapasalo jollain muinaisella loimaalaisella festarilla. Ja nyt kun Tenkanen siirtyi eetteristä johtoportaaseen, Haapasalo oli myös ainakin lähes hänen viimeinen haastateltavansa. Paitsi että en mie usko ettei Tenkanen enää radioon palaa, ei se malta pysyä erossa kuitenkaan.
Meillä oli edellisenä iltana elämämme ensimmäiset bileet, joissa saatiin juoda (Vilkkumaan sanoin) ”keskikaljaa Suosikin laskuun”. Tästä seuras sitten melkomoinen krapula, eli eipä paljoa naurattanu kun NRJ:n tiloihin ajeltiin. Onneksi tilaisuus oli mahollisimman rento, huolimatta suorasta radioinnista. Pari biisiä sinne siis soiteltiin menemään ja ne oli tällä kertaa yllättäen Pois Kalliosta ja Mulla menee hyvin, joista jälkimmäisen ajattelimme sopivan Tenkasen läksiäisiin paremmin kuin hyvin. Eivätkä nuo kesken kaiken meitä studiosta mihinkään heittäneet, eli kai se kelpas. Tai sitten eivät kuunnelleet.
Vähän jäi harmittamaan kun paikalla oli pari jotain hirmu pientä ihmistä, jotka kävi keikan jälkeen miulta kysymässä että miksei soitettu Taviksia. Ehkä se olis kuitenkin pitäny soittaa siis… No mutta ensi kerralla sitten.
Läksiäisistä himppeen lepäämään, illalla Keravalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti