Aki Tykki: Niin se ei ollu hirmusen hyvä idea se terävän naukkailu justiin ennen nukahtamista. Seuraus oli, että kun joskus puolen päivän maissa heräsimme, olimme jo valmiiksi pikkuhönössä. Minä ja Anssi siis. Ja pahaksi onneksi keikkabussista (joka oli muuten saatu jo aamutuimaan siihen kuntoon että sillä päästiin taas ajelemaan!) löyty muutama siideri, jotka tietysti riipaistiin heti pois.
Tampereelle saavuttiin hyvissä ajoin ja mentiin käymään sitten aamukahvilla (ja -kaljalla) Telakalla, sillä kukaan ei vielä tiennyt missä meidän majapaikkamme oli. Telakan terassilla istuskeli pöydässämme joku mieshenkilö, joka oli kuulemma koskettanut kyseisen ravintolan wc-tiloissa Marko Ahtisaaren penistä. Ihan vaan koskettanut hetken mielijohteesta kun vierekkäisillä laareilla olivat virtsauspuuhissa. Huumorimiehiä, selkeesti!
Tampereella oli jottain noita politiikan isoherroja miitinkiä pitämässä, ja niinpä meinattiin mekin jäädä poliisien ansaan sinne Telakan pihalle. Vaan viimehetkillä saatiin kurvattua Perse-expressimme saartorenkaan läpi, yli piikkimattojen ja betoniporsaiden! Luotisateessa kurvasimme halki Tampereen etsien Cumulusta, jonka oli määrä toimia päämajanamme. Ja löydettiinkin Cumulus, joka tietenkin oli se väärä. Jälkimmäinen oli oikea. Enkä minä vieläkään muista kumpi niistä on kumpi. Anssin kanssa naatiskeltiin vielä siinä hotellin baarissa parit tuopposet ennen kuin älyttiin viimein mennä huoneisiimme nukkumaan. (Taisivat muuten maksaa yli 7€ /kpl semmoset 0,6:n litran tuopit. Isojahan ne on mutta melko kallista silti minusta!)
Ilta jo oli kun heräsin, ja eipä ollu olo häävi. Vanhan tutun, krapulan, lisäksi oli nenä tukossa ja kurkku epätavallisen karhea. Kovin epämiellyttävä fiilis siis. Hotellin ravintolassa syötiin metsästäjän leikkeet ja siirryttiin keikkapaikalle ”iskelmäravintola Komeettaan”. Hieno paikkahan tuo oli, joskaan ei kovin rok-henkinen. Takahuoneessa käskettiin artistien soittaa ”nuorekasta iskelmämusiikkia asianmukaisesti pukeutuneina”. Ja näinhän me juuri teimmekin!
Itse keikasta ei oo ihmeitä kerrottavana. Väkeä ei iskelmäravintolassa ihan hirveesti ollu, mutta tunnelma oli kai ihan jeppinen. Itse ei kyllä oltu parhaassa iskussamme – itelläni ainakin se nouseva flunssa vaivas jo siinä vaiheessa melkosesti, enkä mie huomannu että muutkaan orkesterin jäsenet ois varsinaisesti liekeissä olleet, edes kuvaannollisesti. Vaan ei tarvinnu hävetä kuitenkaan, uskoisin.
Keikan jälkeen lähettiin melkein samantien ajelemaan Kirkolle. Paitsi Haapasalo jäi Treelle uinumaan kun oli seuraavana päivänä hommia heti aamusta Forssassa. Markku ajo keskinopeusennätyksensä kotimatkalla, muttei siitä sen enempää ettei poliisit kiinnostu liikaa.
Soitetut laulut (aakkosjärjestyksessä, ei muisteta mitä reittiä ajeltiin):
encore
hc-sää
hitaasti
kaupunki täynnä ihmisiä
linnusta sammakoksi
mulla menee hyvin
pahoille teille
pois kalliosta
sinä
suru on
tanssi
tavikset
älä huuda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti