Markku DeFrost: Perjantai-ilta venyi jonnekin aamuviiden tienoille Haapasalon kanssa juopotellessa. Muutamaan yöhön ei ollu tullu nukuttua kunnolla ja ajattelinkin että ehdin kuitata univelat ennen lähtöä Kokkeliin. Mikä siinä on, että kun pitkän pimeän talven jälkeen alkaa keväällä aurinko paistaa ja kuuluu tsirp tsirp, niin ei vaan voi nukkua? Heräsin lauantai-aamuna klo 9.00 linnunlauluun ja kyllä sapetti, olin väsynyt ja krapulakin heikotti.
Klo 17:n aikaan lähdimme Haapasalon kanssa miun Mazdalla kohti Kokemäkeä ja otimme matkalla Forssasta kyytiin Valtakunnan virallisen Happoradiolle tarjoajan, Timo L:n. Kokkelissa olimme joskus 20:n aikoihin, loppumatkan ajoimme autosaattueessa, jossa oli liikennepoliisin ja meidän lisäksi Akin & Jatun kulkuneuvo.
Keikkapaikkana toimi se sama baari, jossa olimme kolmisen vuotta sitten. Oli vaan muuttanut nimensä. Toinen tsekki peräkkäin uusilla biiseillä ja jotenkin vaan miun kuuntelu oli kummallinen. Alapäät humisi ja yläpää oli pelkkää kihinää. Balanssit tuntui kuitenkin olevan aivan kohdillaan, joten en osannut sille mitään kummempaa tehdä. Kuljulle piti asiasta mainita ja kiltisti hän teki ne kymmenen punnerrusta, jotka sääntöihin kuuluvat ja/tai tuomaristo kulloinkin langettaa.
Muu seurue meni pitsalle ja minä Timon kanssa vaahtokylpyyn hotellille, joka sijaitsi Harjavallassa. Koska kumiankkani oli unohtunut kotiin, kävin vain pikaisesti suihkussa ja olimme takas keikkapaikalla jo puoli kymmenen maissa.
Eipä sitä enää muistanutkaan, miten pitkästyttävää on keikan alun odottelu vieraalla paikkakunnalla. Jotenkin Helsingissä on helpompaa, kun voi lähteä kotoa vasta tuntia ennen tai sit baarin puolella on ainakin joitakin tuttuja. No kummissii, meidän keikan alkua siirrettiin jonnekin puoli yhden tienoille. Krapulakin oli ja ahdisti, kun baarin puoli täyttyi tuskastuttavan hitaasti. Taas alkoi ne väsyneet vitsit kesäkaupungista. Join pari tiukkaa jallukolaa ja elämä voitti.
Keikasta tuli loppujen lopuksi työvoitto. Paikalla oli noin sata ihmistä mutta vain muutama nuilotti pöydässä. Loput pakkautuivat lavan eteen ja meininki oli katossa. Soitettiin vajaan tunnin setti ja kokeilimme taas vähän uutta biisijärjestystä. Myös yhtyeemme virallinen jazz-osuus setin puolivälin tienoilla upposi yleisöön kiitettävästi.
Jami ja Aki lähtivät kiireellä Anssi Ahvenaisen kyydillä yöksi kotiin ja olivat jo Huittisten kohdalla menossa kohti Helsinkiä, kun loppunauha vielä soi. Minä ja Haapasalo jäätiin Kokkeliin tenuamaan. Tekniikan piti mennä Poriin yöksi mutta saimme puhuttua heistä 2/3 jäämään yön yli kestäviin bakkanaaleihin. Ja sitten ne jatkot: Ihan siis kerta kaikkiaan paskimmat jatkot mitä olemme kuunaan saaneet aikaiseksi. Vetku puri ihmisiä jalasta esittäessään laavaa (kyllä, laavaa) ja kaikki vaan olla nuilotti. Edes Timon avokätinen juomatarjoilu ei pelastanut tilannetta. Mie luovutin joskus 8:n aikaan aamulla ja Haapasalo tuntia ennen.
Kotiin läksimme sunnuntaina iloisina ja virkeinä.
Soitettu setti:
01. Palaset
02. Linnusta sammakoksi
03. HC-sää
04. Suru on
05. Tavikset
06. Pahoille teille
07. Sinä
08. Kaksi tarinaa
09. Varo miestä
10. Hitaasti
11. Tanssi
12. Kaupunki täynnä ihmisiä
—
13. Pois Kalliosta
14. Meidän vene
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti