Markku DeFrost: Kamala krapula oli aamulla. Kello 12 oli herätys ja mie olin nukkunu jonkun pari tuntia. Eikä sitä bussia missään näkyny, oli liian kova tuuli ulkona ja närästi. Minibaari oli yöllä juotu pois, siellä ei ollu edes sipsejä jäljellä. Menin poikain kanssa bussiin ja nukuin Laihialle (=vai Laihiaan?) saakka. Ja se Laihian baari… no joku muu kertokoon. Sanottakoon vaan, että siinä nukkuessani oli joku ilmeisesti ajanut bussin aikapoimun läpi takaisin 80-luvulle.
Aki Tykki: 80-luku oli onnellista aikaa. Hieno lava oli kun oli riittävän iso kerrankin. Majoitus oli baarin yläkerrassa, sinne kuului karaoke vähän turhan selvästi. Jamin kanssa yritettiin nukkuakin muttei siitä sitten mitään tullu. Keikka alko normiaikaan 00:30.
AH Haapasalo: Saunassa bäkkärillä nauratti. Juutalainen kikkaili. Krapula oli melkonen. Keikka oli hyvä. Lauloin stemmat paremmin kuin koskaan, tai sitten olin vaan niin humalassa että se tuntui siltä. Muut bändiurpot meni nukkumaan jo kolmelta mutta minä jäin tekniikan kanssa vielä baariin ihmettelemään. Roudasinkin oikein. Hotellihuoneessa pidettiin pienet jatkotkin. Meitä oli minä, Kulju, valomies Vellu sekä talon dj:n virkaa hoitanut (Hausmyllystä tuttu) Enzo. Jatkot hiipuivat ja sain vihdoin olla Villen kanssa kahden. Olin niin odottanut tätä hetkeä. Aloin kertoa Villelle jotain romanttista tarinaa, mutta se paskapää nukahti kesken minun juttuni.
Jami Motti: Eipä siinä. Pelotti soundcheckissä kun joku hullu juoppo tuli lavalle kikkailemaan. Tykärin kanssa nuilotettiin huoneissa ennen keikkaa ja keikan jälkeen. Keikalla ei nuilotettu.
Markku DeFrost: Aamusti lähdettiin klo 8:30 kohti kotia. Yöllä ei taas nukuttanu kunnolla, koko aamun vitutti ja silmän aluset oli mustat kuin Wilson Kirwa. Bussilla Tampereelle ja siitä edelleen junalla Hkiin. Ja bussi pätki taas koko matkan. Sitä on korjattu nyt jo 15000 eurolla ja edelleen pätkii? Mikä vittu siinä voi olla?
–
Ville Kuljun jälkisanat: Nyt on tosiaan jokainen keikkareissu päättynyt siihen, että Perse-Express on matkan päätteeksi nilkutettu autokorjaamolle. Viistoistatonnia on jo rypistynyt korjaamopäällikön rasvaiseen kouraan. Ja ehei, ei hyvät ystävämme, loppua ei näy… Tänään haen taas ajokkimme huollosta ja minua odottaa siellä kirjekuori sisällään lasku. Ei taida mennä kauaa, kun Perse-Express on Suomen kallein konserttimatka-ajoneuvo.
Soitetut rallit ja nyyhkyt:
01 älä huuda
02 tanssi
03 suru on
04 hc-sää
05 pahoille teille
06 sinä
07 hitaasti (jäähdyttelyversio)
08 tavikset
09 linnusta sammakoksi
10 kaupunki täynnä ihmisiä
~laimeeta taputusta~
11 encore
12 pois kalliosta
13 mulla menee hyvin
lauantai 30. syyskuuta 2006
perjantai 29. syyskuuta 2006
KAJAANI, Bepop
Markku DeFrost: Mie tulin tänne jo aamulla muiden kiireiden vuoksi (= Herätä piti klo 05 ja säätöä oli, kun Finnairin koneessa meni lähtökiihdytyksessä pelikaani turbiinista läpi ja suora lento Kajaaniin vaihtui odotteluksi Hki-Vantaalla. Pääsin lopulta Oulun kautta Kajaaniin muutaman tunnin myöhässä.) Menin hotellille lepäilemään joskus 15 jälkeen.
Aki Tykki: Miulla oli Vantaan keikan jäljiltä unirytmit siinä määrin sekasin, että mieki heräsin joskus ennen viittä jo aamusella. Kurkkuunkin sattu sen verran etten sitten enää saanu torkuttuakaan. Puol kaheksan tilasin taksin, kävin Motti-Jamin kyytiin ja mentiin Länsi-satamaan (Länsisatamaan?) jossa tekniikan miehillä varustettu Perse-expressimme odotteli. Auton kyytiin noukittiin myös Haapasalo ja ajettiin Kajaaniin. Yheksän tuntia meni ajaessa. Jei.
AH Haapasalo: Meillä oli Villen kanssa niin mukavaa että se automatka tuntu kahdelta tunnilta. Sävellettiin b-puolimusiikkia. Kajaanissa mentiin sitten keikkapaikan bäkkärille hyvissä ajoin saunomaan ja juomaan kaljaa.
Jami Motti: No matka oli mitä oli. Siskon (Sari Motti) luona vietin iltaa Sotkamossa. Saunoin, söin pizzaa ja join olutta. Sieltä tulin suoraan keikkapaikalle aika myöhään.
Markku DeFrost: Mie unohdin kotiin oman hinttipussini ja mun piti metsästää ympäri Kajaania hammasharjaa, korviksia, theodore-anttia ja muuta tarpeellista. (Haluan huomauttaa, että metsästäminen tässä yhteydessä on vain metafora, kaupasta minä niitä tuotteita olin ostamassa. Ja osmoosi on diffuusiota puoliläpäisevän kalvon läpi.) Ei sieltä ainakaan mitään korviksia löytyny. Haamun kanssa mentiin saunomaan keikkapaikalle. Siellä oli semmonen hieno valolaite, jonka avulla sai muodostettua kuvioita baarin seinälle. Ihan erikseen baarin henkilökunta kävi sanomassa, että älkää sitten leikkikö sillä. Se ehti olla päällä noin 3 minuuttia, kun tulivat sammuttamaan sen. Varjokuvassa baarin puolella näkyi, kun Kulju rakasteli minua virtuaalisesti takapuoleen.
Aki Tykki: Tällä kertaa tehtiin oikein soundcheck ja käytettiin tilaisuutta hyväksemme ja treenattiin jotain vanhempia biisejä. Välillä alkaa tietyt setin biisit tympiä ja sen takia olis kivaa vähän vaihdella tiettyjä kappaleita. (Pistettiin mm. Hitaasti-kappaleen jäähdyttelyversio siihen kuntoon että tästä lähtien varmaan esitetään ko. biisiä tuolleensa iisimmin pianon kera. Se nimittäin kuulostaa hyvältä. Ja Kuljukin vaahtosi sen soundcheckissä kuultuaan että ikinä enää ette esitä mitään muuta versiota tuosta. Taikka se mitään vaahdonnut, mutta sanoi napakasti.) Ite keikka oli oikein mainio. Yleisöä oli ja tykkäsivät meiningistä ja orkesterikin oli tikissään. Keikan jälkeen alettiin sitten tietysti tuhoamaan takahuoneen antimia kaksin käsin. (Taikka niitä mitään tuhottu mutta siis juotiin niitä juomia ja silleen.)
AH Haapasalo: Baari meni varmaan neljältä kiinni ja siirryttiin siitä todennäköisesti hotellihuoneisiin jossa oli ehkä jatkot. Jossain vaiheessa sitten varmaan nukahdin. Ehkä.
Jami Motti: Muut simahti joskus kaheksan aikaan aamulla mutta kun minua ei vielä nukuttanu, tilasin taksin ja lähin hakemaan kaljaa Nesteeltä. Taksikuski kerto jostain yöllä sattuneesta tulipalosta ja sitähän sitten ajettiin katsomaan kaljanhaun jälkeen. Vaan sehän oli jo sammutettu eikä siinä ollu mitään näkemistä. Siitä ajettiin sitten takas hotellille mutta kun mie olin just kaljan avannu ja siinä oli jotenkin mukavaa siinä taksissa, sanoin kuskille että ajetaan vaikka ympyrää sen aikaa että mie tämän kaljan juon. Kuski teki työtä käskettyä. Kaljan jälkeen sitten palasin hotelliin ja menin miekin nukkumaan ehkä yheksän aikaan aamulla.
–
Ville Kuljun jälkisanat: ”Saatanan tunarit!” lausui Presidentti Kekkonen aikoinaan. Samoja sanoja tapailin, kun Sokos Hotel Valjuksen toimitusjohtaja tänään tiistaina soitteli… Populäärimuusikot olivat juhlineet huoneessaan kunnolla, minibaarit oli tyhjätty suklaapötköjä myöden ja lampun olivat särkeneet populäärihenkilöt. Kovin ymmärtäväinen oli toimitusjohtaja, kuulemma pahempaakin on sattunut, rahalla tästä kertoi selvittävän. Lasku tulee loppuviikosta, sitä innolla odotan. Ensi kerralla selvinpäin? Not.
Kajaanissa esitetyt laulut:
01 älä huuda
02 tanssi
03 suru on
04 hc-sää
05 pumppu
06 pahoille teille
07 sinä
08 hitaasti (jäähdyttelyversio)
09 tavikset
10 linnusta sammakoksi
11 kaupunki täynnä ihmisiä
—
12 encore
13 pois kalliosta
14 mulla menee hyvin
Aki Tykki: Miulla oli Vantaan keikan jäljiltä unirytmit siinä määrin sekasin, että mieki heräsin joskus ennen viittä jo aamusella. Kurkkuunkin sattu sen verran etten sitten enää saanu torkuttuakaan. Puol kaheksan tilasin taksin, kävin Motti-Jamin kyytiin ja mentiin Länsi-satamaan (Länsisatamaan?) jossa tekniikan miehillä varustettu Perse-expressimme odotteli. Auton kyytiin noukittiin myös Haapasalo ja ajettiin Kajaaniin. Yheksän tuntia meni ajaessa. Jei.
AH Haapasalo: Meillä oli Villen kanssa niin mukavaa että se automatka tuntu kahdelta tunnilta. Sävellettiin b-puolimusiikkia. Kajaanissa mentiin sitten keikkapaikan bäkkärille hyvissä ajoin saunomaan ja juomaan kaljaa.
Jami Motti: No matka oli mitä oli. Siskon (Sari Motti) luona vietin iltaa Sotkamossa. Saunoin, söin pizzaa ja join olutta. Sieltä tulin suoraan keikkapaikalle aika myöhään.
Markku DeFrost: Mie unohdin kotiin oman hinttipussini ja mun piti metsästää ympäri Kajaania hammasharjaa, korviksia, theodore-anttia ja muuta tarpeellista. (Haluan huomauttaa, että metsästäminen tässä yhteydessä on vain metafora, kaupasta minä niitä tuotteita olin ostamassa. Ja osmoosi on diffuusiota puoliläpäisevän kalvon läpi.) Ei sieltä ainakaan mitään korviksia löytyny. Haamun kanssa mentiin saunomaan keikkapaikalle. Siellä oli semmonen hieno valolaite, jonka avulla sai muodostettua kuvioita baarin seinälle. Ihan erikseen baarin henkilökunta kävi sanomassa, että älkää sitten leikkikö sillä. Se ehti olla päällä noin 3 minuuttia, kun tulivat sammuttamaan sen. Varjokuvassa baarin puolella näkyi, kun Kulju rakasteli minua virtuaalisesti takapuoleen.
Aki Tykki: Tällä kertaa tehtiin oikein soundcheck ja käytettiin tilaisuutta hyväksemme ja treenattiin jotain vanhempia biisejä. Välillä alkaa tietyt setin biisit tympiä ja sen takia olis kivaa vähän vaihdella tiettyjä kappaleita. (Pistettiin mm. Hitaasti-kappaleen jäähdyttelyversio siihen kuntoon että tästä lähtien varmaan esitetään ko. biisiä tuolleensa iisimmin pianon kera. Se nimittäin kuulostaa hyvältä. Ja Kuljukin vaahtosi sen soundcheckissä kuultuaan että ikinä enää ette esitä mitään muuta versiota tuosta. Taikka se mitään vaahdonnut, mutta sanoi napakasti.) Ite keikka oli oikein mainio. Yleisöä oli ja tykkäsivät meiningistä ja orkesterikin oli tikissään. Keikan jälkeen alettiin sitten tietysti tuhoamaan takahuoneen antimia kaksin käsin. (Taikka niitä mitään tuhottu mutta siis juotiin niitä juomia ja silleen.)
AH Haapasalo: Baari meni varmaan neljältä kiinni ja siirryttiin siitä todennäköisesti hotellihuoneisiin jossa oli ehkä jatkot. Jossain vaiheessa sitten varmaan nukahdin. Ehkä.
Jami Motti: Muut simahti joskus kaheksan aikaan aamulla mutta kun minua ei vielä nukuttanu, tilasin taksin ja lähin hakemaan kaljaa Nesteeltä. Taksikuski kerto jostain yöllä sattuneesta tulipalosta ja sitähän sitten ajettiin katsomaan kaljanhaun jälkeen. Vaan sehän oli jo sammutettu eikä siinä ollu mitään näkemistä. Siitä ajettiin sitten takas hotellille mutta kun mie olin just kaljan avannu ja siinä oli jotenkin mukavaa siinä taksissa, sanoin kuskille että ajetaan vaikka ympyrää sen aikaa että mie tämän kaljan juon. Kuski teki työtä käskettyä. Kaljan jälkeen sitten palasin hotelliin ja menin miekin nukkumaan ehkä yheksän aikaan aamulla.
–
Ville Kuljun jälkisanat: ”Saatanan tunarit!” lausui Presidentti Kekkonen aikoinaan. Samoja sanoja tapailin, kun Sokos Hotel Valjuksen toimitusjohtaja tänään tiistaina soitteli… Populäärimuusikot olivat juhlineet huoneessaan kunnolla, minibaarit oli tyhjätty suklaapötköjä myöden ja lampun olivat särkeneet populäärihenkilöt. Kovin ymmärtäväinen oli toimitusjohtaja, kuulemma pahempaakin on sattunut, rahalla tästä kertoi selvittävän. Lasku tulee loppuviikosta, sitä innolla odotan. Ensi kerralla selvinpäin? Not.
Kajaanissa esitetyt laulut:
01 älä huuda
02 tanssi
03 suru on
04 hc-sää
05 pumppu
06 pahoille teille
07 sinä
08 hitaasti (jäähdyttelyversio)
09 tavikset
10 linnusta sammakoksi
11 kaupunki täynnä ihmisiä
—
12 encore
13 pois kalliosta
14 mulla menee hyvin
perjantai 22. syyskuuta 2006
HELSINKI, Vanha ylioppilastalo (NRJ:n synttärit)
Aki Tykki: Meidän hommat NRJ:n synttäreillä alkovat klo 20:15 kun mie ja Haapasalo mentiin johonkin pressihuoneeseen, josta piti löytymän liuta jutunkipeitä toimittajia. No ei siellä ollut ketään. Iso huone oli täynnä pringlesejä, limpparia ja viiniä, joten siinä me (mie, Haapasalo ja äippä-Kulju) sitten nakotettiin pringlesejä, limpparia ja viiniä nautiskellen ja odotellen josko joku ilmestys paikalle. Ja kävi siinä lopulta sitten vissiin Iltalehdestä tyttö kysymässä ”mitä kuuluu?” ja kuvaajansa ottamassa kuvan. Sitten mentiin alakertaan syömään. Siellä oli sitten jotain muitakin toimittajia jotka otti kuvia ja kyseli jotain. En oikein muista mitä juteltiin, varmaan jotain todella tärkeää ja syvällistä.
Kurkkukarkkien, Finrexinin ja punaviinin sekakäyttö paransi oloa sen verran että viiden biisin settimme jaksoin laulaa melko hyvin, karmeasta kurkkukivusta huolimatta. Vanhalla oli kovasti porukkaa ja komiassa salissa komia meininki, joten mikäs siellä oli keekoillessa! Soundihan siellä salin puolella on kuulemma yksi Suomen huonoimmista, mutta eipä myö siitä välitetty kun ei se ole omissa käsissä. Eikä kenenkään muunkaan. Kun sali on kaikuva ja sokkeloinen halli, pitäs mukana tuoda oma akustiikka. Kuljun uudessa saunassa on kuulemma oikein hyvä ja lämmin pienen huoneen akustiikka, mutta ei se ollu mahtunu kyytiin.
Keikan jälkeen hengähdettiin hetki bäkkärillä ja siirryttiin sitten alakerran baariin Tapani Kansan vetäessä settiään. Komea ääni on sillä ukkelilla, ei lähtis miulta ihan tuolleen. Vanhalla jotkut juomat nautittiin ja heilahettiin isommalla porukalla Baker’siin. Mie ehin jonkun fisun ja kaljan nautiskella ennen kuin alko se tauti taas muistutella itestään => kebabin kautta kotio.
Illan laulaminen, muutaman juoman juominen ja eritoten tupakointi kostautuivat seuraavana yönä. Kurkkukipu herätti vissiin kuudelta ensimmäisen kerran. Saakeli että keljutti.
Soitimme:
01 linnusta sammakoksi
02 kaupunki täynnä ihmisiä
03 hc-sää
04 pois kalliosta
05 tavikset
Kurkkukarkkien, Finrexinin ja punaviinin sekakäyttö paransi oloa sen verran että viiden biisin settimme jaksoin laulaa melko hyvin, karmeasta kurkkukivusta huolimatta. Vanhalla oli kovasti porukkaa ja komiassa salissa komia meininki, joten mikäs siellä oli keekoillessa! Soundihan siellä salin puolella on kuulemma yksi Suomen huonoimmista, mutta eipä myö siitä välitetty kun ei se ole omissa käsissä. Eikä kenenkään muunkaan. Kun sali on kaikuva ja sokkeloinen halli, pitäs mukana tuoda oma akustiikka. Kuljun uudessa saunassa on kuulemma oikein hyvä ja lämmin pienen huoneen akustiikka, mutta ei se ollu mahtunu kyytiin.
Keikan jälkeen hengähdettiin hetki bäkkärillä ja siirryttiin sitten alakerran baariin Tapani Kansan vetäessä settiään. Komea ääni on sillä ukkelilla, ei lähtis miulta ihan tuolleen. Vanhalla jotkut juomat nautittiin ja heilahettiin isommalla porukalla Baker’siin. Mie ehin jonkun fisun ja kaljan nautiskella ennen kuin alko se tauti taas muistutella itestään => kebabin kautta kotio.
Illan laulaminen, muutaman juoman juominen ja eritoten tupakointi kostautuivat seuraavana yönä. Kurkkukipu herätti vissiin kuudelta ensimmäisen kerran. Saakeli että keljutti.
Soitimme:
01 linnusta sammakoksi
02 kaupunki täynnä ihmisiä
03 hc-sää
04 pois kalliosta
05 tavikset
keskiviikko 20. syyskuuta 2006
TAMPERE, Ravintola Komeetta
Aki Tykki: Niin se ei ollu hirmusen hyvä idea se terävän naukkailu justiin ennen nukahtamista. Seuraus oli, että kun joskus puolen päivän maissa heräsimme, olimme jo valmiiksi pikkuhönössä. Minä ja Anssi siis. Ja pahaksi onneksi keikkabussista (joka oli muuten saatu jo aamutuimaan siihen kuntoon että sillä päästiin taas ajelemaan!) löyty muutama siideri, jotka tietysti riipaistiin heti pois.
Tampereelle saavuttiin hyvissä ajoin ja mentiin käymään sitten aamukahvilla (ja -kaljalla) Telakalla, sillä kukaan ei vielä tiennyt missä meidän majapaikkamme oli. Telakan terassilla istuskeli pöydässämme joku mieshenkilö, joka oli kuulemma koskettanut kyseisen ravintolan wc-tiloissa Marko Ahtisaaren penistä. Ihan vaan koskettanut hetken mielijohteesta kun vierekkäisillä laareilla olivat virtsauspuuhissa. Huumorimiehiä, selkeesti!
Tampereella oli jottain noita politiikan isoherroja miitinkiä pitämässä, ja niinpä meinattiin mekin jäädä poliisien ansaan sinne Telakan pihalle. Vaan viimehetkillä saatiin kurvattua Perse-expressimme saartorenkaan läpi, yli piikkimattojen ja betoniporsaiden! Luotisateessa kurvasimme halki Tampereen etsien Cumulusta, jonka oli määrä toimia päämajanamme. Ja löydettiinkin Cumulus, joka tietenkin oli se väärä. Jälkimmäinen oli oikea. Enkä minä vieläkään muista kumpi niistä on kumpi. Anssin kanssa naatiskeltiin vielä siinä hotellin baarissa parit tuopposet ennen kuin älyttiin viimein mennä huoneisiimme nukkumaan. (Taisivat muuten maksaa yli 7€ /kpl semmoset 0,6:n litran tuopit. Isojahan ne on mutta melko kallista silti minusta!)
Ilta jo oli kun heräsin, ja eipä ollu olo häävi. Vanhan tutun, krapulan, lisäksi oli nenä tukossa ja kurkku epätavallisen karhea. Kovin epämiellyttävä fiilis siis. Hotellin ravintolassa syötiin metsästäjän leikkeet ja siirryttiin keikkapaikalle ”iskelmäravintola Komeettaan”. Hieno paikkahan tuo oli, joskaan ei kovin rok-henkinen. Takahuoneessa käskettiin artistien soittaa ”nuorekasta iskelmämusiikkia asianmukaisesti pukeutuneina”. Ja näinhän me juuri teimmekin!
Itse keikasta ei oo ihmeitä kerrottavana. Väkeä ei iskelmäravintolassa ihan hirveesti ollu, mutta tunnelma oli kai ihan jeppinen. Itse ei kyllä oltu parhaassa iskussamme – itelläni ainakin se nouseva flunssa vaivas jo siinä vaiheessa melkosesti, enkä mie huomannu että muutkaan orkesterin jäsenet ois varsinaisesti liekeissä olleet, edes kuvaannollisesti. Vaan ei tarvinnu hävetä kuitenkaan, uskoisin.
Keikan jälkeen lähettiin melkein samantien ajelemaan Kirkolle. Paitsi Haapasalo jäi Treelle uinumaan kun oli seuraavana päivänä hommia heti aamusta Forssassa. Markku ajo keskinopeusennätyksensä kotimatkalla, muttei siitä sen enempää ettei poliisit kiinnostu liikaa.
Soitetut laulut (aakkosjärjestyksessä, ei muisteta mitä reittiä ajeltiin):
encore
hc-sää
hitaasti
kaupunki täynnä ihmisiä
linnusta sammakoksi
mulla menee hyvin
pahoille teille
pois kalliosta
sinä
suru on
tanssi
tavikset
älä huuda
Tampereelle saavuttiin hyvissä ajoin ja mentiin käymään sitten aamukahvilla (ja -kaljalla) Telakalla, sillä kukaan ei vielä tiennyt missä meidän majapaikkamme oli. Telakan terassilla istuskeli pöydässämme joku mieshenkilö, joka oli kuulemma koskettanut kyseisen ravintolan wc-tiloissa Marko Ahtisaaren penistä. Ihan vaan koskettanut hetken mielijohteesta kun vierekkäisillä laareilla olivat virtsauspuuhissa. Huumorimiehiä, selkeesti!
Tampereella oli jottain noita politiikan isoherroja miitinkiä pitämässä, ja niinpä meinattiin mekin jäädä poliisien ansaan sinne Telakan pihalle. Vaan viimehetkillä saatiin kurvattua Perse-expressimme saartorenkaan läpi, yli piikkimattojen ja betoniporsaiden! Luotisateessa kurvasimme halki Tampereen etsien Cumulusta, jonka oli määrä toimia päämajanamme. Ja löydettiinkin Cumulus, joka tietenkin oli se väärä. Jälkimmäinen oli oikea. Enkä minä vieläkään muista kumpi niistä on kumpi. Anssin kanssa naatiskeltiin vielä siinä hotellin baarissa parit tuopposet ennen kuin älyttiin viimein mennä huoneisiimme nukkumaan. (Taisivat muuten maksaa yli 7€ /kpl semmoset 0,6:n litran tuopit. Isojahan ne on mutta melko kallista silti minusta!)
Ilta jo oli kun heräsin, ja eipä ollu olo häävi. Vanhan tutun, krapulan, lisäksi oli nenä tukossa ja kurkku epätavallisen karhea. Kovin epämiellyttävä fiilis siis. Hotellin ravintolassa syötiin metsästäjän leikkeet ja siirryttiin keikkapaikalle ”iskelmäravintola Komeettaan”. Hieno paikkahan tuo oli, joskaan ei kovin rok-henkinen. Takahuoneessa käskettiin artistien soittaa ”nuorekasta iskelmämusiikkia asianmukaisesti pukeutuneina”. Ja näinhän me juuri teimmekin!
Itse keikasta ei oo ihmeitä kerrottavana. Väkeä ei iskelmäravintolassa ihan hirveesti ollu, mutta tunnelma oli kai ihan jeppinen. Itse ei kyllä oltu parhaassa iskussamme – itelläni ainakin se nouseva flunssa vaivas jo siinä vaiheessa melkosesti, enkä mie huomannu että muutkaan orkesterin jäsenet ois varsinaisesti liekeissä olleet, edes kuvaannollisesti. Vaan ei tarvinnu hävetä kuitenkaan, uskoisin.
Keikan jälkeen lähettiin melkein samantien ajelemaan Kirkolle. Paitsi Haapasalo jäi Treelle uinumaan kun oli seuraavana päivänä hommia heti aamusta Forssassa. Markku ajo keskinopeusennätyksensä kotimatkalla, muttei siitä sen enempää ettei poliisit kiinnostu liikaa.
Soitetut laulut (aakkosjärjestyksessä, ei muisteta mitä reittiä ajeltiin):
encore
hc-sää
hitaasti
kaupunki täynnä ihmisiä
linnusta sammakoksi
mulla menee hyvin
pahoille teille
pois kalliosta
sinä
suru on
tanssi
tavikset
älä huuda
tiistai 19. syyskuuta 2006
HÄMEENLINNA, Sirkus (HAMKO:n Alkupamaus)
Aki Tykki: Hämeenlinnan Sirkuksessa oli odotettavissa ison kaliiberin opiskelijabileet, eli kerrankin oltiin jo etukäteen vähän toiveikkaita porukan määrää ajatellen. Paikalle mentiin jo melko hyvissä ajoin että saatiin tehdä pitkästä aikaa soundcheck. Senkin takia se tuntu tarpeelliselta, että Jami ei työkiireensä takia tälle (eikä seuraavalle) keikalle päässyt, ja häntä oli tuuraamassa muinaiselta Kiss FM -keikaltakin tuttu Anssi A.
Äänenpaineen tarkistus meni niin kuin pitikin ja häippästiin läheiseen ravitsemusliikkeeseen syömään. Ja olipahan hyvät ruoat siellä, mie söin jonkun pippuripihvisetin (22€)! Juhlaa päästä välillä syömään talon puolesta tuommosiin paikkoihin mihin ei omalla rahalla ikinä raaskis mennä. (Vaikka joskus kyllä pitäiskin panostaa kaveriporukalla tuommoseen syömiseen noin niin kuin illanviettotapana! Silleensä kuin ”siellä Euroopassa” tekevät monesti. Ei vaan tuu juuri koskaan käytyä hienommin syömässä ja iltaa istumassa kun se on mukamas niin kallista. Siinä ei kyllä sitten paljoa rahoja lasketa kun painellaan taksilla vaihdellen kaupungin yökerhoja jurripäissään, niin että tekosyy on tuo kalleus!)
Ai niin Kulju oli saanu bussimme Perse-expressin korjaamolta samana aamuna lopultakin! Ja ylläri ylläri: se hajos välillä Lahti-Hämeenlinna uudestaan. (Lahdesta olivat siis käyneet meidän uuden upean valosetin.) Että voinyssaatana! Ei ollu Kulju kovin hyväntuulinen tapaus tänään, emmekä häntä siitä moittineet. Kallista on tuo audioalan yrittäminen. :-/
Ruoan jälkeen käytiin hotellissa siistiytymässä ja takas Sirkukseen siirryttiin joskus yhentoista jälkeen. Mentiin mukamas hyvissä ajoin että ehittäs näkemään Kardian keikkaa, vaan paskanmarjat – hyö olivat justiinsa settinsä lopettaneet kun baariin saavuttiin. No ehkäpä ensi kerralla sitten. Oma settimme nykäistiin käyntiin ehkä puoli yhden maissa yöllä ja eipä ollut yleisön meiningissä valittamista! Oli älyttömän nautittava keikka, etenkin kun alla oli kaks semmosta vähän hiljasempaa vetoa (Viiala & Kauhajoki). Väkeä Sirkuksessa oli vissiin vajaata 1000 ja nyrkit heiluivat ilmassa positiivisuutta julistaen. Juhlaa!
Keikan jälkeen Haapasalo ja Markku ajelivat koteihinsa Helsinkiin, muut jäätiin Hämeenlinnaan. Baarin puolellakin vähän käytiin vaan ei siellä ihmeitä tapahtunut enää sillon kun myö sinne uskaltauduttiin. Hotellihuoneessa vähän vielä Anssin ja Vetkun kanssa juotiin vielä jaloviinaa ennen nukkumaanmenoa. Ihan vaan sen verran että sai krapulan aikaiseksi. Järkihommia! Unille kuitenkin ennen kuutta reilusti.
Soitetut kappaleet aakkosjärjestyksessä (koska soittojärjestystä emme muista):
encore
hc-sää
hitaasti
kaupunki täynnä ihmisiä
linnusta sammakoksi
mulla menee hyvin
pahoille teille
pois kalliosta
sinä
suru on
tanssi
tavikset
varo miestä
älä huuda
Äänenpaineen tarkistus meni niin kuin pitikin ja häippästiin läheiseen ravitsemusliikkeeseen syömään. Ja olipahan hyvät ruoat siellä, mie söin jonkun pippuripihvisetin (22€)! Juhlaa päästä välillä syömään talon puolesta tuommosiin paikkoihin mihin ei omalla rahalla ikinä raaskis mennä. (Vaikka joskus kyllä pitäiskin panostaa kaveriporukalla tuommoseen syömiseen noin niin kuin illanviettotapana! Silleensä kuin ”siellä Euroopassa” tekevät monesti. Ei vaan tuu juuri koskaan käytyä hienommin syömässä ja iltaa istumassa kun se on mukamas niin kallista. Siinä ei kyllä sitten paljoa rahoja lasketa kun painellaan taksilla vaihdellen kaupungin yökerhoja jurripäissään, niin että tekosyy on tuo kalleus!)
Ai niin Kulju oli saanu bussimme Perse-expressin korjaamolta samana aamuna lopultakin! Ja ylläri ylläri: se hajos välillä Lahti-Hämeenlinna uudestaan. (Lahdesta olivat siis käyneet meidän uuden upean valosetin.) Että voinyssaatana! Ei ollu Kulju kovin hyväntuulinen tapaus tänään, emmekä häntä siitä moittineet. Kallista on tuo audioalan yrittäminen. :-/
Ruoan jälkeen käytiin hotellissa siistiytymässä ja takas Sirkukseen siirryttiin joskus yhentoista jälkeen. Mentiin mukamas hyvissä ajoin että ehittäs näkemään Kardian keikkaa, vaan paskanmarjat – hyö olivat justiinsa settinsä lopettaneet kun baariin saavuttiin. No ehkäpä ensi kerralla sitten. Oma settimme nykäistiin käyntiin ehkä puoli yhden maissa yöllä ja eipä ollut yleisön meiningissä valittamista! Oli älyttömän nautittava keikka, etenkin kun alla oli kaks semmosta vähän hiljasempaa vetoa (Viiala & Kauhajoki). Väkeä Sirkuksessa oli vissiin vajaata 1000 ja nyrkit heiluivat ilmassa positiivisuutta julistaen. Juhlaa!
Keikan jälkeen Haapasalo ja Markku ajelivat koteihinsa Helsinkiin, muut jäätiin Hämeenlinnaan. Baarin puolellakin vähän käytiin vaan ei siellä ihmeitä tapahtunut enää sillon kun myö sinne uskaltauduttiin. Hotellihuoneessa vähän vielä Anssin ja Vetkun kanssa juotiin vielä jaloviinaa ennen nukkumaanmenoa. Ihan vaan sen verran että sai krapulan aikaiseksi. Järkihommia! Unille kuitenkin ennen kuutta reilusti.
Soitetut kappaleet aakkosjärjestyksessä (koska soittojärjestystä emme muista):
encore
hc-sää
hitaasti
kaupunki täynnä ihmisiä
linnusta sammakoksi
mulla menee hyvin
pahoille teille
pois kalliosta
sinä
suru on
tanssi
tavikset
varo miestä
älä huuda
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)