NILSIÄ, Tahkovuori Piazza

Joensuusta herättyämme lähdimme Rakkauden Seurueemme kanssa haahuilemaan pitkin keskustaa etsien sopivaa aamukahvittelupaikkaa. Olisimme mieluummin suosineet jotain pientä yksityistä kahvilaa mutta kun sopivaa sellaista ei tiellemme riittävän nopeasti osunut, päädyimme Coffee Houseen. No ihan oli hyvät kahvit ja pullat ja mitkäliet sielläkin. Kahden maissa luovuttiin mukavista kylpyammeellisista ja parvekkeellisista Atriumin huoneistamme ja lähdimme kohti Tahkoa.

Perillä tavattiin orkesterin hyvä ystävä Rakkauden Klaus Suominen, jolla on joku soittopesti parraillaan ko. keskuksessa päällä. Jossain rinnebaarissa soittelevat päivittäin kuulemma. Klasu valitteli että hiljasta on hiihtokeskuksessa vaikka onkin pääsiäinen, kymmenkunta ihmistä oli kuulemma näkyny siellä rinneravintolassa. Siis yhteensä koko päivänä. No myö oltiin että no justiinsa, että mahtaa tulla väkeä illan keikallekaan. Koko paikka tuntu jotenkin melkein autiolta.

Johonkin Tirskula-nimiseen mökkiin majotuttiin ja sieltä siirryttiin keikkapaikalle (Piazza) kymmenen hujakoilla. Baarissa oli ehkä se kymmenen henkeä joten ajattelimme että nuo on ne samat, ja enempää ei tulekaan. Siirryttiin bäkkärille juomaan punaviiniä ja puhumaan rakkaudesta.

Kahdeltatoista kavuttiin lavalle ja kuinka ollakaan, paikkahan oli melkein täys. Juhlaa! Soitto kulki ja meininki oli jeppinen. Jottain kuunteluhässäkkää mulla oli ja vähän tais röyhtäyttääkin välillä niin ihan kliimaksifiilistä en itelleni saanut mutta oikein mukavaa oli. (Kuunteluhässäkkä: Oli aika veemäistä alottaa Ihmisenpyörän laulu kun en kuullut bassosta pihaustakaan. Ei oo miulle suotu tuota absoluuttista sävelkorvaa ni vähän on hankala arvata sitä lähtöääntä. Ettäs tiiätte!)

Tuli siinä minuuttia ennen keikkaa hyvä ajatus pyytää Rakkauden Klaus lavalle Puhiksen ajaksi soittamaan pianoa. Näin myös tehtiin. Siis yllätyksenä Klasulle. Hienosti hän suoriutui, mutta se nyt ei yllättänyt ketään. Hänhän on nero.

Keikan jälkeen siinä bäkkärin viereisellä käytävällä kuupoili joku todella omituinen herrasmies kypärä päässä. Joku väitti että se oli kussu siihen käytävän lattialle mutta en tiiä pitikö tuo huhu paikkansa. Jotkut laskettelusukset se siitä tais mukaansa kerätä, minne lie haahuillu. Ja mulla oli noin 10 minuuttia kestänyt paniikki kun en löytäny iippariani enää keikan jälkeen. Ja vaikka ihan varmasti sen jääkaapin päälle jätin niin kummasti se vaan takkini povarista löytyi. Joko erehdyin tai sitten iippari harrasti ns. itse-telekinesiaa. Veikkaan jälkimmäistä.

Pientä juopottelua mutta enhän mie taas jaksanu. Kolmen maissa majotukseen ja samantien unille.

Oli muuten bäkkärillä ehkä parraat sämpylät ikinä. Fetajuustoakin tais olla välissä. Nam.

Setti:

01 uhrille
02 ihmisenpyörä
03 sahattu oksa, poltettu silta
04 ahmat tulevat
05 itä-suomessa tuulee
06 hc-sää
07 01:30 (elossa)
08 hirsipuu
09 tavikset
10 pohtija
11 sinä
12 olette kauniita
13 pelastaja
14 che guevara
---
15 puhu äänellä jonka kuulen (feat. Rakkauden Klaus)
16 pois kalliosta