Aki Tykki: Niin siinä kävi että Olli-Matti raukka joutui vannomisistaan huolimatta toimimaan Make DeFörstin roolissa vielä toistamiseen. Uniklubin Jussin sairastumisen vuoksi meidät hälytettiin lyhykäisellä varoitusajalla paikkaamaan heidän keikkansa Seinäjoella. (Tuli mieleen vanha Extreme-orkesterin lausuma totuus ’a circle can’t fill where the square should be’, mutta ei annettu sen pilata tunnelmaa.)
Seinäjoelle saavuttiin kuka mistäkin. Mie ja Olli-Matti Helsingistä, Haapasalo Tampereelta (joskin miun Ekkerin kyydissä sekin) ja Jami Mikkelistä. Ja tottakai saavuttiin paikalle sen verran myöhään, että hyvä kun ehittiin kusella käydä ennen keikkapaikalle siirtymistä.
”Tangovapaa Vyöhyke” tarkotti semmosta ehkä parintuhannen hengen telttaa joka sijaitsi siinä jossain aika lähellä Seinäjoen asemia. Meidän lisäksemme esiintyjälistassa seisoi Anna Eriksson ja Fakta Beat. Eli eipä taas yhtään tiedetty mihin oltiin menossa ja jännityksen vallassa teltalle käveltiin, kalsarit automatkustamisesta hiessä. Ihq Anna Eriksson siellä veteli juuri settinsä loppupuolen hittejä ja yleisöllä tuntu olevan tunnelma katossa. Myö harhailtiin ympäri sitä telttaa etsien jotain reittiä bäkkärille, mutta eihän myö semmosta löydetty. Joku järkkäri neuvo jopa meidät jossain vaiheessa teltan viereiseen rakennukseen, mutta ei siellä ollu yhtään mitään. Paitsi joku oudon näkönen aparaatti, huoneita ja portaita. Puhelu äipälle (eli Kuljulle) autto onneksi ja löysimme toisemme, orkesteri ja tekniikka.
Vähän huolestuneina kateltiin sitä yleisöä, että nuo ne lähtee jatkamaan tangosessioita Annan keikan jälkeen. Vaan kyllä siinä sitten onneksi väkeä tuli lavan eteenkin kun settimme alotettiin. Ja porukkaahan siellä oli kuitenkin ihan älyttömästi katsomassa, eli soittotoimi oli oikein mukavaa. Eikä jännitetty varamiehitystämmekään enää niin paljoa kuin viimeksi. Kun on kerran selvinny riskillä jostain jännittävästä tilanteesta ehjin nahoin, on se seuraavalla kerralla helpompaa! Ajatelkaa nyt vaikka seksiäkin! (Tai no niin no, koko ajanhan te sitä ajattelette kuitenkin.)
Setti lopetettiin perinteisesti positiivisuusballadiin ja siirryttiin lavan taakse ihmettelemään että mitäs nyt. Jami teki nopean ratkaisun ja päätti ajaa samantien kotiin Kallioon, ja Olli-Matti (edellisen reissun kokemuksista viisastuneena) teki pikaisen päätöksen liittyä seuraan. Lähes yhtä nopeasti minä ja Haapasalo teimme päätöksen jäädä Seinäjoelle tekniikan kanssa yöksi. Ei ois jaksanu Escort toista neljääsataa kilometriä ehkä samana päivänä, ja oli noita juomalippujakin käyttämättä vielä vaikka kuinka.
Rauhakseen siellä istuttiin sitten pöydässä, syötiin grillimakkaraa, juotiin lonkeroa ja kuunneltiin Fakta Beatin cover-settiä. Ai niin ja polteltiin tupakkia, jota alueella myytiin semmosissa upeissa vanhan liiton paketeissa! Siis semmosissa oikein metallirasioissa! Olikohan ne jotain Tangomarkkinoita varten erikseen valmistettuja juttuja, en tiiä. Hienoja kuitenkin, oikein mieltä herkisti.
Alueen sulkeuduttua Kulju kävi puhumassa meille luvan siirtää juomatta jääneet lonkerot aidan takaiseen keikkabussiimme. Kun siis oltiin tietenkin käyty 10 minuuttia ennen valomerkkiä käyttämässä loputkin kymmenkunta juomalippuamme. ”Perse-expressiin” siis siirryttiin viimeistelemään illan tehtävämme. Mie, Haapasalo ja Kulju mentiin siitä vielä hotellihuoneeseen jatkamaan. Ja jotenkin tilanne pääty siihen, että Kulju sammui omaan huoneeseensa ja onnistui mennessään viemään kaikki minun ja AH:n huoneen tyynyt. On se kyllä kanssa vitsikäs. Kosto on jo mietinnässä.
Muutama tunti nukuttiin ja ajeltiin Helsinkiin. Ja oli ehkä elämäni hikisin ja tukalin automatka se. Onneks Haapasalo sentään ajo, ei olis minusta siihen hommaan ollu.
Soitetut tangot:
01. älä huuda
02. tanssi
03. suru on
04. hc-sää
05. pahoille teille
06. sinä
07. ikävä ihollesi
08. linnusta sammakoksi
09. hitaasti
10. tavikset
11. kaupunki täynnä ihmisiä
12. pois kalliosta
–
13. mulla menee hyvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti